Robotti ei voi tehdä eettistä päätöstä

Kuva: Pixabay.com
Kuva: Pixabay.com

Uutisvirrasta putkahtelee yhä tiheämmin uutisia älykkäistä koneista ja robotisaatiosta. Tämä ei ole kummastuttavaa. Onhan robotiikan kehittäminen, ja sen avulla Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn takaaminen, myös yksi Euroopan komission intresseistä.

Koneiden ja tekoälyn ja tästä mahdollisesti urkenevan hyvän tai pahan ympärille on kehittynyt roboetiikaksi nimetty etiikan osa-alue. Roboetiikka voidaan määritellä joko robotin ohjelmoitua moraalista koodia arvottavaksi, robotin – toistaiseksi mahdotonta – omaa kykyä eettiseen päättelyyn arvioivaksi tai kysymykseksi siitä, miten robotti vaikuttaa ihmiseen ja siten ihmisen hyvään.

Viimeinen määritelmä on tutkijoiden parissa vallitseva ja pohdin myös mieluusti, miten robotti vaikuttaa ihmisen hyvään. Näkisin, että robotti ei kuitenkaan itsenään vaikuta ihmiseen. Ihminen vaikuttaa itse itseensä mieltäessään – virheellisesti – robotille piirteitä, joita sillä ei ole.

Robotista, jonka siis määrittelen tässä materiaaliseksi tekoälyksi, keskustellessa on keskeisen tärkeää muistaa, että vaikka robotti voi edistyneemmillään antaa ihmiselle vaikutelman tietoisuudesta ja tunteista, näitä ei robotilla ole. Parhaimmillaankin robotti toimii ikään kuin ihminen. Ikään kuin elävä olento ei ole elävä olento. Kysymys orgaanisen entiteetin tietoisuudesta on yhä selvittämättä. Viimeaikainen tutkimus on pystynyt selvittämään joitakin tietoisuuden mekanismeja, mutta nämä eivät selitä tietoisuuden sisältöä tai syntyä.

Digitaaliselle alustalle rakennetun tekoälyn päättelykyky voi silti olla ja usein onkin yli-inhimillinen. Tekoälyä voidaan viimeaikaisen tiedon puitteissa joko ohjelmoida tai opettaa. Se voi näin omaksua tietoa moraalista ja pystyä myös eettiseen päättelyyn. On silti muistettava, että eettinen päättelykyky ei ole yhtä kuin kyky eettiseen päätöksentekoon. Lainaan Drew McDermottin ajatusta siitä, että koneet joko imitoivat tai mallintavat ihmisen eettistä päättelyä. Eettinen päättely ei eroa muista päättelystä, mutta eettinen päätöksenteko edellyttää kykyä vapaaseen tahtoon toimia myös toisin, kuin moraalinen velvoite vaatisi.

Keinotekoinen moraali on siis yhä ikään-kuin, ihmisen päättelyä mallintavaa, moraalia. Tietokanta, kuten maailmalla sairaaloissa potilaan menehtymisen riskejä ennustava ja tämän perusteella hoitopäätöksiä ehdottava APACHE, voi olla erinomainen apuväline hoitopäätöstä hahmotettaessa. Päätöstä sen ei kuitenkaan tulisi tehdä.

Eettisen päätöksenteon vaivattomuus voi viekoitella tämän sälyttämiseen robotille. Näin ei pitäisi tapahtua. Ihminen ei voi  ulkoistaa moraalista päätöksentekoa ulkopuolelleen.

Kirjoittaja Eeva-Mari Virtanen on teologian maisteri, jonka mielestä juuri epätäydellisyys tekee täydellisen ihmisen.

Author: Deleted User

Special user account.