Edellisessä artikkelissani kysyin, kuinka vihapuhe vaikuttaa kohteeseensa ja miten siltä voi suojautua.[1] Tässä artikkelissa kysyn mitä vihapuhe on ja mihin sillä pyritään. Tarkastelen aihetta historiallisten esimerkkien, erityisesti naisvihan, kautta. Vaikka suoria yhtäläisyysmerkkejä nykyisen, etenkin somessa esiintyvän vihapuheen ja historiallisten tapausten väliin ei voikaan vetää, historia tarjoaa näkökulmia vihapuheen ymmärtämiseksi.
Vihapuhe ja viha
Vaikka vihapuheesta puhutaan paljon, sen määrittely on ollut hataraa. Heikki Kovalainen huomauttaa etiikka.fi-blogissa, että vihapuhetta ei tulisi määritellä vihaiseksi puheeksi.[2] Mikäli vihapuhe ymmärretään vihan tunteen kautta, on vaarana, että sitä käsitellään vain yksilöpsykologisena ilmiönä, jolloin vihapuheen rakenteelliset aspektit jäävät huomiotta.
Käsitys siitä, että viha on vihapuheen syy on virheellinen kehäpäätelmä. Siitä huolimatta on syytä katsoa, mitä vihasta on sanottu toiminnan motiivina. Italialainen Lucretia Marinella puolusti naisia 1600-luvulla kiivaassa querelle des femmes -kiistassa. Hänen poleeminen teoksensa Naisten jalous ja erinomaisuus, sekä miesten puutteet ja paheet (1600)[3] oli vastaus Giuseppe Passin naisvihamieliseen teokseen Naisten puutteet (1599). Marinellan mukaan naisvihamielisiä kirjoituksia motivoi tyypillisesti joko suuttumus, kateus, itserakkaus tai vähä-älyisyys. Hän erottelee suuttumuksen ja vihan toisistaan. Suuttumus on reaktionkaltainen tunnekuohu, kun taas viha on päälle jäänyttä suuttumusta, joka hitaasti turmelee ihmisen moraalin.
Ehkä tunnetuin vihapuheen muoto ovat rasistiset ja seksistiset some-kommentit, sekä yhteiskunnallisten vaikuttajien saamat yksityiset vihaviestit. Näissä viesteissä vihan tunne on kouriintuntuva ja kirjoitukset usein spontaaneja. Vihapuhetta ovat myös harkitut, analyyttiset kirjoitukset, joissa viha tunteena ei (välttämättä) ole tunnistettava, mutta joita motivoi suvaitsemattomuus. Vihaiset purkaukset somessa ovat samankaltaisia Marinellan kuvaaman suuttumuksen kanssa, kun taas analyyttisemmat tekstit vertautuvat vihaan. Molemmat vihapuheen muodot liittyvät rakenteelliseen epätasa-arvoon ja valtasuhdesuhdehierarkioihin ihmisten välillä, kuten Kovalainen esittää.
Valtasuhdehierarkioiden kyseenalaistaminen nostattaa suuttumusta
Marinellan mukaan naisvihan syynä on suuttumus, joka saa voimansa seksuaalisesta turhautumisesta, joka perustuu siihen, että mies ei saa halunsa kohdetta. Marinellan esimerkki heijastaa rakenteelliseen epätasa-arvoon liittyviä ongelmia. Naisvihamielisen ajattelun kasvualusta on miesten etuoikeutettu asema, jossa naiset ovat olemassa ensisijaisesti miehiä varten ja jossa miehellä on oikeus tyydyttää halunsa. Marinella kuvaa, kuinka näin ajattelevat miehet torjutuksi tullessaan ulkoistavat tuntemansa vihan ja pettymyksen koko naissukupuolta kohtaan ja pilkkaavat naisia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Etuoikeutetun aseman ylläpitäminen edellyttää, että halun kohde ei tunnista subjektiuttaan, vaan pysyy objektina. Mikäli halun kohde ilmaisee subjektiutta (omaa, vastakkaista tahtoa), se pyritään mitätöimään ja tukahduttamaan. Hierarkian säilymisen edellytyksenä on, että kaikki hyväksyvät heille määrätyn roolin. Mikäli valtasuhdehierarkian alempi osapuoli kyseenalaistaa hierarkian, se herättää ylemmässä suuttumusta, jolla on rakenteelliset perusteet.
