Nussbaumin peruskyvykkyyksien listalle tarvitaan rakentavia vaihtoehtoja

Maailmankuulu yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum tunnetaan hyvin Suomessakin – itse asiassa niin hyvin, ettei häntä tarvinne täällä Sosiaalietiikka.fi:ssä juuri esitellä. Moni tuntee hänen ajattelustaan vähintään niin kutsutun kymmenen peruskyvykkyyden luettelon. Sen mukaan jokaisella ihmisillä on oikeus esimerkiksi elämää, terveyttä, ajattelua, tunteita, leikkiä, politiikkaa ja omistamista koskeviin kyvykkyyksiin.

Luettelon kaikista kohdista ei tosin taida olla kovin luontevaa puhua juuri kyvykkyyksinä (capabilities), kykyinä eikä toimintavalmiuksinakaan. Miksi pitäisimme esimerkiksi erityisen keskeisenä jonkun kykyä omistaa omaisuutta, jos hän ei kuitenkaan omista mitään? Entä miten kehittäisin kykyäni tai valmiuttani omistaa? Vai tarkoittaako kyseinen kyvykkyys myös oikeutta omistuksiin? Silti Nussbaumin listan katsotaan tarjoavan riittävän yhtenäisen ja myös oikeutetusti normittavan lähtökodan monen sosiaalieettisen kysymyksen tutkimiseen. Continue reading “Nussbaumin peruskyvykkyyksien listalle tarvitaan rakentavia vaihtoehtoja”

Pakottava hätä

Yhteiskunnallamme on selvästi vaikeuksia vastata kaikkien apua tarvitsevien hätään. Voisimmeko siksi yksinkertaisesti pakottaa ihmisiä auttamaan hädänalaisia? Eikö meidän oikeastaan pitäisi harkita vakavasti Martha Nussbaumin esittämää ratkaisumallia, jossa jokaisen kansalaisen juridinen velvollisuus olisi yhteiskuntapalvelun suorittaminen? Kyse on siitä, mitä asioita pidämme niin tärkeinä, että haluamme turvata ne vaikka väkisin. Continue reading “Pakottava hätä”

Huono-osainen – kohteesta päämääräksi

Sukelsin pro gradussani (2014) huono-osaisuuden määritelmiin. Käsite oli sekava ja se on määritelty eri aikakausina eri tavoin. Huono-osaisuuden käsitettä käytetään kuvaamaan sosiaalista todellisuutta, mutta epämääräinen ja monin eri tavoin määritelty käsite ei voi tarjota luotettavaa pohjaa sosiaalipoliittisille toimenpiteille. Huono-osaisuuden määrittelyssä tuntuu unohtuvan tärkein eli itse subjekti ja sitä määritellään ulkopuolelta ja kaukaa, mikä mahdollistaa huono-osaisen näkemisen passiivisena toimenpiteiden kohteena.

Continue reading “Huono-osainen – kohteesta päämääräksi”

Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus

Kun uskonnollisessa yhteisössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ulkopuoliset kauhistelevat ja päivittelevät, saatetaan vedota ihmisoikeuksiin. Kun niin sanottuun Koivuniemen lahkoon kuuluvat perheet eristäytyvät ulkomaailmasta tai kun vanhoillis-lestadiolaisia opetetaan välttämään ehkäisyn käyttöä, jotkut moittivat uskonnollisia yhteisöjä ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Toiset muistuttavat, että uskonnonvapauskin on ihmisoikeus, eikä ulkopuolisten tule puuttua toisten ihmisten uskonnollisiin valintoihin. Joku kysyy, kuinka vapaa ihminen on, jos hän helvettiä pelätessään noudattaa auktoriteettinsa ahdistavia näkemyksiä. Keskustelijat eivät ole keskenään eri mieltä pelkästään siitä, miten tärkeä asia uskonnonvapaus on. He ovat eri mieltä etenkin siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa. Continue reading “Kolme tapaa ymmärtää uskonnonvapaus”