Vi bygger en bättre värld

Med 375 betydelsefulla år bakom oss och en god framtid framför oss. Så här ser vi det: Helsingfors universitet har varit och kommer att vara en motor för förändring och en viktig påverkare i det finländska samhället.

De externa förändringarna och nedskärningarna steg som mörka moln vid horisonten under universitetets jubileumsår, och tvingar oss att utöver andra sparåtgärder också genomföra omfattande personalminskningar. Följderna av dem är allvarliga.

Men vi ger inte upp. Vi vill hålla fast vid våra ambitiösa mål, även om vi måste gå igenom våra satsningar och fokusområden noggrannare. Trots allt är Helsingfors universitet också i fortsättningen Finlands bästa universitet och ett av de bästa i världen – det är klart, och det är kvaliteten som avgör!

För den höga kvaliteten står våra kompetenta medarbetare, både som individer och som kollektiv. Vi måste se till att motivationen, engagemanget och entusiasmen inte går förlorade. Förtroendet och det stöd som vi ger varandra är avgörande. Också i fjol gjorde alla sitt bästa.

Vi kan nämna viktiga forskningsresultat och erkännanden både inom klimatforskning och cancerforskning, och nya diskussionsämnen som forskningen om empati och ledarskap. Forskningsämnen som kinesisk lagstiftning och Rysslands politik bidrar till samarbetet mellan länderna.

Toppforskning och högre utbildning är inte kostnadsposter, utan investeringar i nationens framtid och välstånd. Det är basen för Helsingfors universitets strategi för åren 2017–2020.

Vi är ett kreativt och internationellt universitet som profilerar sig och rekryterar klokt och långsiktigt. Öppen vetenskap är den ledande principen och den stärker oss. Vi gör om examensstrukturen enligt Bolognamodellen och satsar på nya former av lärande. Vi bygger en experimenterande verksamhetskultur med hjälp av nya, ofta internationella finansieringskanaler. Vi förnyar vår verksamhet både i fråga om vetenskapsenheterna på campus och organiseringen av förvaltningen.

Men vi kan inte nå våra mål utan samverkan med andra. Därför vill vi samarbeta med våra nuvarande och nya samarbetspartner i Finland och i utlandet. Vi kan och vi vill arbeta för globalt inflytande genom samverkan.

 

Jukka Kola
rektor

The University is building a better world

375 years of impressive history and a bright future ahead. This is how we see it: the University of Helsinki has always been and continues to be an agent of change and a strong force in Finnish society.

Changes in the external world and cuts in resources cast a dark shadow over our jubilee year, and we were forced not only to make cost cuts in general, but also radical staff cuts.

Despite the serious repercussions of these cuts, we will not give in to distress. We want to retain our ambitious objectives, even if it means that we must reconsider our focus and priorities. No matter what, the University of Helsinki will continue to be the leading university in Finland, and one of the leading universities in the world. Our vision is clear and quality is what counts!

High quality stems from competent people, from individuals and communities alike. The University must take extra care to nurture the motivation, commitment and inspiration of its members at this very moment. Trust and mutual support make a difference. Last year, as always, the University community strived for top results.

Research results with high impact and wide recognition were achieved in climate change research and cancer research, and the significance of compassion in leadership and management emerged as a new research topic attracting great interest. Research on the Chinese legal system and Russian politics will contribute to Finland’s cooperation with these countries.

Top-level research and higher education are not mere items of cost, but rather investments in a nation’s future success and wellbeing. This is the basis on which we drafted the Strategic Plan of the University of Helsinki for the period 2017–2020:

We are a creative, international top-level university with a sensible long-term profiling and recruitment policy. Open science flourishes and makes us stronger. We will reform our degree structures in accordance with the Bologna model and invest in new forms of learning. We will build an experimental operational culture through new, often international, funding channels. We will revamp our operations in both the academic units and service organisations of campuses.

We cannot achieve our goals alone. Hence, we want to engage in cooperation with our present and future partners in Finland and abroad. We can and want to be a force for global impact.

Jukka Kola
Rector

Globaali vaikuttaja – yhdessä

Helsingin yliopiston hallitus on hyväksynyt strategian vuosille 2017–2020. Tuleva strategia painottaa kansainvälistä, luovaa oppimis- ja tutkimusympäristöä, avointa tiedettä, opiskelijoita sekä uusiutuvia voimavaroja.

