Kissanpentu oli hylätty roskikseen Suonenjoella. Hyväksi onneksi ohikulkijat löysivät pennun, joka toimitettiin löytöeläinsuojaan. Löytöeläinsuojan pitäjä totesi tapauksesta tulleen epätodellisen olon. Häntä suututti, että joku voi tehdä tällaista.
Astun ulos elokuvateatterista lokakuisen tähtitaivaan alle. Insinööriystäväni hehkuttavat luonnontieteiden ylivaltiutta juuri näkemässämme elokuvassa. Todellakin, The Martian – Yksin Marsissa on innostava kuvaus siitä, kuinka luonnontieteitä koskevan tieteellisen tiedon avulla ihminen voi selviytyä jopa yksin elottomalla planeetalla. Uhritutkijalle The Martian ei kuitenkaan ole pelkkä tieteen sankaruuden ylistys vaan myös ihana ihmettelyn aihe: millainen uhritoimija päähenkilö onkaan! Continue reading “Uhritoimija Marsissa”
Lobbaus, edunvalvonta, vaikuttajaviestintä – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mitä lobbarit oikein tekevät ja mitä lobbauksessa tapahtuu? Voiko lobbausta tarkastella etiikan välinein? Kuka lobbauksessa asettaa toimijuuden ehdot – lobbari, asiakas, poliitikko vai ihan joku muu?
Näitä kysymyksiä pohdiskellaan juuri aiheesta gradunsa palauttaneen Eero Rämön johdolla sosiaalietiikan iltamissa torstaina 12.11.2015 klo 16.15-18 teologisen tiedekunnan salissa 531. Tervetuloa keskustelemaan!
Continue reading “Iltamissa 12.11. aiheena lobbauksen etiikka”
Toukokuussa 2015 luin Kuukausiliitteestä Kirsi Salon haastattelun. Entisen uutisankkurin ja televisiojuontajan kerrottiin olevan nykyään hyvinvointiohjaaja, joka ”ei ole seurannut uutisia puoleen vuosikymmeneen, koska ne aiheuttavat hänessä negatiivisia tunteita.” Inhimillistä hätää on sitten toukokuun dokumentoitu uutisissa ahkerasti, ja uutisten aiheuttamaa ahdistusta on käsitellyt esimerkiksi Yle. Jos muiden kärsimyksen katsomisesta seuraa vain pahoinvointia, onko siinä mitään mieltä? Eikö meidän kannattaisi Kirsi Salon tapaan keskittyä tuottamaan hyvää oloa itsellemme ja ihmisille ympärillämme? Continue reading “Onko velvollisuutemme valveutua?”
“Ihminen kaipaa myös nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemista. Monien tutkimusten mukaan onnellisuuteen vaikuttaakin eniten toiset ihmiset: mielentilat ovat kytköksissä siihen, kuinka ihmistä kohdellaan”,
kirjoittaa Virpi Mäkinen Teologia.fi:n uusimmassa pääkirjoituksessa ja toteaa, ettei materiaalinen apu yksin riitä. Köyhyyden poistamiseen tarvitaan ihmisten toimijuuden vahvistamista.
“Köyhyys riistää ihmiseltä jopa kyvyn uskoa, että hänellä on oikeus tavoitella jotakin parempaa ja kyvyn kuvitella, mitä hyvä elämä voisi hänelle tarkoittaa”,
sanoo Katariina Väisänen artikkelissaan Köyhällä ei ole tilaa toimia.
Lue lisää historiallisesta ja ajankohtaisesta köyhyydestä Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan Köyhyys-teemanumerosta.
Minna Canthin päivänä älypuhelin tiedottaa sähköpostien saapumisesta. Aamun ensimmäinen posti vaikuttaa hyvältä: otsikko lupaa kiinnostavasta konferenssista kertovaa tiedotetta. Viesti auki: ”Dear Sirs”, kirjoittaja aloittaa.
Sanat aiheuttavat fyysisen reaktion, jonka myöhemmin erittelen tympääntymiseksi ja suuttumukseksi. Viesti on lähetetty minullekin, mutta kirjoittaja sulkee puhuttelullaan minut vastaanottajien ulkopuolelle. Konferenssi, josta tiedotteessa kerrotaan, ei enää houkuttele. Continue reading “Arkipäivän tasa-arvoa”
Sukelsin pro gradussani (2014) huono-osaisuuden määritelmiin. Käsite oli sekava ja se on määritelty eri aikakausina eri tavoin. Huono-osaisuuden käsitettä käytetään kuvaamaan sosiaalista todellisuutta, mutta epämääräinen ja monin eri tavoin määritelty käsite ei voi tarjota luotettavaa pohjaa sosiaalipoliittisille toimenpiteille. Huono-osaisuuden määrittelyssä tuntuu unohtuvan tärkein eli itse subjekti ja sitä määritellään ulkopuolelta ja kaukaa, mikä mahdollistaa huono-osaisen näkemisen passiivisena toimenpiteiden kohteena.
Luukkaan evankeliumissa (Lk. 10:25-37) Jeesus vastaa kysymykseen lähimmäisen tunnusmerkeistä kertomalla tarinan laupiaasta samarialaisesta. Sitä voi pitää yhtenä länsimaisen etiikan peruskertomuksena. Siitä olemme oppineet, että lähimmäisiä ovat kaikki ihmiset heidän ominaisuuksistaan riippumatta ja että perusteena antaa apua on lähimmäisen tarve, ei mikään muu. Kertomusta on käytetty esimerkkinä pyyteettömästä rakkaudesta: samalla ehtoja asettamattomalla rakkaudella, jolla Jumala rakastaa ihmisiä, ihmisten on rakastettava toisiaan.
Laupias samarialainen on ohjannut länsimaista ajattelua merkittävällä tavalla. Meille on selvää, että kaikista on pidettävä huolta ja että jokaisesta on huolehdittava kyselemättä hänen hätänsä syytä. Kertomus on ehkä vaikuttanut myös haitallisesti näkemykseemme auttamisen ytimestä siitä syystä, että lähimmäinen on siinä pelkkä passiivinen kohde. Continue reading “Toimijuus on ihmisen parasta hyvää”
Vähän yli kuukausi sitten Skotlanninterrierimme Penni jouduttiin lopettamaan selkään tulleen välilevytyrän vuoksi. Virtsarakosta löytyi myös syöpään mahdollisesti viittaavaa kudosta.
Takana on kuusi hienoa vuotta yhdessä ja sitä on nyt niin kovin ikävä. Koko päivän kestäneiden tutkimusten edetessä ja uutisten huonontuessa päädyimme loppujen lopuksi eutanasiaan. Eläinlääkäri totesi esittämämme ratkaisun perustelluksi ja oireiden perusteella oikeaksi. Samana iltana hyvästellessämme Penniä meille ehdotettiin tuhkausta ja yhteishautaamista muiden koirien kanssa. Koiria, Penniäkin, luvattiin käydä katsomassa ja muistaa esimerkiksi nyt lähestyvänä jouluna viemällä kynttilä koirien yhteishaudalle.
Ikävässäni ja puolitosissani heräsi muutama kysymys mielessäni: Kuinka paljon koira uskollisena ihmisen kumppanina voi täyttää inhimillisen toimijuuden edellytyksiä? Toteuttaako koira inhimillisen toimijuuden praksisluonnetta omistajiaan paremmin? Jäin pohtimaan myös, miten merkittävää on instituution edustajan ammattieettinen ja asianmukainen toiminta elämämme haavoittavissa murroskohdissa.
Continue reading “Koira, joka taisi täyttää inhimillisen toimijuuden edellytyksiä”
