Luovuuden ohjaus ja asiantuntijuuden kehittäminen – välineinä prosessikirjoittaminen, oppimispäiväkirja, suunnitteluyhteistyö ja vertaisarviointi verkossa.
Elina Regårdh, Yrkeshögskolan Novia ja Outi Tahvonen, Hämeen ammattikorkeakoulu
Maisemasuunnittelu on nopeasti kehittyvä ala, jossa kohtaavat luonnon- ja kulttuurintuntemus, insinööriosaaminen ja luova ongelmanratkaisutaito. Ammatin käytännön haasteita ovat lukuisten pienten yritysten verkostoitumistarpeet, ammatillisen osaamisen ylläpitäminen ja laajentaminen nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Järjestettyjen kurssien tavoitteita olivat – opiskelijoiden herättely luovaan ja itsenäiseen toimintatapaan – asiantuntijuuden harjoitteleminen, kurssilla opiskelijat koostivat uutta ymmärrystä aiheesta, josta edes ammattialalla ei vielä ollut vakiintuneita käytäntöjä – tuoda erilaisten opettajapersoonallisuuksien osaamista ja vaihtelevia näkökulmia työskentelyyn, monipuolistaa opiskelijoiden saamaa kuvaa ammatista, mutta myös jakaa tietoa opettajien kesken. – verkostoituminen: tutustuttaa työtapoihin, jotka helpottavat verkostoitumista (tarpeellista esim. pienyrittäjälle) ja tutustuttaa opiskelijat eri maantieteellisillä alueilla vaikuttaviin ammattilaisiin ja organisaatioihin. – harjoittaa opiskelijaa kestämään suunnittelutyölle ominaista epävarmuutta ja tekemään yhteistyötä ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Ratkaisut joudutaan esittelemään vieraille ihmisille jo ennen kuin niiden oikeellisuudesta voi olla varma. Ratkaisuvaihtoehdoista keskustellaan ja havaitaan, että ongelma voidaan ratkaista usein tavoin.
Case -ehdotuksemme perustuu kolmelta erilliseltä toteutukselta koottuun näkemykseen siitä, miten luovuuden kehittymistä voidaan tukea sulautuvilla menetelmillä. Maisemasuunnittelun amk -tasoista koulutusta tarjotaan Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaalla, Yrkeshögskolan Noviassa Raaseporissa, Oulun seudun ammattikorkeakoulussa sekä aiemmin miljöösuunnittelussa Lahden ammattikorkeakoulussa. Maantieteellisesti toimipaikat sijaitsevat varsin etäällä toisistaan, joten verkko-opetuksen kehittäminen oli luontainen tapa yhteistyöhön. Vuosina 2008 -2011 järjestettiin kurssien sarja niin, että kukin koulu vastaa omien opiskelijoidensa arvioinnista (omien opetussuunnitelmiensa mukaisesti). Koska yhteistoiminnan kurssit ovat syventävän vaiheen opintoja, on niistä kuitenkin löydettävissä yhteisiä teemoja. Yhteisesti järjestetyt osuudet ovat olleet joko osa jotain isompaa opintojaksoa tai kaikkinensa yksittäisen kurssin sisältö. Yhteistoteutuksissa on käytetty jaettuja asiantuntijaluentoja Adobe ConnectPron kautta, prosessikirjoittamista erilaisilla wiki -alustoilla, blogeja oppimispäiväkirjana sekä verkkoarviointia ja vertaiskommentointia. Joillakin toteutuksilla on järjestetty yhteistä workshop -työskentelyä verkkototeutuksen tukena. Tavoitteena on kuvata kokemuksemme pohjalta malli/malleja sulautuvan opetuksen tarkoituksenmukaisesta käytöstä ammattialoilla, joissa luova ajattelu ja luovuus toimintaprosesseissa on keskeistä. Oppimisen arviointi ei ole keskeinen sisältö tässä kokeilussa, vaan opiskelijoiden kokemus: itseluottamuksen kasvu, verkostoituminen ja asiantuntijuuden kehittyminen luovassa suunnitteluprosessissa. Oppimista arvioitiin vertaiskommentointina sovittuina aikoina. Opettajat kommentoivat töitä niiden edistyessä. Kommentointivuorot oli jaettu eri oppilaitosten opettajien kesken, jotta opiskelijat saisivat monipuolisen arvioinnin töistä. Kommentoinnissa keskityttiin ammatilliseen näkökulmaan. Lopulliset arvosanat antoi kunkin opiiaitoksen opettaja omile opiskelijoilleen.
Koulujen välinen verkkotyöskentely lisäsi opiskelijoiden ja opettajien ammatillista verkostoitumista. Samalla voitiin jakaa käytänteitä ja osaamista pienin kustannuksin. Useiden oppilaitosten osallistuminen tekee tilanteesta autenttisen ja parantaa motivaatiota. Luennoidun tai kirjallisuudesta luetun tiedon jalkautuminen käytännön ammatilliseen toimintaan (suunnitteluratkaisut) on osoittautunut huonoksi. Nämä kurssit osoittivat, että olemme aikaisemmin opetuksessa liian vähän luottaneet opiskelijoiden kykyyn tuottaa itse tietoa. WIki -kirjoittaminen (prosessikirjoittaminen ryhmissä) ja blogi -kirjoittaminen (henkilökohtainen oppimispäiväkirja) ovat molemmat erinomaisia tapoja käsitellä opetuksessa aidosti uutta aihepiiriä. Wiki-kirjoittaminen tuottaa enemmän faktatietoja koko ryhmän käyttöön. Blogi -kirjoittaminen soveltuu paremmin reflektointiin ja jää persoonallisemmaksi. Vertaiskommentoinnin kautta myös blogit lisäävät useamman opiskelijan ymmärrystä käsitellystä aihepiiristä. Sanallinen palaute harjoitustyöstä on oppimisen kannalta tärkeämpää kuin arvosana, mutta sanallinen arviointi vaatii opettajalta paljon aikaa ja muodostuu jopa mahdottomaksi tehtäväksi isoissa ryhmissä. Koemme erityisesti asiantuntijuuden kasvussa julkisen vertaiskommentoinnin tehokkaana työtapana. Erityisesti kun järjestimme koulukohtaisen vaihtuvan opettajan kommenointivuoron kaikkiin lähes 90 blogiin. Lopuksi esitämme luovaan asiantuntijatyöskentelyyn ohjaavan mallin. Malli rakentuu a) tehtävänannosta b) yksilötyöskentelystä reflektioineen c) ryhmätyöskentelystä suunnitteluprosessissa d) verkkopohjaisesta ohjauskehikosta.