Helsingin yliopiston visio vuoteen 2025 on globaali vaikuttaja – yhdessä.

 

Luova ympäristö

Uuden strategian mukaan yliopisto pyrkii olemaan luova, kansainvälinen oppimisen ja huippututkimuksen ympäristö, joka houkuttelee opiskelijoita, tutkijoita ja kumppaneita ympäri maailmaa.

Opiskelija keskiöön

Opiskelijat on strategiassa nostettu vahvasti esiin, keskiöön. Opiskelijoille tarjotaan entistä kilpailukykyisempiä tutkintoja, mahdollisuutta osallistua tieteen tekemiseen jo opintojen varhaisemmassa vaiheessa sekä digitaalisia oppimisympäristöjä.

Uudistuvat voimavarat

Nykyinen toimintaympäristö vaatii yliopistolta kykyä uusiutua ja kehittyä nopeastikin. Tulevalla strategiakaudella panostetaan avoimeen ja kokeilevaan toimintakulttuuriin, henkilöstön osaamisen kehittämiseen sekä monipuoliseen ja ketterään rahoitukseen.

 

Jukka Kola, rehtori

 

Tutustu tarkemmin Helsingin yliopiston strategiaan 2017–2020 http://strategia.helsinki.fi/#etusivu

Globalt inflytande – genom samverkan

Helsingfors universitets styrelse har godkänt universitetets strategi för strategiperioden 2017–2020. Strategin betonar universitetets internationella, kreativa studie- och forskningsmiljö, öppen vetenskap, studenter och förnyade resurser.

Universitetet vill 2025 vara ett universitet med globalt inflytande – genom samverkan.

Luova ympäristö

Enligt den nya strategin för perioden 2017–2020 ska universitetet vara en kreativ, internationell miljö för lärande och toppforskning. Universitetet vill intressera studenter, forskare och samarbetspartner från olika delar av världen. Det förutsätter bland annat grundforskning och forskningsinfrastruktur av hög kvalitet, tydlig profilering och satsning på rekryteringar och öppen vetenskap.

Opiskelija keskiöön

Nu ställer man in fokus på studenterna. Studenterna erbjuds examina som är konkurrenskraftigare än tidigare, möjlighet att delta i forskning redan i ett tidigare skede av studierna och digitala studiemiljöer.

Uudistuvat voimavarat

Den förändrade omvärlden kräver att universitetet ska förnya sig och kunna utvecklas också i snabb takt. Under strategiperioden 2017–2020 kommer man att satsa på en öppen och experimenterande verksamhetskultur, kompetensutveckling för personalen och mångsidig och smidig finansiering.

 

Jukka Kola
rektor

 

Helsingfors universitets strategi http://strategia.helsinki.fi/se/#huvudsida

Global impact in interaction

The Board of the University of Helsinki has approved the Strategic Plan for 2017–2020. The Strategic Plan highlights the international, creative research and learning environment, open science, students and resources for reform.

The vision of the University of Helsinki is Global impact in interaction.

Luova ympäristö

The new Strategic Plan for 2017–2020 envisions the University as a creative, international environment for learning and top-level research. The University wants to attract students, researchers and partners from all over the world. This requires that basic research and the research infrastructures that support it are of a high standard, profiling is clear, and an emphasis is put on recruitment and open science.

Opiskelija keskiöön

A strong focus is directed at students. Students will be offered more competitive degrees, opportunities to participate in research early on in their studies as well as digital learning environments. The aim is also to engage all students so that their voice will be better heard at the University.

Uudistuvat voimavarat

The current environment that the University is operating in requires the ability to renew and develop, sometimes at a fast pace. During the coming strategy period, the University will focus on developing an open and experimental operational culture, improved human resources, and versatile and flexible funding.

 

Jukka Kola
Rector

 

Strategic Plan of the University of Helsinki 2017–2020 http://strategia.helsinki.fi/en/#landing

Strategiatyö – missä mennään?

Strategian valmistelussa on nyt edetty niin, että seuraavan nelivuotiskauden tavoitteet ja kehittämiskohteet alkavat olla valmiina. Ne on tiivistetty strategiakartaksi kaudelle 2017-2020.

