Olin melko luottavaisin mielin kolmatta kurssikertaa ajatellen, koska edellisellä viikolla kaikki oli mennyt suhteellisen kivuitta MapInfon kanssa. Se ehkä tuotti huonoa onnea´ja kolmas kurssikerta sujuikin MapInfon osalta kaikkea muuta kuin hyvin. Onnistuin kaatamaan ohjelman kahteen kertaan (sen pitäisi Arttu Paarlahden mukaan olla vaikeaa), eikä MapInfo suostunut tekemään tiedostoliitoksia, vaikka mielestäni tein kaiken oikein. En myöskään ymmärtänyt aluksi, mitä olimme tekemässä. Seurasin vain kolmannen kurssikerran materiaalia ja yritin urkkia ohjeita Atte Helvelahdelta, joka ilmeisesti oli ymmäränyt jotain oleellista MapInfon käytöstä ja tietokantojen liitoksista. Loppujen lopuksi sain kuitenkin aikaan suhteellisen onnistuneen kartan ja uskoisin ymmärtäneeni tietokantojen liittämisen periaatteen MapInfolla.
Afrikan konfliktit
Kolmannella kurssikerralla oli tarkoituksena opetella liittämään ulkoista tietoa MapInfon tietokantaan, valmistella tietokanta käyttöä varten sekä oppia tietokantojen yhdistäminen. Aloitimme kurssikerran yhteisharjoituksella Afrikan valtioiden tietokannalla. Tietokantaa piti aluksi yksinkertaistaa tietoa menettämättä ja se sujuikin helposti MapInfon “Combine objects using Column” -toiminnolla. Tämän jälkeen siihen pystyttiin liittämään ulkopuolista tietoa esimerkiksi Excelistä.
Liitimme Excelistä Afrikan tietokantaan tietoa eri valtioiden Internetin käyttäjämääristä sekä Facebookin käyttäjämääristä. Kun tiedot oli saatu liitettyä, yhdistimme Afrikan tietokantaan vielä kolme uutta tietokantaa timanttikaivoksista, öljyesiintymistä sekä konfliktialueista. Kuva 1. on Arttu Paarlahden PAK-2013-blogista otettu Afrikan kartta, joka on tehty hyödyntämällä kurssikerran materiaaleja.
Kuva 1. Kartta kuvaa Afrikan konfliktien, timanttikaivosten sekä öljykenttien sijainteja (Paarlahti, A. 2013).
Suurin osa Afrikan konfliktialueista sijoittuu päiväntasaajan seudulle, mutta konflikteja esiintyy oikeastaan kaikkialla Afrikassa. Ainoastaan Libya ja Mauritania näyttävät säästyneen suuremmilta konflikteilta. Kartta antaa hieman harhaanjohtavan kuvan konfliktien määristä; niitä näyttää olevan Afrikassa vain viitisenkymmentä, mutta todellisuudessa karttaa lähemmin katsottuna lisääntyy konfliktien määrä huomattavasti.
Yleissilmäyksellä voisi päätellä että öljyesiintymät sekä timanttikaivokset korreloisivat konfliktien kanssa esimerkiksi Afrikan länsirannikolla sijaitsevissa Sierra Leonessa ja Liberiassa sekä lisäksi esimerkiksi Angolassa ja Kongon tasavallassa. Kartalta ei mielestäni kuitenkaan voi vetää johtopäätöksiä muuttujien korrelaatiosta tietämättä tarkemmin taustoja. Siitä ei myöskään tule ilmi konfliktien, timanttiesiintymien tai öljyesiintymien ajankohtaa eikä täten voida tietää, onko konfliktit esiintyneet alueella jo ennen esimerkiksi timanttiesiintymien löytämistä.
