Vaikuttaako vaalivideon argumentaatio?

Voiko äänestäjän saada liittymään eduskuntavaaliehdokkaan leiriin
antamalla vastustajien perustella, miksi ehdokasta ei kannata äänestää? Viimeisellä viikolla ennen eduskuntavaaleja tätä koetti Vasemmistoliiton ehdokas Anna Kontula. Hänen Youtube-kanavallaan julkaistiin tiistaina 14.4.2015 video ”En äänestä Anna Kontulaa”.

Yleensä vaalikampanjoinnin tavoitteena on vaikuttaa ihmisten äänetyskäyttäytymiseen. Kampanjoinnin keinot vaihtelevat, mutta niin kutsuttua lokakampanjointia ei juuri näy. Ehdokkaat ja puolueiden viestintätoimijat pyrkivät vakuuttamaan äänestäjän puolustamiensa näkökantojen paremmuudesta. Kontulan videolla vaikutetaan epäsuorasti. Siinä hyödynnetään eri mieltä olevien heikkoja argumentteja.

Reilun minuutin pituisessa videossa toimittaja Tuomas Enbuske, Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen sekä vaaleissa ehdolla olevat Kokoomuksen kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Eero Lehti perustelevat, miksi eivät äänestä Kontulaa eduskuntavaaleissa.

Argumentaatioanalyysin keinoin voidaan eritellä, miten videolla esiintyvät puhujat pyrkivät vakuuttamaan kuulijan siitä, että Kontula ei ole äänen arvoinen ehdokas.

Retorisilla keinoilla mitätöidään moraalinen toimijuus

Videolla esitetyille lyhyille lausunnoille on yhteistä se, että ne ilmentävät puhujien holhoavaa asennetta suhteessa Anna Kontulaan. Haastateltavat eivät pidä Kontulaa itsensä veroisena moraalisena toimijana, vaan kyseenalaistavat Kontulan toiminnan rationaaliset perusteet tai kieltävät häneltä autonomisen toimijuuden niputtamalla hänet osaksi ”yhtenä miehenä” toimivaa ryhmää.

Video alkaa Tuomas Enbusken väitteellä ”Anna Kontulan mielipiteet moraaliasioissahan on ihan kivoja ja söpöjä”. Enbuske myöntää olevansa moraaliasioissa suurelta osin samaa mieltä Kontulan kanssa, mutta Kontulan käsityksiin hän varoo silti viittaamasta hyvinä tai vakavasti otettavina. Sen sijaan Enbuske silittelee Kontulan arvoja sanavalinnoillaan kuin suloista kissanpentua, joka herättää suojelunhalun.

Enbuske kyseenalaistaa paitsi Kontulan käsitysten rationaalisen perustan myös moraaliarvostelmien aseman poliittisessa päätöksenteossa. Vasemmistolaiset, joihin Kontula kuuluu, ”mussuttavat” siitä, että politiikassa puhutaan niin paljon taloudesta, vaikka ”valitettavasti politiikka on tosi paljon taloutta,” kuten Enbuske tietää kertoa. Enbusken väitteet perustuvat taustaoletukselle, että vasemmistolaiset eivät ole ymmärtäneet politiikan todellista luonnetta.

Enbuske suhtautuu alentuvasti jopa Kontulan parlamentaarisen toiminnan intentioon. Hän epäilee, tahtooko Kontula todella niitä asioita joita väittää tahtovansa vai ohjaako häntä epäkypsän murrosikäisen tavoin tarve vastustaa auktoriteetteja.

Matti Apunen kutsuu Kontulaa ”hankalaksi tapaukseksi”, Ilkka Kanerva ”älylliseksi villikoksi”. Molemmat määritelmät ohjaavat kuulijaa luokittelemaan Kontulan puhujia vähemmän rationaaliseksi toimijaksi. Määrittelemällä ihminen ”tapaukseksi” häneen viitataan kuin tutkimuksen tai terveydenhoidollisen toimenpiteen kohteeseen, jolloin hänen asemansa aktiivisena subjektina hämärtyy. ”Villikko” taas viittaa riehakkuuteen, hallitsemattomuuteen ja nuoruuteen, aivan kuin Kontula olisi ajattelijana hieman arvaamaton ja arveluttava.

Vaikka Apunen liittää Kontulaan voimakkaan ja aloitteellisen yksilön attribuutit, hän kuvaa Kontulan uskomusten perusteiden olevan mahdottomia ymmärtää. Kanerva puolestaan paljastaa pitävänsä Kontulan toimintaa tuhoavana, koska se ei edistä hänen itsensä hyvinä pitämiä tavoitteita. Kanerva odottaa tosissaan olevilta poliitikoilta ”vakaan porvarillisen elämänkuvan rakentamista”.

Videon lopussa Eero Lehti perustelee, ettei voi äänestää Kontulaa, ”koska hänen edustamansa puolue aikanaan muodosti enemmistöhallituksen yksinään Terijoella”. Kun kyseessä on vaalitapa, joka yhdistää henkilö- ja listavaalin, on perusteltua hylätä ehdokkaita sen perusteella, minkälaiseen puolue- ja vaaliohjelmaan he ovat sitoutuneet. Ehdokkaiden toimintaa ei kuitenkaan voida arvostella samaan puolueeseen kuuluneiden henkilöiden toiminnan perusteella. Lehden argumentti on tyhjä, sillä hän vastuuttaa nykyisen Vasemmistoliiton ehdokkaita teoista, joissa he eivät ole olleet osallisina.

Video vaikuttamisen välineenä

Videolla ja sen julkaisemisella osana Kontulan vaalikampanjaa pyritään vaikuttamaan äänestäjään. Videon avulla voidaan muun muassa lisätä tietoisuutta vaaleista, herättää keskustelua puolueiden välisistä näkemyseroista ja saada ihmisiä äänestämään Kontulaa tai jotakuta toista Vasemmistoliiton ehdokasta.  Video on  siksi laadittu tavalla, joka tehokkaimmin palvelee sen tekijöiden intressejä.

Kontulan vaalivideo on leikattu niin, ettei siitä käy ilmi, kuka on haastatellut puhujia ja mitä hän on heiltä kysynyt. On todennäköistä, että videoon on sisällytetty vain osa siitä, mitä haastateltavat ovat sanoneet. Emme tiedä, olisivatko puhujat itse valinneet videoon siinä käytetyt kohdat, jos olisivat saaneet päättää.

Tunnettuja ja kenties tunteitakin herättäviä henkilöitä vastakkaiselta poliittiselta laidalta käytetään luomaan kuva siitä, minkälaiset ihmiset eivät äänestä Anna Kontulaa, eikä tämä kuva ole imarteleva. Teksti videon loppupuolella haastaa katsojan valitsemaan puolensa kysymällä “Entä sinä?”  Videota voidaan pitää Kontulan tukiryhmän retorisena keinona osoittaa vastapuolen argumentaation heikkous.

Vaalien jälkeen tiedämme, tuliko Kontula valituksi eduskuntaan. Video on joka tapauksessa onnistunut osa vaalikampanjaa. Videolla Kontulaa vastaan esitettyjen väitteiden perusteet ja niiden tueksi valjastetut retoriset keinot ovat niin kehnoja, että ne saattavat huonoon valoon kritiikin kohteen sijaan esittäjiensä analyyttisen kyvykkyyden.


Katariina Väisänen Katariina Väisänen, TM, on kiinnostunut etiikan ja politiikan rajapinnoista, erityisesti köyhyyteen, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä.