Jaakko Kurhila, Opintoesimies, Helsingin Yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos
Anni Rytkönen, verkkopedagogiikan asiantuntija, Helsingin Yliopisto, opetusteknologiakeskus
Tietotekniikka-ala ammattina –kurssi kehitettiin keväälle 2009 lähinnä äkkipäätään paikkaamaan vanhoissa tutkintovaatimuksissa olleen pakollisen Tietotekniikka: NYT! –kurssin puuttumista niitä pian valmistuvia opiskelijoita varten, jotka suorittivat tutkintoaan vanhojen tutkintovaatimusten mukaan. Sen oli tarkoitus olla kevyt, 2op:n laajuinen esittely tietojenkäsittelytieteen alan ammatillisesta kuvasta ja tuoda maisteriopintojaan suuntaaville opiskelijoille uusia ideoita ja näkökulmia. Kurssin verkkosivun mukaan tavoitteena oli tuottaa ajassa kiinni oleva ja vaihteleva näkökulma niihin tietoteknisen alan töiden käytännön välineisiin ja tarpeisiin, jotka jäävät helposti uupumaan perinteisillä tietosisältöjä painottavilla kursseilla.
Kurssin kesto oli yhden periodin eli seitsemän viikkoa. Kukin kurssiviikko alkoi keskustelevalla vierailuluennolla, jolla opiskelijoiden oli oltava paikalla voidakseen tehdä sen kurssiviikon tehtävän. Luennon loputtua kurssin Moodle-verkkoalustalla annettiin luentoon liittyvä pohdintatehtävä tai näkökulma, jonka mukaan opiskelijat kirjoittivat noin sivun mittaiset reaktiomerkinnät luennon aiheesta.
Reaktiotekstin kirjoittamiseen oli viikko aikaa; tekstit piti palauttaa verkkoalustalle aina seuraavaan luentoon mennessä. Vierailuluennoilla ei välttämättä ollut tekemistä keskenään, mutta reaktiotehtävissä oli mahdollista pohtia aiempienkin luentojen aiheita. Kurssin ohjaaja kirjoitti kuhunkin reaktiopaperiin henkilökohtaisen palautteen heti palautuksen jälkeen ja lopuksi yhteisen yhteenvetomerkinnän kurssialueen uutisiin.
Kurssi oli näennäisesti hyvin yksinkertainen. Sitä olisi voinut pitää jopa yllyttävän yksinkertaisena; esseet olisivat voineet olla rimanalituksia ja luennot floppeja. Mutta kuten eräs vierailuluennoija ohjelmistotekniikan kultaisena sääntönä muistutti, ja kuten eräs opiskelija sen omaan esseeseensä kirjoitti, KISS – keep it simple, stupid. Opiskelijapalautteessa parasta kurssissa oli ”oma miettiminen”, ”se, että joutui tutkiskelemaan itseään ja omaa osaamistaan”; kurssi oli ”mielenkiintoinen ja tarpeellinen työelämän kannalta”, sillä ”näki niin monta erilaista työntekijää erilaisista firmoista. Nyt tietää itse paremmin, millaisille urille täältä voi lähteä”.
Vierailuluennoille saatiin monipuolisia esimerkkejä tietojenkäsittelytieteilijän sijoittumisesta työelämään. ”Kurssiformaatti toimi erittäin hyvin, täten käsiteltyä aihetta joutui miettimään ja siitä sai itse paljon enemmän irti”. Opiskelijat kirjoittivat todella henkilökohtaisiakin asioita esseisiin. ”Tehtävänannot olivat hyviä ja laittoivat oikeasti miettimään tärkeitäkin asioita.” Esseille ei annettu tarkkaa mittaa tai vähimmäispituutta. ”Oli kiva kun ei tarvinnut ruveta romaania kirjoittamaan, vaan yhden sivun teksti riitti. Se olikin hyvä mitta pohdiskeluille”
Ohjaaja käytti palautteiden kirjoittamiseen noin 5 tuntia viikossa. ”Mielestäni oli todella kiva juttu, että ohjaajalta tuli palautetta esseisiin. Tuntui siltä, että esseetä ei nyt tehty vaan, jotta olisi jotain suoritettuna kurssilta, vaan että sillä mitä kirjoitti, oli jotain väliä kun sen joku lukikin. Vielä antoi omia näkökulmia. 
” Kurssi oli suunniteltu yhdeksi ainokaiseksi. ”Kurssi oli todella monipuolinen ja kehittävä. Enemmän tälläisiä kursseja.” Palautteen ja kokemusten perusteella vastaava kurssi järjestettäneen uudestaan. Se sopii aivan loistavasti myös HOPS-työskentelyn tueksi opiskelijoiden valitessa kahdivaiheen lopussa suuntautumisvaihtoehtoaan. Formaatti ja tavoite soveltuvat mainiosti muillekin tieteenaloille hyödynnettäväksi.
