Voiko hyvää elämää rakentaa puhumalla sitä? Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen (YKY) aktiivit kutsuivat torstaina 28.1. Oikokadun toimistoonsa vieraaksi sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan saadakseen uusia näkökulmia siihen, millä ehdoilla hyvää elämää voisi rakentaa. Continue reading “Hyvässä elämässä suostuttava rajoihin”
Itsenäisyyspäivää vietetään perinteisesti kokoontumalla lipunnostoon, juhlajumalanpalvelukseen, paraatiin, soihtukulkueeseen, puhetilaisuuksiin ja – ainakin television välityksellä – presidentin juhlavastaanottoon. Viime aikoina itsenäisyyspäiväperinteeksi on muodostunut myös mielen ilmaiseminen. Anarkistiryhmät ovat monena vuonna olleet liikkeellä eliittiä vastaan ja nyt nähtiin myös kansallismielisiksi itseään kutsuvien marssi.
Pakolaiskriisi luo poliittisia ongelmia ja taloudellisia haasteita mutta kirvoittaa myös keskustelua. Keitä tulijat oikein ovat, kysytään. Syntyy tarve luokitella ihmisiä pakolaisiin, siirtolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Jotkut laventavat luonnehdintoja puhumalla elintasopakolaisista ja seikkailijoista. Epäillään, että joukossa on värväreitä, jotka rekrytoivat jäseniä terroristisiin liikkeisiin. Kun ihmisestä ei näy päältä, mihin lokeroon hänet olisi määriteltävä, tarkastelijan mielikuvat ja lausumattomat taustaoletukset täydentävät kuvaa.
Meidän aikamme joukkotuho on parhaillaan tapahtumassa Lähi-idässä ja Välimerellä. – – Mekään emme voi vastata niille, jotka kysyvät meiltä vastuutamme: Olemme viattomia, koska emme tienneet.
Hyvyyden voimilla on käytössä nämä kolme vaikuttamiskeinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioittamista ja sytyttää kynttilä muistuttamaan ja valaisemaan. – Jaana Hallamaa
Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksista kulunut aika, 70 vuotta, on kokonainen ihmisikä. Atomiaseita ei ole se jälkeen käytetty. Miksi enää muistaa näitä tapahtumia ja niiden uhreja? Continue reading “Hyvyyden voimilla voi vaikuttaa”
Tieteellisen toiminnan pitäisi ihanteiden mukaan olla laadukasta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Tämä lienee niin tutkijoiden, koko tiedeyhteisön kuin yhteiskunnan tiedepoliittisten päättäjienkin toive. Mutta millaisin keinoin tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta pyritään lisäämään ja mitä siitä seuraa tutkimusetiikalle?
Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta eli tutkimuksen aikaan saamista muutoksista tiedeyhteisön ulkopuolisessa maailmassa eivät vielä kerro tutkimuksen laadun arvioinnissa käytetyt mittarit. Näitä ovat bibliometriset tiedot, kuten tutkimusjulkaisujen määrät ja niiden toisissa tutkimuksissa saamat viittaukset.
Vaikuttavuutta ei saada aikaan yksistään tiedeyhteisön tai tutkijoiden toiminnalla. Olennaista on, miten vaikuttamisen kohteet toimivat.
Ensimmäisissä sosiaalietiikan iltamissa keskusteltiin toisiin tutustumisen lomassa parikymmenpäisen joukon voimin siitä, miten sosiaalietiikan toimijat ovat oppialansa hahmottaneet. Etiikassa etsitään vastauksia kysymyksiin hyvästä elämästä. Mutta mikä ihme on sosiaalietiikan rooli ja miksi sitä tehdään teologisessa tiedekunnassa?
Sosiaalietiikka ujuttautui Helsingin teologiseen tiedekuntaan vahingossa 1970-luvulla. Vuodesta 2002 vahinkolapsella on ollut oma professorin virka ja vuodesta 2005 alkaen oppiaineesta on valmistunut maistereita. Ensimmäistä kertaa sosiaalietiikka kirkastaa profiiliaan, kokoaa joukkojaan ja pyrkii soveltamaan sosiaalietiikkaa entistä paremmin yleiseksi hyödyksi.
Miksi sosiaalietiikan oppiainetta uudistetaan, professori Jaana Hallamaa?