Strategiakartta 2017-2020

Uuden strategialuonnoksen visio on ”Globaali vaikuttaja – yhdessä”. Visiota tarkentaa kolme tärkeintä, strategista tavoitetta. Näitä ovat:

  • Luova, kansainvälinen oppimisen ja huippututkimuksen ympäristö
  • Opiskelija keskiöön ja
  • Uusiutumisen mahdollistavat voimavarat

Yliopisto pyrkii edelleen maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Tämän tavoitteen tärkeimmät keinot eli kehittämiskohteet on painotettu uudella tavalla. Korkeatasoinen perustutkimus ja sen vaikuttavuus on meille tärkeää. Sen vuoksi tutkimuksen profilointi ja laadukas rekrytointia painottuvat. Haluamme olla houkutteleva paikka kansainvälisille kumppaneillemme. Siihen tarvitsemme avointa tiedettä ja kilpailukykyistä tutkimusinfrastruktuuria.

Opiskelijan nostaminen keskiöön tarkoittaa kilpailukykyisiä tutkintoja, vuorovaikutusta ja oppimista tiedeyhteisössä. Opiskelija pitää entistä paremmin päästä mukaan tutkimusprojekteihin ja saamaan laadukasta ohjausta ja opetusta. Eräs keino parantaa opetuksen laatua on tarjota opiskelijoille laadukas, digitaalinen oppimisympäristö.

Uusiutumisen mahdollistavat voimavarat sisältävät henkilöstön osaamisen kehittämisen, avoimen ja kokeilevan toimintakulttuurin. Myös monipuolinen ja ketterä rahoitus tukee meidän onnistumista tehtävämme. Näiden tärkeyttä ei nykyisessä erittäin kireässä taloudellisessa tilanteessa voi olla korostamatta.

Kehittämiskohteita konkretisoivia toimenpiteitä on valmisteltu toimikuntien (Tine, One, ..), ylioppilaskunnan ja kollegion kanssa sekä strategiatyöpajoissa. Ja myös pääluottamiehiltä on pyydetty näkemyksiä.

Jatkossa yliopiston hallitus käsittelee strategialuonnosta 4.11. ja 16.12. ja hyväksynee sen 20.1.2016. Kommentteja yliopiston kehittämiskohteista ja niitä konkretisoivista toimenpiteistä (linkki materiaaliin) voi kirjoittaa tähän blogiin.

Jussi Karvinen

Suunnittelujohtaja

Pohdintoja uudesta strategiasta ruohonjuuritasolta – opiskelijan näkökulma

Juhlapuheet on poltettu

Kun lupauduin kirjoittamaan tähän blogiin, vaikuttivat tulevat vuodet yliopistomme kannalta vielä varsin erilaisilta. Hallitusohjelman tultua julki näyttää kuitenkin selvältä, että se täytyy huomioida Helsingin yliopiston toiminnassa, ja näin ollen myös tulevia vuosia määrittelevässä HY:n strategiassa.

Kiteytettynä, uudessa hallitusohjelmassa pyritään vaikuttamaan rajusti sekä HY:n että muiden korkeakoulujen tulevaisuuteen. Heikennyksiä tulisi tehdä paitsi miljoonasäästöjen, myös ulkomaalaisten lukukausimaksujen ja opiskelijoiden tulotason alentamisen merkeissä. Lisäksi on ehdotettu mystillistä kolmatta lukukautta, vaikka resursseja leikataan.

Juhlapuheet luovuudesta ja innovatiivisuudesta sekä tieteen ja koulutuksen merkityksestä on nyt virallisesti poltettu.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta uuden strategian valmisteluun, sillä nykyisyyden ja tulevaisuuden nelikenttä on lopullisesti muuttunut. Yliopistomme ei enää voi eikä sen pidä luottaa hallitusvallan juhlapuheisiin.

Näin ollen, tärkein asia, jonka tulee näkyä strategiassa ja sen valmistelussa, ja joka jokaisen, rehtori mukaan lukien, tulee opetella selkärankaansa on:

YLIOPISTOILLE TAATTU AUTONOMIA & TIETEEN, TAITEEN JA YLIMMÄN OPETUKSEN VAPAUS

HY:n ei tule suostua (ainakaan itsestäänselvästi) jokaiseen valtiovallan toiveeseen. Strategian kirjoittajien tulee muistaa, että Suomen hallituksen tehtävä EI ole disponoida yliopistojen toimintaa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on listattu niin vanhassa strategiassa kuin uudenkin valmistelussa yhdeksi keskeisimmistä tehtävistä. Tätä tehtävää emme voi aidosti toteuttaa, ellemme tosiasiallisesti takaa mahdollisuuksia avoimelle, laaja-alaiselle sivistykselle ja täysipäiväiselle tieteen tekemiselle. Näitä arvoja on entistä tärkeämpi korostaa, strategiasta lähtien. Yliopistolaisten, eritoten hallinnon, tehtävä on puolustaa sivistystä, vaatia lisäresursseja ja olla proaktiivisia toimijoita tieteen puolesta – ei vain alistua satunnaisten poliitikkojen päähänpistoihin. Jokaisen poliitikon miellyttäminen ei ole yhteiskunnallista vaikuttamista eikä taatusti pohjaudu tieteelliselle kriittisyydelle. Edellämainittu koskee niin tutkimusta, koulutusta kuin hallintoakin.

Turvataan laatu

Opiskelijoiden kannalta olennaisiksi strategian osa-alueiksi nousevat opetuksen laatu ja opiskelijoiden sitouttaminen, jotka kulkevat käsi kädessä. HY:n tulee turvata laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen jatkuvuus ilman turhia kommervenkkejä. Tämän takia strategiaan ei tule kirjata liiallista määrää muutoksia kiireellisesti läpivietäviksi. Liian moni yhtäaikainen muutosvirtaus ja kiireessä tehdyt ratkaisut aiheuttavat huonosti valmisteltuja päätöksiä, jotka vaikuttavat jopa täysin päinvastaisesti suhteessa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Esimerkiksi jo nyt on ilmoilla merkkejä siitä, että Iso Pyörä -projektissa pyritään liian laajaan ja nopeaan yleistämiseen ilman tosiasiallista tietämystä työelämävaikutuksista. Liian monen päällekkäisen muutoksen läpiajaminen paitsi hämärtää kokonaiskuvaa, myös lamauttaa henkilökunnan ja heikentää opiskelijoiden motivaatiota.

Opetuksen laatu on paras keino sitouttaa opiskelijoita. Vaikka yliopiston riittävä resursointi on tärkeää, laatua ei tärkeimmissä kysymyksissä voi saada rahalla. Laadun takaaminen vaatii hyvää toimintakulttuuria, joka ei ole ostettavissa.

Opiskelijoiden näkökulmasta laatu tarkoittaa mm. tällaisia asioita:

  1. Luennoitsija valmistelee luentonsa
  2. Opintovaatimuksista ilmoitetaan selkeästi kurssin alussa
  3. Poissaoloista on jonkinlainen rajoitus tai selkeä käytäntö, jonka kaikki tietävät
  4. Vaatimustaso pidetään riittävän korkealla.

On myös tärkeää, että henkilökunta ei käyttäisi jatkossa luentoaikaa siihen, että valitellaan liian vähäisestä luentoajasta opiskelijoille, vaan sinänsä tarpeellinen ja olennainen kritiikki tulisi suunnata yliopiston hallintoon ja poliittisiin vaikuttajiin päin!

Kuulostaa helpolta, mutta edellä mainituissa asioissa on HY:ssä runsaasti ongelmia. Kysymys on pääsääntöisesti epämääräisyyden kulttuurista, jota osa henkilökunnasta harjoittaa ja johon opiskelijat totutetaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien. Joitain asioita ei rahalla saa, vaan täytyy kehittää toimintakulttuuria.

Laadun ja sitouttamisen kannalta on välttämätöntä, että vaatimustasoa ei lasketa yliopistolla entisestään. Opiskelijoiden lisääntyvä työssäkäynti ja henkilökunnalle asetetut valmistumistulospaineet aiheuttavat jo nyt vaatimustason laskemista ja leikkaukset todennäköisesti houkuttelevat tähän entisestään. Taso on kuitenkin pidettävä yllä ja vastuu siitä on 100% henkilökunnalla, johtoporras mukaan lukien. Avuksi ongelmaan esitän ensisijaisesti ongelman tiedostamista ja toisekseen perinteisten luentojen vähetessä uudenlaisia oppimismuotoja, kuten ryhmätöitä ja käännettyjä oppitunteja (flipped classroom). Henkilökunnan ei pitäisi lytätä opetuksen kehitysideoita.

