Professori Seppo Tella lähetti Soveltavan kasvatustieteen laitoksen kansainvälisen tohtoriohjelman wikisivujen osoitteen ( https://wiki.helsinki.fi/display/EnglishSem/Home ). Jälleen kerran seikkailu tiedostomaailmassa osoittautui mielenkiintoiseksi. Tutkiessani heidän ohjelmaansa havaitsin, että sen kreikkalainen osallistuja Marianna Vivitsiou tutkii samanlaisia asioita kuin minäkin eli sitä, miten lähinnä Web 2.0 tyyppiset työkalut auttavat opettajankoulutuksessa. Kyseessä on siis sosiaalinen media.
Oma työkaluni opettajankoulutuksessa on Blackboardin keskustelualusta, jota käytetään sekä blogimaisesti että wikimäisesti. VIRESIMU on kuvitellun Suutarinmäen yläkoulun opettajanhuoneen opettajankokous verkossa eli keskustelualustalla. Kokousta johtaa joko rehtori Kaija Vakava tai 8f:n luokanohjaaja Mervi eli virtuaalimentori. Harjoittelijat keskustelevat opettajien rooleissa, jotka vaihtelevat pedagogisten, didaktisten ja ihmistyyppien mukaan. Opettajankokouksissa käsitellään mm. luvattomia poissoloja, koulukiusaamista, tyttöjen kulttuuria ja koulun toiminta-ajatusta sekä strategioita. Blogimaisuus tulee siitä, että keskustelua käydään siis ryhmäprosessina rooleissa että myös omana reflektointina samasta aiheesta. Wikimäisyys tulee taas siitä, että “opettajat” työstävät yhdessä ratkaisut ongelmiin eli tapauksiin. Tavallisimmin tämä tapahtuu ryhmissä.
Tavoitteena on, että virtuaalisimulaatiossa tulevat opettajat saisivat kokemuksia ongelmanratkaisuprosesseista “aidoissa” sosiaalisissa konteksteissa. Selaillessani seminaariwikiä pääsin Marianna Vivitsioun sivulle, joka oli otsikoitu “Web-enhanced collaborative learning” Minua alkoi kiinnostaa, historioitsijana ja jonkinlaisena sosiologina se, miten hän erottaa toisistaan käsitteet collaborative learning ja cooperative learning. Edellisen määrittelyssä hän viittaa Dillenbourgiin( Dillenbourg, P.(1999)What do you mean by collaborative learning?, Oxford:Elsevier), joka edellyttää collaboratiivisuudelta tilannetta, interaktioita, prosesseja ja tuloksia sekä tietenkin yhteistä ongelmanratkaisua.
Jos siis pitäydytään tässä määrittelyssä, VIRESIMU olisi nimenomaan kollaboratiivista oppimista. Joku minua kuitenkin tässä määrittelyssä hiertää oman työmenetelmäni näkökulmasta. Vivitsoun mukaan kollaboratiivinen oppinen eroaa kooperatiivisesta oppimisesta siinä, että opiskelijat puuhaavat saman ongelman kimpussa löytääkseen ja päätyäkseen kollektiivisesti yhteiseen sisältöön. Minusta opettajankoulutuksen tehtävänä on laajempi ymmärrys koulusta ja opettajuudesta. Vaikka ratkaisemme ongelmia opettajankokouksissa, pyrin keisejä ja materiaaleja valitsemalla laajempaan yhteisöllisempään näkökulmaan opettajuudesta, johon sisältyy paitsi jokin yksittäinen keisi/ongelma, myös hallinnollisia, rakenteellisia ja mikropoliittisia asioita. Mikropolitiikka kuvaa sitä, miten opettajat operoivat koulun kontekstissa politikoiden saavuttaakseen omia päämääriään, mikä ei ole lainkaan vähäpätöinen asia. Minusta kollaboraatio on vähemmän sosiaalinen termi kuin kooperaatio. Kumpikin tulee latinasta: laboroiminen merkitsee askartelua ja työtä, tässä siis yhdessä tehtyä työtä, kun taas operatio viittaa toimintaa ja strategioiden toteuttamiseen. Valitettavasti, kumpikaan käsite ei sinänsä tyhjennä pajatsoa.
Onko muilla mielipiteitä asiasta?
