Solidaarisuus ei takaa eettisyyttä

pexels-photo-1989792
Kuva: www.pexels.com

Perjantaina 25.11. arkkipiispa Kari Mäkiselle myönnettiin Etmu-palkinto ”työstä ihmisoikeuksien, jakamattoman ihmisarvon ja solidaarisuuden puolesta”. Ihmisoikeudet ja jakamaton ihmisarvo ovat ymmärrettäviä, sillä ne määritellään ihmisoikeusdokumenteissa ja laissa. Mutta mitä työ solidaarisuuden puolesta tarkoittaa?

Continue reading “Solidaarisuus ei takaa eettisyyttä”

Turvallisuuden kokemus, itseisarvoinen hyvä?

Kun yhteiskunnassa koetaan uhkaa tai turvattomuutta, esimerkiksi väkivaltaisen iskun jälkeen, pyritään lääkkeeksi lisäämään turvallisuutta. Turvallisuuspuhe täytti kouluampumisten järkyttämän Suomen  ja terrori-iskujen ravisteleman Euroopan. Yhteiskunnallisella turvallisuudella voidaan tarkoittaa sekä ihmisten turvallisuuden kokemusten summaa että yhteiskuntien ominaisuutta, kun turvallisuutta uhkaavat riskit ovat arvioitu pieniksi. Sekä koettu turvallisuus että yhteiskunnan määreeksi liitetty turvallisuus perustuvat kuitenkin uskomusasenteeseen, joka voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi.

Yhteiskunnan turvallisuus on myös turva-alan yrityksille iso bisnes.  Mitä turvallisuuden kokemus tarkoittaa tavoiteltavana hyvänä? Voidaanko turvallisuuden vahvistamista pitää itseisarvoisena eli yhteiskuntien päämääränä?  Continue reading “Turvallisuuden kokemus, itseisarvoinen hyvä?”

Yhteisöllistä katupartiointia

Kansalaisten perustamat kilpailevat katupartioryhmät ovat alkuvuonna täyttäneet kaupunki- ja mediatilaa. Niitä voidaan pitää yhteisöllisyyden ilmauksena. Yhteisöllisyyttä kaivataan poliittisissa puheissa erityisesti, kun turvallisuudentunne säröilee. Silti partiot on tuomittu paheksuttavana rasistisena toimintana, mitä ne monessa tapauksessa ovatkin. Mitä tekemistä rasistisilla katupartioilla on ihanan ja kaivatun yhteisöllisyyden ja toisten vapaaehtoisen auttamisen kanssa?

Continue reading “Yhteisöllistä katupartiointia”