Suvi Välimäki huomauttaa blogissaan, ettei esimerkiksi timanttikaivosten tai muiden ympäristölle tai omistajilleen arvokkaiden kohteiden sijaintitietoja haluta välttämättä ilmoittaa täysin tarkasti kartoilla. Tämä tulee ottaa huomioon kun tutkitaan yhdistettyjen aineistojen korrelaatioita keskenään; tässä tapauksessa konfliktien yhteyttä timanttikaivosten sekä öljylähteiden esiintymiseen. Tämän vuoksi kartalta ei voi tutkia muuttujien korrelaatiota keskenään kuin suuntaa-antavasti, riippuen siitä kuinka tarkasti sijainnit on loppujen lopuksi ilmoitettu.
Konfliktien syntyyn vaikuttavat monet tekijät ja niitä on pohdittu esimerkiksi Hegren ja Raleighin (2006) artikkelissa “Population Size, Concentration, and Civil War. A Geographically Disaggregated Analysis”. Artikkelin analyysi perustuu 14 keskisen Afrikan valtioon. Siinä tutkitaan valtion koon sekä väestön sijoittumisen vaikutusta konflikteihin. Analyysin pohjana on käytettyy ACLED (Armed Conflict Location and Evident Datasets)-tietokantaa, joka käsittelee maiden säisiin konflikteihin mahdollisesti jotavia tekijöitä pienemmissä osissa. Näitä ovat muun muassa tieto väestöstä, etäisyydestä pääkaupunkiin sekä etäisyydestä rajoille.
Alueen asukasmäärät sekä aseelliset selkkaukset korreloivat artikkelin mukaan keskenään. Konflikteja syntyy pääosin väkirikkailla ja vaurailla alueilla, eniten suurimmissa väestökeskittymissä, lukuun ottamatta pääkaupunkia. Suurin riski konflikteihin on väestökeskittymissä, jotka sijaitsevat kaukana pääkaupungista sekä valtion rajoilla. Maissa, joissa asutus on keskittynyt pääkaupungin ympärille esiintyy vähemmän sisäisiä konflikteja verrattuna maihin, joissa asutus on levittäytynyt tai keskittynyt muihin keskuksiin kauas pääkaupungista.
Texasin yliopistosta Cullen Hendrix ja Idean Salehyan ovat myös tutkineet ja kartoittaneet yli 6000 konfliktia Afrikassa. Heidän päähavaintona oli, että vaihtelevat sademäärät tulvasta kuivuuteen lisäävät selvästi levottomuuksia ja konfliktiherkkyyttä Afrikassa. Tutkimuksen mukaan konfliktien määrä on noussut kuivina aikoina jopa 34% ja hyvin sateisina aikoina taas 27%. Runsassateisina aikoina konfliktit ovat olleet erityisen väkivaltaisia (Kepa 2011).
Afrikan konflikteihin vaikuttavat monet syyt ja osaltaan varmasti myös luonnonvarojen esiintyminen alueella. Konflikteihin vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin hyvin moninaisia. Ollaan aika vaarallisilla vesillä, jos vain yhden kartan perusteella tehdään mitään johtopäätöksiä konflikteihin vaikuttavista syistä, vaikka kuvan 1 kartalta voitaisiinkin vetää johtopäätös luonnonvarojen ja konfliktien positiivisesta korrelaatiosta.
Tulvaindeksi ja järvisyysprosentti
Yhteisharjoituksen jälkeen laadimme itsenäisesti koropleettikartan Suomen valuma-alueiden tulvaindeksistä sekä järvisyysprosentista (kuva 2). Tarkoituksena oli hyödyntää opittua tietoa aineistojen yhdistelystä ja koropleettikarttojen laadinnasta. Järvisyysprosentin lisääminen pylväsdiagrammeina oli haastavaa, koska pylväistä oli vaikeaa saada sopivan kokoisia. Nyt ne peittävät länsi- ja etelärannikolla pienet kunnat kokonaan eikä kuntien ääriviivoja juurikaan näy. Muutin pylväitä läpinäkyväksi, jotta kuntien ääriviivat kuultaisivat pylväiden taustalta. Se ei kuitenkaan kauheasti parantanut tilannetta.
Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi sekä järvisyysprosentti (Valuma alueet: Syken Oiva tietokanta, Joet ja järvet: Maanmittauslaitos 2011).