Salla Viitanen

Oikeustieteen ylioppilas (HY) & humanististen tieteiden kandidaatti (HY)

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston varsinainen jäsen

Ainejärjestöaktiivi

Globaaliksi vaikuttajaksi — kestävän hyvinvoinnin edistämisessä

Näkyykö kestävä kehitys Helsingin yliopiston opetuksessa? Kestävän kehityksen näkökulmien sisällyttäminen opetukseen ja tutkimukseen tulee nostaa yliopiston strategian ydinalueeksi. Vuosien 2013-2016 strategiassa mainitaan, että HY tukee tutkimuksessaan ja toiminnassaan kestävää kehitystä. Meidän mielestämme HY:n kaiken toiminnan tulee sen sijaan perustua kestävälle kehitykselle. Kestävän kehityksen tulee näkyä erityisesti opetuksessa ja tämä tulisi strategiassakin huomioida. Jos kestävän kehityksen opetus ei näy HY:n uudessa strategiassa, on se selkeä signaali siitä, ettei asiaa pidetä tärkeänä.

Kestävä kehitys yliopisto-opetuksessa

Mitä kestävän kehityksen opetus käytännössä tarkoittaa?

Globaalien ongelmien, kuten ympäristökriisin ja sosiaalisen eriarvoisuuden, ratkaisuun tarvitaan aidosti tieteidenvälistä ja poikkitieteellistä lähestymistapaa. HY:n tulee ottaa asiassa johtajan rooli ja profiloitua maailmalla niiden edelläkävijöiden joukkoon, jotka tuottavat kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Monet maineikkaat yliopistot esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa ovat jo ottaneet selvän roolin kestävän kehityksen edelläkävijöinä. Myös Aalto-yliopiston strategiaan on jo nyt kirjattu kestävyyden ja vastuullisuuden sisällyttäminen kaikkeen opetukseen ja tutkimukseen.

Jotta kestävä kehitys ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, on myös sen konkretisoiminen tärkeää strategiatasolla. Strategiassa tulee määritellä toimenpiteitä, joiden avulla tavoitteet viedään käytäntöön. Yliopistojen kestävän kehityksen työssä suurena haasteena tuntuu olevan ennen kaikkea se, että vastuu toimeenpanosta on toisaalta kaikilla mutta toisaalta ei kenelläkään. Helsingin yliopistolle tarvitaan kestävän kehityksen kunnianhimoinen suunnitelma ja vastuuhenkilö. Tieteidenvälistä kestävän kehityksen opetusta koordinoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan tarvitaan oma tiedekunnista irrallinen yksikkönsä.

Jos Helsingin yliopisto haluaa esiintyä globaalien ongelmien ratkaisijana, tulee pitkän tähtäimen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden olla kaikessa HY:n toiminnassa prioriteettina. Me Helsingin yliopiston Ympäristömuutoksen ja -politiikan opiskelijat esitämmekin, että kestävän kehityksen tulee näkyä tulevassa strategiassa niin ylätasolla kuin läpäisevästi tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa.

Leena Helenius, Arttu Kaivosoja, Iitu Kiminki, Janina Käyhkö, Amanda Pasanen, Jenni Sademies

Lisää aloitteestamme: http://blogs.helsinki.fi/kestavakehitys

 

Väärän kuninkaan päivä yliopistolle?

Koulutusjärjestelmää myllerretään oikein olan takaa. Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallitukset ovat ryhtyneet talkoisiin, joiden päämääränä tuntuu olevan väkilukuun suhteutettuna yhden maailman parhaista koulutusjärjestelmistä romuttaminen ja palauttaminen ajassa 50 vuotta taaksepäin. Nykyinen koulutusta ja jokaista tiedeyhteisön jäsentä kurittava politiikka synnyttää helposti päättymättömän kierteen, jonka päätepisteenä on valtameren pohja. Koulutuksen alalle osoitetut uusimmat leikkaustoimenpiteet johtavat henkilöstövähennyksiin sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan kokeman epävarmuuden lisääntymiseen. Heikentyneet toimintaedellytykset johtavat tilanteeseen, jossa koulutuksen tuomaa lisäarvoa ympäröivälle yhteiskunnalle ja maailmalle ei ymmärrettävistä syistä hahmoteta yhtä selvästi, jolloin säästämisestä tulee entistä helpompaa. Lopulta ikiaikaisen yliopistolaitoksen ovet voisi yhtä hyvin sulkea.

