Lääke yksinäisyyteen

Kuva: Unsplash.com/Mike Wilson, public domain

Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen pahoinvointia aiheuttava ongelma. Tästä vallitsi yksimielisyys Suomelaisten yksinäisyys -hankkeen viimeisessä työpajassa, johon sain osallistua viikko sitten. Työpajassa tutkijat, kansalaisjärjestöjen toimijat ja toimittajat jakoivat tietoa ja ajatuksia yksinäisyyden syistä ja siihen vastaamisesta. Osallistujien näkökulmien kirjoa luotaa Katarina Blomqvistin toimittama radiodokumenttisarja ”Kymmenen teesiä yksinäisyydestä”.

Toisinaan yksinäisyyden lääkkeeksi tarjotaan yhteisöllisyyttä. Lääkkeeksi yhteisöllisyysilmiö on sangen epämääräinen eikä vaikutuksiltaan yksiselitteisen hyvää tekevä. On siis tehtävä tarkempi erottelu yksinäisyys-oireyhtymän ja yhteisöllisyys-lääkkeen välillä.

Continue reading “Lääke yksinäisyyteen”

Toimijuus on ihmisen parasta hyvää

Luukkaan evankeliumissa (Lk. 10:25-37) Jeesus vastaa kysymykseen lähimmäisen tunnusmerkeistä kertomalla tarinan laupiaasta samarialaisesta. Sitä voi pitää yhtenä länsimaisen etiikan peruskertomuksena. Siitä olemme oppineet, että lähimmäisiä ovat kaikki ihmiset heidän ominaisuuksistaan riippumatta ja että perusteena antaa apua on lähimmäisen tarve, ei mikään muu. Kertomusta on käytetty esimerkkinä pyyteettömästä rakkaudesta: samalla ehtoja asettamattomalla rakkaudella, jolla Jumala rakastaa ihmisiä, ihmisten on rakastettava toisiaan.

Kultaisen säännön kaksi tulkintaa

Laupias samarialainen on ohjannut länsimaista ajattelua merkittävällä tavalla. Meille on selvää, että kaikista on pidettävä huolta ja että jokaisesta on huolehdittava kyselemättä hänen hätänsä syytä. Kertomus on ehkä vaikuttanut myös haitallisesti näkemykseemme auttamisen ytimestä siitä syystä, että lähimmäinen on siinä pelkkä passiivinen kohde. Continue reading “Toimijuus on ihmisen parasta hyvää”