Huono-osainen – kohteesta päämääräksi

Sukelsin pro gradussani (2014) huono-osaisuuden määritelmiin. Käsite oli sekava ja se on määritelty eri aikakausina eri tavoin. Huono-osaisuuden käsitettä käytetään kuvaamaan sosiaalista todellisuutta, mutta epämääräinen ja monin eri tavoin määritelty käsite ei voi tarjota luotettavaa pohjaa sosiaalipoliittisille toimenpiteille. Huono-osaisuuden määrittelyssä tuntuu unohtuvan tärkein eli itse subjekti ja sitä määritellään ulkopuolelta ja kaukaa, mikä mahdollistaa huono-osaisen näkemisen passiivisena toimenpiteiden kohteena.

Continue reading “Huono-osainen – kohteesta päämääräksi”

Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus

Kun uskonnollisessa yhteisössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ulkopuoliset kauhistelevat ja päivittelevät, saatetaan vedota ihmisoikeuksiin. Kun niin sanottuun Koivuniemen lahkoon kuuluvat perheet eristäytyvät ulkomaailmasta tai kun vanhoillis-lestadiolaisia opetetaan välttämään ehkäisyn käyttöä, jotkut moittivat uskonnollisia yhteisöjä ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Toiset muistuttavat, että uskonnonvapauskin on ihmisoikeus, eikä ulkopuolisten tule puuttua toisten ihmisten uskonnollisiin valintoihin. Joku kysyy, kuinka vapaa ihminen on, jos hän helvettiä pelätessään noudattaa auktoriteettinsa ahdistavia näkemyksiä. Keskustelijat eivät ole keskenään eri mieltä pelkästään siitä, miten tärkeä asia uskonnonvapaus on. He ovat eri mieltä etenkin siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa. Continue reading “Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus”