Tämä ei ole tiedettä

Jos joku toivoo tässä rinnastusta kahden H:n välille ja hitlerkorttia Himasta vastaan,  joutuu hän pettymään. Luova luokka on Richard Floridan muotikäsite, joka määrittelee tietyt ammattiryhmät sekä yleisesti innovatiiviset ja luovat ihmiset osaksi uutta yhteiskuntaluokkaa. Käsittelen tässä Adolf Hitleriä ja Pekka Himasta esimerkkeinä Floridan superluovista yksilöistä, joilla voi olla todella suuri vaikutus ympäristöönsä.

Internet: Suosittujen kuvien alkuperäisiä lähteitä on paha jäljittää.

Hitler oli tunnetusti taustaltaan luova ihminen. Hän oli yrittänyt aikansa taidekouluihin maalaten maisemia ja kuvia söpöistä koiranpennuista. Myös mahdollinen kasvissyönti ja vuoristoilmaan hakeutuminen antanevat Aatusta boheemihkoa kuvaa.

Vastaavasti Himasta korkeasti koulutettuna innovaattorina ja filosofina voidaan pitää osana luovaa luokkaa. Tämä tuntuu myös panostavan luovaan imagoon ja on osaltaan edistänyt luovaa eetosta myös Suomessa. Himanen seurustelee mielellään luovien ihmisten kanssa. Hän muun muassa viittailee keskusteluihinsa Ville Valon kanssa.

Himanen tuntuu tavoittelevan superluovan yksilön asemaa. Hänen toimintansa maksimoi vaikuttavuutta. Siitä ei sitten voi sanoa, että tekeekö hän näin tarkoituksella vai sattumalta.

Herää kuitenkin kysymys onko Himanen epäonnistunut, onnistunut vai onnistumassa oleva superluova yksilö. Itse kääntyisin varmaan kannalle “onnistumassa” – onhan hän  jopa selvittänyt valtiovallalle, kuinka Suomen pitäisi kehittyä. Himasen vaikutus riippuu vähän siitä, mihin hän sitoutuu. Jossei mihinkään, niin eipä hän paljon vaikutakaan.

Hitlerin luova vaikutus tunnetaankin osin nimillä Toinen maailmansota ja holokausti. Hitleriä on yleensä pidetty taitavana esiintyjänä, kansankiihottajana ja populistina. On helppoa ajatella tämän olleen hullu ja ehkä tyhmäkin, sillä älykäs pahuus on pelottavampaa. On kuitenkin harha pitää kaikkea taitavaa ja luovaa toimintaa positiivisena.

Luovuus voi olla sekä rakentavaa että tuhoavaa. Sillä voidaan tavoitella mitä vain tarkoitusperiä. Se voi myös nousta mitä monenlaisimmista lähteistä ja ihmisistä. Luovaa luokkaa ihannoidessa olisikin hyvä muistaa konservatiivinen sanonta: “Jos se ei ole rikki, sitä ei tule korjata”.

Luova luokka on liioitellulla positiivisuudella ladattu käsite. Luovuus tuo sanana mieleemme juurikin uuden ja kauniin luomisen. Jokaisessa ihmisessä on luovaa voimaa, jota ei tietenkään tule kahlita, mutta johon olisi syytä joskus suhtautua terveellä epäilyksellä.

Itsereflektio: Kirjoittaja diggailee Himasen tyyliä ja voisi katsoa olevansa luovaa luokkaa.