Suurimmillaan tulvaindeksi on Länsi- ja Koillis-Suomen rannikolla. Lähes kaikkialla muualla Suomessa tulvaindeksi on hyvin pientä (0 – 30). Järvisyysprosentilla ja tulvaindeksillä on huomattavissa selkeä yhteys: järvisyysprosentti on poikkeuksetta pientä valuma-alueilla joilla on korkea tulvaindeksi.
Tulvaindeksin suuruuteen vaikuttanee pohjanmaan alava maasto, maaperä sekä järvien vähyys. Pohjanmaa on alavaa seutua, jolloin jokien vedennousu aiheuttaa hyvin herkästi tulvia laajalle alueelle. Myös ihmisen toiminnalla on omat vaikutuksensa tulvien syntyyn. Laajat soiden ojitukset saavat aikaan veden luontaista nopeamman valumisen jokiin ja järviin. Veden valuminen pelloilta, taajamista ja ojitetuista metsistä jokiin on myös nopea. Veden virtausta hidastavia elementtejä ei ole juurikaan jäljellä (Suomen Luonnonsuojeluliitto 2012). Selitys vähäiseen tulvaindeksiin korkean järvisyysprosentin alueilla Mirjam Smalénin mukaan on ainakin osaltaan se, että: “…järvialtaat ja muut vesistöt toimivat ylimääräisen veden kerääjinä ja säiliöinä. Ylimääräistä vettä pitäisi olla valtavia määriä, jotta järviset alueet tulvisivat.”
Olen tyytyväinen kartan lopputulokseen, vaikka kartan laatiminen tuottikin aluksi paljon tuskanhikeä. Kartalla on nähtävissä sen tärkeimmät elementit ja se on mielestäni selkeä. Järvisyysprosenttia esittävät pylväät voisivat tosin sijaita valuma-alueiden keskellä. Kurssikerralla tuli paljon uutta asiaa kerralla, joka oli huomattavasti vaikeampaa omaksua kuin edellisten kurssikertojen opit ja se tuntui siksi erityisen haastavalta.
Lähteet:
Africa Internet Usage; Facebook and Population Statistics (2012). Internet World Stats. Miniwatts Marketing Group. 2.2.2013. <http://www.internetworldstats.com/stats1.htm>
Hegre, H. & Raleigh, C. (2006). Population Size, Concentration, and Civil War. A Geographically Disaggregarion Analysis.
Joet ja järvet (2011). Maanmittauslaitos. 2.2.2013. <http://www.maanmittauslaitos.fi/ilmaisetaineistot>
Kepa (2013). Tutkimus: Ilmastonmuutos uhkaa lisätä konflikteja Afrikassa. Kepa Ry, Helsinki. 2.2.2013. <http://www.kepa.fi/uutiset/8257>
Map Library (2007). Africa. The Map Maker Trust. 2.2.2013. <http://www.maplibrary.org/stacks/Africa/index.php>
Paarlahti A. (2013). Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia. Afrikan tietoja. 2.2.2013.<https://blogs.helsinki.fi/pak-2013/2013/01/28/afrikan-tietoja/>
Smalén, M. (2013). Mirjamin blogi kevät 2013. Tietokantoja kerrakseen. 2.2.2013. <https://blogs.helsinki.fi/msmalen/2013/02/02/tietokantoja-kerrakseen/>
Suomen Luonnonsuojeluliitto (2013). Soiden ennallistaminen vähentää tulvia. 2.2.2012. <http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2012/soiden-ennallistaminen-vahentaa-tulvia>
Valuma-alueet (2011). OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille. Suomen ympäristökeskus. 2.2.2013. <http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp>
Välimäki S. (2013). Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia. Afrikka-aiheisen taulukkotiedon käsittelyä MapInfolla ja teemakartta valuma-alueista. 2.2.2013. <https://blogs.helsinki.fi/suva/2013/01/30/afrikka-aiheisen-taulukkotiedon-kasittelya-mapinfolla-ja-teemakartta-valuma-alueista/>