Vaikka Marinellan näkemys seksuaalisen turhautumisen synnyttämästä vihasta on yksinkertaistettu, siihen liittyvät rakenteet ovat verrannollisia nykypäivään. Kirjailija Timo Hännikäinen kirjoitti rasistisia ja seksistisiä viestejä Unioni Naisasialiiton ja väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalvelun Naisten Linjan Facebook-sivuille juhannuksena 2015.[4] Hännikäinen perusteli sanavalintojaan humalalla. Kuntavaalien alla useat rodullistetut ehdokkaat, sekä erityisesti Feministinen puolue ovat kärsineet vihapuheesta. [5] Maahanmuuttajataustainen Suldaan Said Ahmed on saanut tappouhkauksia, koska hän ei uhkaajien mielestä syntyperänsä vuoksi saisi osallistua Suomen politiikkaan.[6]
Rasistisia ja seksistisiä kommentteja esittävät henkilöt kokevat, että heillä on asemansa perusteella oikeus käytökseensä. Oireellista on, että vihapuheeseen syyllistyneet eivät tunnista etuoikeutettua asemaansa tai tekojensa vakavuutta. Hännikäinen kuvasi itsensä uhrina, sen sijaan, että olisi kantanut vastuuta teoistaan. Vastuu pyritään siirtämään kohteelle, koska ajatellaan että kohde on provosoimalla aiheuttanut tapahtuneen. Vihapuheen tarkoitus on hiljentää uhri ja palauttaa hänet ”omalle paikalleen”, eli objektiksi, jolla ei ole sanavaltaa itseään tai yhteiskuntaa koskevissa asioissa. Vihapuhetta motivoi yritys ylläpitää olemassa olevia valtasuhdehierarkioita hallitsemalla ja rajoittamalla vähemmistöjen itseilmaisua, osallistumista ja oikeusvaatimuksia.
Edunvalvonta ja oletetut etuoikeudet
Vihapuhe on rakenteellista syrjintää, kuten Kovalainen esittää. Siitä huolimatta vihapuheen esittäjä voi kuulua johonkin vähemmistöön, esimerkiksi sosioekonomisesti heikompaan asemaan suhteessa uhriinsa. Rasismista voimansa saava vihapuhe nousee usein keskiluokan ja köyhälistön epävarmasta asemasta nopeasti muuttuvassa globaalissa yhteiskunnassa.[7]
Tunnetasolla vihapuhe perustuu omaan asemaan liittyvään epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen. Vihaviestit liittyvät tietynlaiseen edunvalvontaan: minulle kuuluisi asemani perusteella asioita, joista olen jäänyt paitsi. Samaan aikaan kiinnitetään huomiota siihen, että muut saavat asioita, joita minä en ole saanut. Esimerkiksi Suomi ensin -aktivistien Facebook-sivujen viestintä perustuu tällaiseen vastakkainasetteluun. Sivuilla on allekkain kaksi ruokakuvaa. Ylempi kuva on ankea: peruna ja harmaa lohimureke. Alemmassa kuvassa on herkullinen noutopöytä. Kuvatekstissä lukee: ”Kaksi rinnakkaistodellisuutta kärjistäen. Yläkuvassa kunnan ostopalveluna tilaama toimitusateria vanhuksille. Alakuvassa VOK:n noutopöydän lounas.”