Tutkijatohtori Teppo Särkämö luennoi Studia generalia -luentosarjassa 14.2.2013. Tilaisuuden teema: Äly hoi, älä jätä!

Kuten puhekielikin, on musiikki ollut kautta aikain osa jokaista tunnettua ihmiskulttuuria ja sen juuret ovat syvällä meissä ja aivoissamme. Musiikista on muodostunut suosittu ajanviete ja harrastus, jonka avulla säädellään omaa tunne- ja vireystilaa, koetaan luovuutta ja esteettistä nautintoa sekä ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Samalla kiinnostus musiikin alkuperään, aivoperustaan sekä käyttöön hyvinvoinnin, oppimisen ja kuntoutuksen edistämisessä on lisääntynyt. Aivokuvantamismenetelmien, kuten elektro- ja magnetoenkefalografian (EEG, MEG), toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) ja positroniemissiotomografian (PET), kehittymisen sekä kliinisten tutkimusten lisääntymisen myötä alamme nyt ymmärtää tarkemmin, miten musiikki vaikuttaa aivoihimme ja miten sitä voidaan hyödyntää neurologisessa kuntoutuksessa.

Neurologiassa on tiedetty jo 1800-luvun lopulta, että vaurio aivoissa voi saada aikaan pysyvän ja vakavan häiriön musiikin havaitsemisessa tai tuottamisessa eli amusian. Useimmiten amusian taustalla on vaurio etenkin oikean aivopuoliskon ohimolohkolla tai otsalohkon alaosassa. Terveissä aivoissa musiikin käsittelyyn osallistuu hyvin laaja,
molemmille aivopuoliskoille levittyvä ja useista ohimo-, otsa- ja päälakilohkojen alueista sekä syvistä limbisistä aivoalueista koostuva hermoverkosto. Musiikin akustisten piirteiden ja rakenteen käsittelyn ohella tämä verkosto säätelee useita kognitiivisia toimintoja, kuten tarkkaavaisuutta ja muistia, sekä motoriikkaa ja emootioita. Musiikki on siis aivoille hyvin kompleksinen ja monipuolinen virike.

Musiikki voi myös muokata aivoja. Eläintutkimuksissa on saatu näyttöä, että virikkeellinen, stimuloiva ääniympäristö voi tehostaa oppimista ja muistia sekä saada aikaan useita rakenteellisia neuroplastisia muutoksia mm. kuuloaivokuorella ja hippokampuksessa. Musiikin pitkäaikainen harjoittelu lapsuudessa puolestaan muokkaa useiden aivoalueiden, kuten ohimolohkon yläosan, motorisen aivokuoren ja otsalohkon alaosan, rakennetta ja toimintaa sekä alueita yhdistäviä hermoratoja. Samalla musiikin harrastaminen on hyödyllistä useiden kognitiivisten toimintojen, kuten toiminnanohjauksen, päättelyn, muistin ja kielellisten kykyjen, kehitykselle. Vanhuusiällä musiikin harrastaminen voi puolestaan ylläpitää psyykkistä hyvinvointia ja kognitiivista toimintakykyä.

Musiikkia voidaan hyödyntää myös neurologisessa kuntoutuksessa. Aivohalvauspotilailla musiikkipohjaisia kuntoutusmenetelmiä, joissa hyödynnetään musiikin rytmiä, melodiaa ja tunnevaikutusta, on menestyksekkäästi käytetty motoriikan ja puheen kuntoutuksessa sekä myös mielialan hoidossa. Dementiasairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa, musiikin emotionaalinen ja kognitiivinen vaikutus säilyy usein pitkään taudin edetessä ja kognitiivisen oirekuvan vaikeutuessa. Musiikkiterapian avulla voidaan lieventää muistisairaiden neuropsykiatrisia oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, mutta tietoa niiden kognitiivisista vaikutuksista muistisairailla on vähemmän.

Entä onko jokapäiväisistä, itse tehtävistä musiikkiaktiviteeteista tai -harrastuksista, kuten musiikin kuuntelusta tai laulamisesta, hyötyä neurologiselle kuntoutumiselle? Kysymys on tärkeä, sillä monet vanhenemiseen liittyvät neurologiset sairaudet, etenkin muistisairaudet, ovat yleistymässä voimakkaasti väestön ikääntymisen myötä.
Omat tutkimuksemme ovat ensinnäkin osoittaneet, että päivittäinen oman mielimusiikin kuuntelu voi parantaa muistin ja tarkkaavaisuuden kuntoutumista, ehkäistä masentuneisuutta ja sekavuutta sekä tehostaa aivojen toipumista ensimmäisten aivohalvauksen jälkeisten kuukausien aikana. Toisessa hankkeessa tutkittiin musiikkivalmennuksen, jossa muistisairaan omaista tai hoitajaa opastetaan käyttämään joko laulamista tai musiikin kuuntelua osana päivittäistä hoitoa, vaikutusta lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastavien henkilöiden ja heidän omaistensa hyvinvointiin. Säännöllisellä laulamisella ja musiikin kuuntelulla havaittiin olevan positiivinen vaikutus muistisairaiden mielialaan sekä tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen ja yleiseen kognitiiviseen toimintakykyyn. Laulaminen lisäksi kohensi muistisairaiden työmuistia sekä omaisten psyykkistä hyvinvointia ja jaksamista. Yhdessä tutkimusten tulokset osoittavat, että itse tehtävät säännölliset musiikkiaktiviteetit voivat olla hyödyllinen lisä neurologiseen kuntoutukseen.