Mikä sitten on yliopistolaitoksen perimmäinen tehtävä? Kasvattaa kriittisiä, ajattelevia ja maailmaa parantavia kansalaisia, vapaasti tutkia ja tavoitella mahdollisimman korkeaa osaamista sekä sivistystä. Vähenevistä resursseista huolimatta voimme onneksi tehdä aika pienillä asioilla suuria juttuja, jotka edesauttavat luovan, kansainvälisen oppimisen ja huippututkimuksen ympäristön syntymistä.

Yliopisto on erinomainen “miniyhteiskunta” ilmiöiden tutkimiselle. Tutkimustuloksia voi hyödyntää välittömästi omassa yksikössä, josta niitä voi edelleen jalkauttaa koko maailmalle. Tieteen vapaus ja yliopiston autonomia ovat kuitenkin niin kauan näennäisiä, kuin yliopistossa vallitsee vahva, hierarkkinen kulttuuri, perusrahoituksen asema heikkenee tai yliopiston riippuvuussuhde ulkopuolisista tahoista vahvistuu. Toimimme eräänlaisessa sääty-yhteiskunnassa, jossa opiskelijoille, tutkijoille, opettajille, professoreille ja johdolle on luonnollisen järjestyksen mukainen paikkansa. Nämä epäviralliset, formaalit ja vahvat roolit estävät osaltaan oivallusten syntymisen.

Yliopiston tehtävä on olla kriittinen yhteisö, joka tarkastelee näiden valtarakenteiden lisäksi aiempia muutoksia ja niiden vaikutuksia tehtävänsä edistämiseksi. Pitäisikö opiskelijan, tutkijan, professorien rooleja vähän rikkoa? Opiskelijat voisivat hyvin opettaa professoreja sosiaalisen median mahdollisuuksista, innostua tutkimuksesta osallistumalla tutkimusryhmien toimintaan, pohtien käytännön sovellutuksia tutkimuksen aikaansaannoksille tai osallistua vaikkapa tietojärjestelmien kehittämiseen. Yliopistolla on valtavasti potentiaalia todellisena asiantuntijaorganisaationa hyödyntää sitä paitsi sisäisesti myös ulkoisesti. Se tuntuu unohtuvan liian usein.

Vain kahleemme ovat rajanamme. Kisälli- ja mestarijärjestelmän voisi tuoda uudelleen käyttöön. Voisiko yliopistolla järjestää väärän kuninkaan päiviä?

Yliopiston tavoitteena on kauan ollut kivuta Shanghain listalla 50 maailman parhaan yliopiston joukkoon. Haluammeko todellakin huipulle? Huipulla tulee nopeasti yksinäinen olo ja suunta on vain alaspäin. Listan kärjen saavuttaminen ei tee autuaaksi: arvostetuissa julkaisuissa palstamillimetrien metsästämisen sijaan yliopisto voisi keskittyä pitkäjänteiseen, kokeilevaan ja vapaaseen tutkimukseen. Viittausten metsästäminen ja itseisarvoinen arvostettuihin kv-julkaisuihin kipuaminen vie meidät vain kauemmaksi. Tutkijoiden pitää voida epäonnistua ja vapaasti etsiä vahvuuksiaan.

Yliopiston tulisikin löytää itse asemansa kansainvälisellä koulutuskentällä, ei seurata muita. Strategian on tulkittava yliopistoyhteisön tunteita ja luotava yhteinen, innostunut kokemus suunnasta, jota kohden voimme yhdessä kulkea. Selkeän tavoitteen synnyttyä on vuoro keskustella siitä, mitkä ovat esteitä matkallamme kohti tasa-arvoista, kollegiaalista ja sivistystä tukevaa yliopistoa.

 

Vihtori Suominen

Millä keinoilla tutkimus vielä parempaan nousuun?

Helsingin yliopistossa tehdään korkeatasoista tutkimusta ja annetaan hyvää opetusta, mutta parantamisen varaakin on. Tavoitteena tulee olla tutkimuksen ja opetuksen nostaminen korkealle tasolle kaikissa tiedekunnissa ja ainelaitoksissa, ja korkean tason säilyttäminen siellä missä se jo on korkea. Yliopisto tarjoaa tutkimukselle puitteet ja laitteet, mutta pääosa tutkimuksen muista menoista maksetaan ulkopuolisella kilpaillulla rahoituksella, nyt ja tulevaisuudessa. Yliopisto voi kuitenkin parantaa korkealaatuisen tutkimuksen edellytyksiä ja pitkäjänteisyyttä omilla toimillaan ja kokonaisuuden kannalta suhteellisen pienellä rahoituksella. Yliopiston oma tutkimusrahoitus on samalla sijoitus, sillä kilpailukykyiset tutkijat ja tutkimusryhmät hankkivat sitä enemmän ulkopuolista rahoitusta mitä paremmin tutkimus sujuu.