[8] Kuvat lisännyt henkilö myöntää, että kuvat on napattu googlesta, eivätkä perustu faktoihin. Faktoilla ei kuitenkaan ole väliä, koska kokemus epäoikeudenmukaisuudesta on totta kokijoilleen. Suomi ensin -tyyppinen liikehdintä perustuu siihen, että sosioekonomisesti heikossa asemassa olevat kantasuomalaiset kokevat, että turvapaikanhakijoille jaetaan yhteiskunnan varallisuutta, josta he ovat jääneet osattomiksi, mutta joka kuuluisi heille. Köyhyyden aiheuttama näköalattomuus johtaa katkeruuteen: miksi minä jään vaille, kun muille annetaan? Vihaa kasvattaa käsitys siitä, että menestyneellä kulttuuriväellä riittää sympatiaa pakolaisia, mutta ei omia maanmiehiä kohtaan.[9] Vaikka käsitys perustuu virheelliseen vastakkainasetteluun, valemedia on onnistunut myymään sen kannattajilleen.[10] Sen sijaan, että energia kohdistettaisiin rakenteellisen epätasa-arvon kritiikkiin, oman aseman heikkenemiselle etsitään syyllistä vähemmistöistä. Vihapuhetta oikeutetaan katkeruuteen kietoutuneella ylemmyydentunnolla, joka hämärtää uhrin ihmisarvoa samalla kun se nostaa omaa.
Analyyttinen vihapuhe
Lucretia Marinellan mukaan pitkittynyt viha on itseään ruokkiva järjettömyyden tila, joka tuhoaa vihaajan moraalin. Vihan valtaan joutunut näkee vain vihansa kohteen, ei tunnista vihaansa, eikä tietä ulos vihasta. Vihasta on tullut pysyvä tila, osa arkipäivää.
Usein vihapuhe ei ole vihaista, vaan harkiten argumentoitua. Tällaisissa tapauksissa yksilön ja hänen edustamansa yhteisön maailmankuva perustuu suvaitsemattomuudelle, jonka kohteena ovat esimerkiksi pakolaiset ja heidän oikeuksiaan puolustavat henkilöt, erityisesti naiset.[11] Analyyttisessa vihapuheessa edellä kuvaamaani edunvalvonta nousee keskeiseen asemaan.
Jussi Halla-Aho on tunnettu viileän analyyttisesta tyylistään. Aikanaan paljon huomiota herättäneessä blogissaan Halla-Aho esittää, että maahanmuutto lisää raiskausten määrää ja toteaa: ”koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä.”[12]
Epäneutraali sukupuolikirja herätti taannoin kohua.[13] Mikko Hamunen kuvaa Perussuomalaisten blogissa kuinka teos on ”kauan kaivattu faktapläjäys feministien hallitseman keskustelukuplan vastapainoksi.”[14] Teoksessa esitetään, että feministien aikaansaama miesten naisistuminen avaa markkinaraon uusille luolamiehille (muslimipakolaisille), jonka takia maahantulorajoitukset puuttuvat. Valkoinen heteromies on yhteiskunnan epätasa-arvoisimmassa asemassa. Yksi teoksen kirjoittajista on Timo Hännikäinen, joka toteaa, että: ”Tulevaisuudessa on yhä suurempi tarve miehille, jotka ponnistelevat pitääkseen yhteiskuntia koossa ja puolustaakseen niitä. Ja naisille, jotka ovat näiden ponnistusten arvoisia.”
Sekä Halla-Aho, että Epäneutraalin sukupuolikirjan kirjoittajat pitävät naisten ihmisarvon mittarina sitä, edistävätkö naiset kirjoittajan edustaman miesryhmän etuja, vai eivät. Vain naiset, jotka ovat allekirjoittavat samat arvot, ovat puolustamisen arvoisia. Kirjoituksissa valtasuhdehierarkioiden ylläpitämiseen liittyvä edunvalvonta yhdistyy rasismiin ja sovinismiin.
Mitä vihapuhe on?
