Viherlannoituksessa kasvusto perinteisesti muokataan maahan ja kasvimassan hajotessa siitä vapautuu typpeä. Tällöin typen määrää pinta-alaa kohden ei voida säädellä. Nurmipalkokasvien lajikekoetulosten (Maatalouskalenteri 2012) ja rehutaulukoiden (MTT 2010) perusteella voidaan arvioida, että sadon typpisisältö on 80-240 kg/ha. Palkoviljoja käytettäessä määrä saattaa olla vielä tätäkin suurempi. Esimerkiksi valkolupiinista saatiin 364 kg typpeä hehtaarilta, kun valkolupiini tuotti 18,2 tonnia kuiva-ainetta hehtaaria kohden ja typpipitoisuus oli 2,1 %. Lisäksi esimerkkitapauksessa valkolupiinin juurista jäi maahan noin 90 kg typpeä hehtaarille, mikä entisestään nostaa peltoon jäävän typen määrää (Santanen ym. 2011). Kehittyneempi menetelmä on korjata viherlannoitukseen tarkoitettu kasvimassa ja käyttää se biokaasureaktorin kautta. Tällöin kasvimassasta saadaan talteen metaania ja ravinnepitoista lietettä. Liete voidaan levittää takaisin peltoon siten, että typen määrä pinta-alaa kohti on asetetun tavoitteen mukainen, esimerkiksi 100 kg/ha. Typpi ei ole kokonaisuudessaan kasveille käyttökelpoisessa muodossa ja osa siitä häviää mädätteen käsittelyn aikana, mutta parhaimmillaan yhden hehtaarin typpisato riittäisi useamman hehtaarin täydennyslannoitukseen.
Lehtomäen (2006) mukaan palkokasveista saadaan biokaasuprosessissa 0,26 – 0,37 m3 metaania kuiva-ainekiloa kohden, jolloin palkokasvisadon bruttoenergiasaanto metaanina olisi 10 – 24 MWh/ha. Siitä osa pitää laskea syötemateriaalin ja mädätteen kuljettamiseen sekä prosessin käyttämiseen kuluvaksi energiaksi, mutta biologisesti sidottu typpi, biokaasun energia ja palkokasvin esikasviarvo muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka tekee palkokasveista houkuttelevan vaihtoehdon kasvinviljelytilojen lisätypen lähteeksi. Biokaasun tuotanto tulisi suunnitella siten, että siinä käytetään raaka-aineena palkokasvien lisäksi biomassaa, joka edistää ravinteiden kierrätystä, mutta joka ei toisaalta haittaa mädätteen lannoitekäyttöä. Elintarvikeketjuun toimitetut ravinteet pitäisi kierrättää niin pitkään kuin mahdollista.
Viitteet:
Lehtomäki, A.-M. 2006. Biogas production from energy crops and crop residues. Jyväskylä: University of Jyväskylä. 91 p.
MTT 2010. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2010. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset 2010. Saatavissa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot. Viitattu 15.9.2012.
Santanen, A., Mäkelä, P. & Stoddard, F. 2011. Energiaa pellolta. Teho 5: 26-28.