af Chapmanin jääpursi

Viaporin  laivasuunnittelijan, F.H. af Chapmanin (k. 1808) vallankumouksellinen laivasuunnittelun käsikirja Architectura navalis mercatoria (1768) sisältää kymmeniä piirustuksia sekä profiili- ja perspektiivikuvia pienaluksista suuriin fregatteihin. Kirjan julkaisun myötä laivanrakennuksessa ja veneenveistossa siirryttiin käsityöperinteestä matemaattiseen ja uutta luovaan laivasuunnitteluun. Teos oli samalla af Chapmanin myyntikatalogi ja portfolio. Kirjassa esitettyjen muoto- ja laskentakaavojen perusteella oli mahdollista suunnittella periaatteessa minkälainen todennäköisesti merikelpoinen ja hyvin purjehtiva alus tahansa.  Suunnittelun avuksi tulivat myös pienoismallit, myös uivat sellaiset. Uusi ammattikuntakin syntyi, pienoismallinrakentajat (modelleur). Tykkiporttienkin oikea korkeus vesilinjasta voitiin nyt pienoismalleilla kokeilla ja laskea, ja myös se, että purjelaiva kallistuu muistettiin ottaa huomioon. (vrt. Vasa) Suunnittelumenetelmä mahdollisti myös alussovellutusten rakentamisen. Tällä oli suuri merkitys Suomenlahden erikoisoloissa, joissa talvi, vaihtelevat ja usein vastaiset tuulet sekä sokkeloinen saaristo loivat aivan toisenlaiset haasteet merenkululle  kuin muualla maailmassa.

Kirjan yksi omalla tavallaan erikoisimmista aluksista on pieni jääpursi. Se on af Chapmanin aluksista ainoa, joka oli suunniteltu liikkumaan myös muussa kuin avovedessä. Jääpursi on n. 5 metriä pitkä, mutta siinä on lähes puolet lisää pituutta tuova puksprööti eli keulapuomi. Sluuppikahvelitakiloitu alus on nykytermein ylirikattu, eli siinä on ylikorkea masto ja aluksen kokoon nähden  suuri purjepinta-ala. Suuri purjepinta-ala on perusteltu, koska liikkuakseen vähänkin lumipeitteisellä tai sohjoisella jäällä purjeiden antamaa propulsiota tarvittiin paljon enemmän kuin avovedesä.  Pursi on kääntyvien jalasten päällä. Rungon ulkopuolella sivusunnassa metrin verran ulottuvat jalaksen estivat  kaatumisen sivutuulessa ja mahdollistivat suuren purjepinta-alan. (Tässä mielessä aluksessa voi nähdä myös polynesialaisperäisen trimaraanin piirteitä). Estetiikaltaan alus noudattaa konservatiivisesti tuttua linjaa. Ulkonäöltään (rungon osalta) se on avomerilaivan miniatyyriversio.

Alus on hyvä esimerkki innovatiivisen laivasuunnittelun pohjoisesta sovellutuksesta. Vaikka jääpursi oli innovaatio, se perustui vanhaan ideaan jäästä liikenneväylänä, mistä jo Olaus Magnuskin useaan otteeseen kertoi Carta marinassa (1539) ja Pohjoisten kansojen historiassaan (1555).

Muualla Euroopassa tarvittiin toisenlaisia sovellutuksia.  Monilahjakkuus ja insinööri Simon Stevin kehitti Hollannin rantadyyneille soveltuvan kulkuvälineen, pyörillä ja purjeilla liikkuvat “lentävät vaunut”. Ruotsalaiset Hollannin matkaajat tunsivat nämä kuuluisat vaunut hyvin.  Kuva Stevinin vaunuista sisältyy myös tunnetun alankomaalaisen kartografin Joannes Blaeun kaupunkiatlakseen Tonneel der Steden (1652). Myös af Chapman oli opintomatkalla Hollannissa ja tunsi varmasti Stevinin vaunut. Mutta se, inspiroivatko ne hänet suunnittelemaan jääpurren, jää vaille vastausta.

Mihin af Chapmanin jääpurta sitten tarvittiin? Jääpursi oli sovelias esimerkiksi kelirikkoajan yhteysalukseksi, kalastajille, postiveneeksi tai esimerkiksi jällä ranikkokartoituksia tekeville maanmittareille. Jääpursi oli huomattavasti turvallisempi kuin hevonen ja reki. Ei ole tiedossa kuinka monta niitä rakenettiin, tai rakennettiinko yhtään, mitä kuitenkin epäilen, sillä olihan 1700-luku kaikenlaisten kokeilujen aikaa.

Mikko Huhtamies