Kolmas sektori hauraiden valtioiden tukena – oikeudenmukaistako?

Pohjoismaissa olemme tottuneet ajattelemaan, että keskeisten hyvinvointioikeuksien takaaminen on julkisen sektorin vastuulla. Valtioiden uusi haurastuminen myös Globaalissa pohjoisessa haastaa kuitenkin arvioimaan totunnaisia hyvinvointimalleja uudelleen. Kolmatta sektoria ei ole tässä myllerryksessä unohdettu, mutta se olisi onnistuttava nivomaan kestävään globaaliin oikeudenmukaisuusajatteluun.

Konfliktit ja eriarvoisuus siirtolaisuuden taustalla

Globaalin kehityksen kenties suurimmaksi uhaksi ovat viime vuosina muodostuneet konfliktit. Kun vielä vuonna 2011 konfliktit ajoivat kodeistaan ”vain” noin 11 000 ihmistä joka päivä, YK:n raportti kirjaa täksi päivittäiseksi luvuksi nykyisin 42 000 ihmistä. Yhä useammat valtiot sekä Globaalissa etelässä että pohjoisessa ovat joutuneet tunnustamaan tämän ilmiön edessä omien voimavarojensa rajallisuuden.

Euroopan valtiot tarvitsevat siirtolaiskriisin hoitamiseen tukea kolmannelta sektorilta. Ensinnäkin ne tarvitsevat entistä enemmän apua vapaaehtoisia mobilisoivilta järjestöiltä omalla alueellaan. Suomessa myös kirkon diakoniatyön profiili on tässä noussut entisestään.

Toiseksi Euroopan haurastuneet valtiot tarvitsisivat konflikteja liennyttävää ja hyvinvointia tukevaa kolmannen sektorin työtä Globaalin etelän hauraissa maissa. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen työ kehittyvissä maissa on kuitenkin näivettymässä sitä koskevien nykyhallituksen jättileikkausten myötä. Esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr.) mukaan tämä kärjistää samalla pakolaiskriisiä.

Velka- ja siirtolaiskriisin haurastuttama Suomen valtio on siis tullut kolmannesta sektorista riippuvaiseksi ainakin kotimaassa. Oikeastaan valtio olisi siitä riippuvainen myös ulkomailla, mutta sen edellytykset kaukokatseiseen ongelmien ratkaisemiseen niiden juurilla ovat nyt huonot. Väliaikaisratkaisuista olisi kuitenkin päästävä kestävään oikeudenmukaisuusajatteluun. Millaiset vastuut siis oikeasti sopisivat kolmannelle sektorille niin kotimaassa kuin kaukomailla ja millä perustein?

Eriarvoisuus kolmannella sektorilla

Kolmannen sektorin uuden tulemisen arviointia hankaloittaa huomattavasti yksityisen varallisuuden entistä epätasaisempi jakautuminen. Rikkaiden rahoittamat säätiöt voivat olla vauraampia kuin monet valtiot. Sen sijaan suuri osa vapaaehtoistyöntekijöistä on itsekin juuri ja juuri selviytyviä työttömiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä.

Globaalisti katsoen erityisesti miljardöörien varallisuus on ollut kasvussa. Nykyisellään rikkain tuhannesosa maailman ihmisistä omistaa noin viidenneksen ja rikkain prosentti kaikkiaan noin puolet maailman varallisuudesta. (Piketty 2014, 316-317, 433-439) Resursseja maailman parantamiseksi siis kyllä olisi!

Osa superrikkaista haluaakin tukea vahvasti inhimillistä kehitystä, jolloin heidän ylläpitämänsä järjestöt ovat osittain korvanneet valtion tehtäviä esimerkiksi terveys- ja hyvinvointisektorilla. Piketty (2014, 182-183) mainitsee globaalin terveyden alalta erityisesti Lääkärit ilman rajoja -järjestön sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiön. Samalla hän tosin toteaa, etteivät edes varakkaat yhdysvaltalaissäätiöt pärjää suhteellisissa omistusosuuksissaan 1700-luvun Ranskan katoliselle kirkolle ennen vallankumousta.

Pohjoismaista luterilaista sosiaalietiikkaa on luonnehtinut ajatus yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ensisijaisesti maallisen hallinnon kautta. 2010-luvun uudella kriisikaudella oikeamielisimmätkin maalliset ruhtinaat joutuvat silti kipuilemaan suurten resurssointihaasteiden parissa. Osa näistä haasteista olisi voinut olla vältettävissä (ks. esim. Päivänsalo 2011). Nyt on kuitenkin kirkollistenkin toimijoiden kysyttävä uudestaan, millä resursseilla – alkaen vapaaehtoistyöntekijöistä, leirikeskuksista ja teologisista resursseista – ne voisivat tukea perustavien hyvinvointioikeuksien toteutumista.

Valtioiden ja kolmannen sektorin vahvistaminen 

Koska valtiot eivät näytä selviävän konflikteistaan, veloistaan ja turvapaikanhakijoistaan entisillä ratkaisumalleillaan, on nimenomaan demokraattisia valtioita pyrittävä vahvistamaan. Erityisesti superrikkaat olisi saatava verotalkoisiin. Nämä talkoot ovat kuitenkin edistyneet kovin verkkaisesti.

Esimerkit maailmalta eivät myöskään ole erityisen rohkaisevia sen suhteen, että bisnesperustainen yksityinen sektori voisi toimia vähäosaisiin asti ulottuvan oikeudenmukaisuuden kärkenä. Siten tarve kolmannen sektorin rooleja selkeyttävälle oikeudenmukaisuusajattelulle on käynyt entistä ajankohtaisemmaksi myös Pohjoismaissa.

Voi hyvinkin olla oikeudenmukaista, että kolmas sektori ottaa kantaakseen suuria vastuita globalisaation nykyhaasteisiin vastaamisessa. Sen inhimilliset, kulttuuriset ja taloudelliset voimavarat ovat kuitenkin hyvin moninaiset. Ilman laaja-alaista kolmatta sektoria koskevaa oikeudenmukaisuusajattelua taakat ovat vaarassa jakautua sen toimijoille kovin epätasaisesti ja satunnaisesti.

TT Ville Päivänsalo on teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti, globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessori.

Kirjallisuus   

Piketty, Thomas (2014). Capital in the Twenty-First Century. Transl. Arthur Goldhammer. Cambridge, MA: The Belknap Press of Harvard University Press.

Päivänsalo, Ville (2011). Maallinen oikeudenmukaisuus. Järkiliberalismin rajat ja rosoinen lähimmäisyys. STKSJ 270. Helsinki: Suomen teologinen kirjallisuusseura (STKS).

Kuva: Stefan Ringler [https://unsplash.com].

Author: Ville J Päivänsalo

Ville Päivänsalo Olen teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti. Toimin sopimusperustaisesti tuntiopettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja niin ikään sopimusperusteisesti pappina rippikoulutyössä. I hold a ThD (2005) and a title of docent in teological and social ethics (2010), University Helsinki, having previously served there e.g. as Acting University Lecturer in Systematic Theology (the latest appointment till the end of 2017), Acting Professor of Social Ethics (11 months), and as Assistant Professor in Global Theology, Worldviews and Ideologies (2012-2016). Presently I teach there, at the Faculty of Theology, courses as agreed, and do youth work (also as agreed) as Evangelical Lutheran pastor. See more: https://culturesethics.wordpress.com.