Mihin yliopiston tutkimusrahoitusta tulisi suunnata?

Professoreiden on osoitettava oma aktiivisuutensa ja kykynsä hakemalla ulkopuolista kilpailtua rahoitusta, yliopiston ei pidä rahoittaa sellaista tutkimusta, joka ei ole kilpailukykyistä. Yliopiston tulee tukea nuoria lupaavia tutkijoita ja uusia tutkimusryhmiä, mutta näidenkin on ensin osoitettava kykynsä hankkimalla rahoitusta Suomen Akatemiasta, ERC:stä ja muista kilpailluista lähteistä. Yliopiston ei pidä lähteä valitsemaan ’uusia avauksia’ ylhäältä päin, vaan antaa tukea niille lupaaville tutkijoille ja tutkimusryhmille, jotka nousevat alhaalta ylös.

Huippuyksiköt

Akatemian huippuyksikköohjelma saattaa jatkua tulevaisuudessa tai sitten ei, mutta yliopiston on syytä muotoilla oma huippuyksikköpolitiikkansa. Sellaisia tutkimukseen keskittyviä erillislaitoksia, joilla on päällekkäisyyttä ainelaitosten kanssa, ei ole syytä rahoittaa yliopiston varoista. Kiinteitä laitosrakenteita tulee purkaa eikä vahvistaa. On paljon kustannustehokkaampaa rahoittaa määräaikaisia huippuyksiköitä, jotka toimivat ainelaitosten piirissä tai muodostavat hallinnollisesti kevyen ohjelman kuten Meilahden tutkimusohjelmayksikkö. Huippuyksiköiden toiminnassa tulee korostaa käytänteitä, jotka mahdollistavat nuorten tutkijoiden aidon itsenäistymisen, jolloin huippuyksiköt tarjoavat parhaan mahdollisen alustan huippututkimuksen uusiutumiselle ja uusille avauksille.

Rekrytointi

Yliopistoon rekrytoitavien professoreiden aloituspaketin suuruus tulee neuvotella tapauskohtaisesti, ei niin että kaikille tarjotaan samaa pakettia. Mitä merkittävämpi tutkija, sitä suurempi aloituspaketti. Kansainvälinen rekrytointi tuskin etenee suotuisasti ilman merkittävää panostusta aloituspaketteihin.

Lopuksi: Miksi me teemme tutkimusta?

Yliopiston uuden strategian valmistelussa on paikallaan käydä keskustelua perusasioista, esimerkiksi siitä miksi yliopistolaiset tekevät tutkimusta. Toivon, että moni on kanssani samaa mieltä – tutkimusta tehdään, jotta ymmärryksemme maailmasta olisi entistä parempi. Parempi ymmärrys maailmasta on perusta niin ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille kuin tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Yliopistoon kohdistuvat ulkopuoliset odotukset ovat kuitenkin painottuneet oleellisesti toisella tavalla. Vain hiukan yksinkertaistaen, monet poliitikot ja päättäjät ajattelevat, että tutkimusta tehdään taloudellisen kasvun vauhdittamiseksi. Yliopiston on luovittava näiden kahden paradigman välissä, mutta toivoisin strategian ottavan selvän kannan ensin mainitun puolesta. Jatkuva taloudellinen kasvu äärellisellä maapallolla on mahdottomuus, siksi on älyllisesti epärehellistä ja muutenkin lyhytnäköistä markkinoida yliopistossa tehtävää tutkimusta tällä argumentilla. Haastavimpia tutkimustehtäviä on selvittää, miksi kehittyneet ja vauraat yhteiskunnat eivät muka selviä ilman jatkuvaa taloudellista kasvua, miksi yhä suurempi vauraus johtaa yhä suurempaan riippuvuuteen taloudellisesta kasvusta. Tämän paradoksin ratkaisussa tarvitaan uutta tutkimustietoa kaikilta kampuksilta.

 

Ilkka Hanski