Vihapuheella pyritään ylläpitämään jonkin tietyn ryhmän intressejä palvelevia epätasa-arvoisia valtasuhdehierarkioita ja rakenteita. Vihapuhe kasvaa epävarmuudesta, kun totuttujen etuoikeuksien mureneminen saattaa entiset johtajat uuteen, haavoittuvaan ja turvattomaan asemaan. Vihapuhe on oire siitä, että valtasuhdehierarkiat ovat kriisiytyneet niin, että esimerkiksi ’valkoinen heteromies’ on menettänyt asemansa hierarkian huipulla. Tämä saa aikaan katkeruutta, mikä näkyy yrityksenä normalisoida totutut hierarkkiset suhteet, sekä pyrkimyksenä tukahduttaa itseä vähempiarvoisiksi miellettyjen vähemmistöjen tasa-arvopyrkimykset.
Vihapuheella pyritään omaa etuoikeutta ja valtaa uhkaavien ja murentavien ilmiöiden ja toimijoiden hallintaan. Samalla vahvistetaan omaa identiteettiä ja kootaan rivejä. Vihapuheen tarkoitus ei ole saavuttaa yleistä hyväksyntää, riittää että se vakuuttavat omat joukot. Tunteenomaisten purkausten ja analyyttisen vihapuheen välillä on yhteys: harkitut kirjoitukset tarjoavat kasvualustan ja oikeutuksen mitä räikeimmille vihaviesteille.
Kovalaisen määritelmää mukaillen esitän vihapuheelle seuraavaa määritelmää:
Vihapuhe on suvaitsemattomuuteen perustuvaa sanallista syrjintää, jolla pyritään vahvistamaan ja ylläpitämään olemassa olevia valtasuhdehierarkioita rajaamalla (julkista) keskustelua ja vähemmistöjen mahdollisuuksia osallistua siihen. Vihapuhe voi kohdistua uhrin sosioekonomiseen asemaan, uskontoon, elämänkatsomukseen, rotuun, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sairauteen tai vammaisuuteen.
Julkaistu 21.4.2017
Ilse Paakkinen, TT
Kirjoittaja on teologian tohtori, joka tutkii sukupuolittunutta vihapuhetta historiallisena ilmiönä keskittyen myöhäiskeskiajan ja varhaismodernin ajan teksteihin.
Kirjallisuus
Grönroos, Simo (toim.)
Epäneutraali sukupuolikirja, Suomen perusta 2016.
Halla-Aho, Jussi
“Monikulttuurisuus ja nainen”, Scripta 20.12.2006.
Hamunen, Mikko
”Feminismi luo epätasa-arvoa, syrjintää ja tuo luolamiehiä”, Perussuomalainen: Blogeja verkossa. 20.11.2016.
Hiilamo, Heikki
”Muukalaisvastaisuus kumpuaa keskiluokan ahdistuksesta ja alistetusta köyhälistöstä”, HS 14.2.2016.
Jokela, Markus
”Suomalaiskirjailija kuittasi naisiin kohdistamansa törkykirjoitukset ”humalaiseksi hölmöilyksi””, Me Naiset 22.6.2015.
Kovalainen, Heikki
“Vihapuhe ei ole vihaista puhetta”, Etiikka.fi 6.4.2017.
Kuokkanen, Katja
”Rajuja rasistisia solvauksia on tullut kuntavaalien ehdokkaille yölläkin – ”Soittajat eivät ole humalassa vaan haluavat uhkailla.” HS 5.4.2017.
Leinonen, Nina
”Kuntavaaliehdokas järkyttyi poikkeuksellisen rajuista vihaviesteistä: ”Ei voi koskaan tietää, onko uhkaaja tosissaan” Iltalehti 1.4.2017.
Lucretia Marinella
The Nobility and Excellence of Women and the Defects and Vices of Men, toim. Anne Dunhill, The University of Chicago Press, Chicago 1999.
