Kohti tutkivaa työtapaa – kurssi ajanmukaisen massaopetuksen jäljillä vuosituhannen vaihteesta saakka

Mikael Kivelä, Leila Pehkonen ja Vilhelmiina Harju, Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden laitos

Tutkintovaatimusten mukaan “Opiskelija tutustuu kasvatustieteelliseen tutkimustyöhön, tutkimuksen lähestymistapoihin ja tiedeyhteisöihin.” Käytännössä opiskelijat perehtyvät oman laitoksensa piiristä haettujen nimikkotutkijoiden ja heidän tekstiensä avulla kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja tutkijan työhön. Kurssille osallistuvat kaikki ensimmäisen vuoden kasvatustieteiden suomen- ja ruotsinkieliset pääaineopiskelijat. He harjaantuvat lukemaan kasvatustieteellistä tutkimusta, keskustelemaan siitä vertailevasti ja analyyttisesti sekä laatimaan siitä erilaisia suullisia ja kirjallisia esityksiä, kuten blogikirjoituksia ja digitaalisia postereita.

Kurssia on alusta pitäen vetänyt kaksi opettajaa yhdessä. Nykyisellään kurssi koostuu seitsemästä kontaktiopetuskerrasta alkaen syyskuun puolivälissä ja päättyen joulukuun puoliväliin. Näiden välillä opiskelijaryhmät tekevät seuraavaa kontaktiopetuskertaa valmistelevia tehtäviä, joiden varaan seuraava kontaktiopetus rakentuu. Kolme viime vuotta tilana on ollut Minerva-Tori. Nykyään materiaalit ovat tarjolla Moodlessa, kontaktiopetuksessa käytetään Flingaa sekä esitysgrafiikkaohjelmia ja kurssin blogi on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa. Aiemmin kurssin opettajat juoksentelivat pitkin kampusta fläppitaulujen, tussien ja liimalappujen kanssa. Opiskelijaryhmillä on melko paljon vapautta ja sen tuomaa vastuuta oman työskentelynsä toteuttamisessa, mikä näkyy ilahduttavasti sekä motivaationa että monimuotoisuutena niin käytettyjen verkkoympäristöjen kuin toteutustapojenkin saralla, lähtien spontaanisti vedetyistä taukojumpista. Arvioinnin menetelmät ja kriteerit vaihtelevat hivenen vuosittain, koska kurssin toteutustapoja säädetään sekä edellisen kurssin palautteen pohjalta että osallistujien kanssa keskustellen. Arvioinnin peruspilarina on tutkijatentti, jossa opiskelijat tiukkaavat nimikkotutkijaltaan selvennyksiä ja tarkennuksia siihen artikkeliin tai muuhun tekstiin, johon he ovat kurssin aikana ensisijaisesti perehtyneet. Nimikkotutkija arvioi tentin perusteella ryhmän perehtyneisyyttä ja suoriutumista. Lisäksi ryhmältä vaaditaan tietty määrä aktiivisuutta kurssin blogissa sekä uusien merkintöinä että kommentteina toisten ryhmien merkintöihin. Myös henkilökohtaisia esseetehtäviä on toisinaan käytetty. Keskeisintä oppimisen arviointia on kuitenkin tehtävien esittely- ja purkutilaisuuksissa muilta ryhmiltä ja opettajilta saatava palaute, vaikkei se olekaan arvosanamuotoista.

Opettajien on luovuttava monen asian suorasta kontrolloinnista, jotta kokonaisuus toimii. Asioita ei saa tietää liian hyvin tai liian valmiiksi, jotta opiskelijoiden toiminnalle ja aloitteellisuudelle jää tilaa. Vaatii huomattavan paljon suunnittelua ja taustatyötä saada asiat näyttämään siltä, että opettajat lähinnä toimivat kommunikaation moderaattoreina ja katalyytteina, oli kyse sitten yksittäisen ryhmän toiminnasta, koko kurssin yhteiskeskustelusta tai blogikirjoituksista. Opettajista saattaa myös tuntua siltä, että heidän sisältöosaamisensa jää kovin vajaalle käytölle tai keskittyminen opetuksen sisältöihin karsii erilaisten teknisten vempainten sujuvan käytön sitoessa heidän resurssejaan. Toisaalta opiskelijoiden kokemus on se, että erilaiset modaliteetit alentavat osallistumiskynnystä ja saavat 70-80 hengen opiskelijaryhmän tuntumaan pienemmältä.