Professori Martin Romantschukin luento Studia Generalia -luentosarjassa 3.11.2011. Tilaisuuden teemana Aine kiertoon.

Suomessa syntyy joka vuosi noin 480 kg yhdyskuntajätettä kutakin asukasta kohden. Luku on suuri, mutta viime vuosina yhdyskuntajätteiden määrän kasvu on taittunut Suomessa ja useissa muissa EU maissa. Valtakunnallisena tavoitteena, joka perustuu EU:n normeihin, on toisaalta vähentää jätteiden syntyä, toisaalta käyttää mahdollisimman suurta osuutta jätteistä resurssina: jälleenkäyttää, kierrättää, tai muuntaa jonkin muun prosessin raaka-aineeksi tai vähintään energiaksi. Tämä edellyttää tehokasta lajittelua ja hyödyntämistä kullekin jätefraktiolle sopivalla tavalla.

Kaatopaikalle saisi tulevaisuudessa sijoittaa korkeintaan 20 % kokonaisjätteestä. Tästä tavoitteesta ollaan Suomessa vielä kaukana. Tilannetta parantaa se, että energian talteenotto, toisin sanoen jätteen polttaminen on lisääntymässä. Mahdollisimman suuri osuus jätteistä pitäisi kuitenkin hyödyntää materiaalina (kierrätys, komposti ym.), koska sillä tavoin voidaan hillitä hiilidioksidin tuottoa ja potentiaalisesti vähentää riippuvuutta väkilannoitteista. Poltettavaksi pitäisi päätyä vain sellainen energiarikas jäte, joka ei kelpaa muuhun. Omanlaistaan jätettä on lisäksi saastunut maa, jonka yleisin käsittelymuoto on massanvaihto, eli poiskaivaminen ja vieminen kaatopaikalle. Myös tämäntyyppisen jätteen muodostusta pitää hillitä.

Jätteidenkäsittelyssä kaivataan sekä vanhojen, periaatteessa hyväksi koettujen hyödyntämistapojen parempaa tehokkuutta ja hallintaa, että täysin uusia innovatiivisia hyödyntämistapoja. Ympäristötieteiden laitoksella tutkitaan molempia lähestymistapoja, joiden yhteinen nimittäjä on mikrobien tehokkaan toiminnan hyödyntäminen:

• Kompostointi tuottaa erityisesti pohjoismaissa hajuhaittoja, mikä osin liittyy kotitalousjätteiden happamuuteen ja maitohappobakteeripitoisuuteen. Myös mädätyksellä / biokaasutuksella on Suomen-kaltaisessa maassa omat ongelmansa. Tämän tietäen voi täsmällisesti muokata olosuhteita edistämään vakaan ja tehokkaan kompostointi- tai mädätysprosessin syntymistä. Molekyylibiologian (DNA-sekvenssointi, qPCR) avulla saadut tiedot prosessin mikrobistosta auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.
• Saastunut maa (PIMA, pilaantunut maa) voidaan monessa tapauksessa puhdistaa paikan päällä ”in situ”, jolloin vältetään kaivamista, kuljettamista ja maamassojen siirtämistä kaatopaikoille. Menestyksen avain on mikrobien toimintaedellytysten optimoinnissa.
  
• Jätevedenpuhdistus toimii Suomessa hyvin, mutta silti monet ns. mikropollutantit  (lääkkeet,  hajusteen, muovin raaka-aineet), joista osa toimivat hormonihäirikköinä, läpäisevät puhdistusprosessin. Monivaiheisella, biofilmiin perustuvalla puhdistusprosessilla parannetaan mikrobien edellytykset poistaa näitä haitta-aineita.
• Biopolttoaineita voidaan tuottaa levistä, jotka auringonvalon ja hiilidioksidin lisäksi käyttävät jätefraktioita (jätevettä, biojätettä) energian ja hiilen lähteinä. Tavoitteena on hiilineutraali polttoaine, joka uudella tavalla jalostaa jätteet tuotteeksi, eikä kilpaile peltopinta-alasta.

Pelaamalla kortit oikein voimme siis muuntaa jätteet resurssiksi. Jätteen synnyn rajoittamisen lisäksi jätteiden hyötykäyttö on ainoa järkevä tapa välttää jätteisiin hukkumista. Teollistuneilla mailla on myös vastuu kehittää ja siirtää uutta teknologiaa erityisesti nopean kasvun maihin (BRIC ym.), joissa jätteen määrän kasvu on nopeaa. Paitsi ympäristöteko, tämä voi avata myös suuria tietotaidon ja jopa ympäristöteknologian vientimarkkinoita.