MV-lehti
Paakkinen, Ilse
”Vihapuheen aatehistoriaa – Christine de Pizanin Naisten kaupunki syrjintävapaana alueena”, Sosiaalietiikka.fi 13.1.2017.
Paju, Anna
”Yli 10 000 kulttuurialan ammattilaista tukee turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta”, Kansan uutiset 10.3.2017
Suomi ensin Facebook -ryhmä. 20.3.2017
[1] Ilse Paakkinen, ”Vihapuheen aatehistoriaa – Christine de Pizanin Naisten kaupunki syrjintävapaana alueena”, Sosiaalietiikka.fi 13.1.2017. https://blogs.helsinki.fi/socialethics/artikkelit/vihapuheen-aatehistoriaa-christine-de-pizanin-naisten-kaupunki-syrjintavapaana-alueena/
[2] Heikki Kovalainen, “Vihapuhe ei ole vihaista puhetta”, Etiikka.fi 6.4.2017. http://etiikka.fi/vihapuhe-ei-ole-vihaista-puhetta/
[3] Lucretia Marinella, The Nobility and Excellence of Women and the Defects and Vices of Men, toim. Anne Dunhill, The University of Chicago Press, Chicago 1999.
[4] Markus Jokela, ”Suomalaiskirjailija kuittasi naisiin kohdistamansa törkykirjoitukset ”humalaiseksi hölmöilyksi””, Me Naiset 22.6.2015. http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/suomalaiskirjailija_kuittasi_naisiin_kohdistamansa_torkykirjoitukset
[5] Katja Kuokkanen, ”Rajuja rasistisia solvauksia on tullut kuntavaalien ehdokkaille yölläkin – ”Soittajat eivät ole humalassa vaan haluavat uhkailla.” HS 5.4.2017. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005155788.html
[6] Nina Leinonen, ”Kuntavaaliehdokas järkyttyi poikkeuksellisen rajuista vihaviesteistä: ”Ei voi koskaan tietää, onko uhkaaja tosissaan” Iltalehti 1.4.2017. http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit-2017/201704012200095530_wa.shtml
[7] Heikki Hiilamo tarkastelee artikkelissaan muukalaisvastaisuuden syitä. ”Muukalaisvastaisuus kumpuaa keskiluokan ahdistuksesta ja alistetusta köyhälistöstä”, HS 14.2.2016. http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002885726.html
[8] Suomi ensin Facebook -ryhmä. 20.3.2017 https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1678943899072742&id=1414979258802542
[9] Kulttuurialan ammattilaiset tukivat näyttävästi esimerkiksi turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta. Anna Paju, ”Yli 10 000 kulttuurialan ammattilaista tukee turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta” Kansan uutiset 10.3.2017. http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3685031-yli-10-000-kulttuurialan-ammattilaista-tukee-turvapaikanhakijoiden-mielenosoitusta
[10] Ks. esim. MV-lehden rasistiset valeuutiset aiheesta.
[11] Ks. esim. MV-lehti.
[12] Jussi Halla-Aho, “Monikulttuurisuus ja nainen”, Scripta 20.12.2006. http://www.halla-aho.com/scripta/monikulttuurisuus_ja_nainen.html
[13] Epäneutraali sukupuolikirja. Toim. Simo Grönroos. Suomen perusta 2016. https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ep%25C3%25A4neutraali-sukupuolikirja-pdf.pdf&ved=0ahUKEwiaj9T10ZfTAhWLDZoKHdVuANEQFggYMAA&usg=AFQjCNE4q5kxF4De3M6HBQJy5Y0B49GJ8g&sig2=NgU8j-Owqd__SgcE5jgvKQ
[14] Mikko Hamunen, ”Feminismi luo epätasa-arvoa, syrjintää ja tuo luolamiehiä”, Perussuomalainen 20.11.2016. https://blogit.perussuomalaiset.fi/mikko-hamunen/feminismi-luo-epatasa-arvoa-syrjintaa-ja-tuo-luolamiehia/