University of Helsinki
Viapori-projekti vetäytyy juhannuksen viettoon tarjoamalla juhlavinkkejä á la Tersmeden. Viaporin upseerin ja Albergan kartanon herran Carl Tersmedenin suurenmoinen päiväkirja (jota tässä blogissa on mainostettu ennenkin) sisältää herkullisia kuvauksia 1700-luvun upseeriston seuraelämästä. Kesällä 1763 Tersmeden järjesti kartanossaan juhannusjuhlat ja kutsui vieraikseen Helsingin ja Viaporin eliitin. Tässä ote hänen päiväkirjastaan omana vapaana suomennoksenani:
Koko iltapäivän ja yön työväkeni, torpparit ja sotilaat, työskentelivät saadakseen juhannussalon koristelluksi ja kaksi lehtimajaa puutarhassa valmiiksi. Toinen lehtimajoista oli 26 kyynärää pitkä ja 10 kyynärää leveä [n. 16 x 6 metriä], siinä oli pitkä pöytä ja ympärillä penkit, niin että koko herrasväki mahtui syömään siinä, ja sinne voitiin kätevästi tarjoilla keittöstä.
Minun soutajani, neljä renkiä, koko tiiliruukin väki lukuun ottamatta niitä kahta jotka huolehtivat uuneista, taalailaiset kaivajat, sekä kaikki torpparit ja naisväki kuljettivat juhlapaikalle puunlehviä ja hoitivat muita valmisteluita läpi yön. He saivat palkakseen kiitoksia ja kestitystä, ja kaikki oli juuri ja juuri ehditty saada valmiiksi kello 3 juhannusaattona, kun Lindgren tuli paikalle musikanttien kanssa ja vieraat alkoivat saapua.
Boolimaljat ja lasit oli katettu lehtimajoihin, kahvi ja tee salin suurelle pöydälle, vieraat otettiin vastaan trumpettien ja valthornien soitolla sitä mukaa kun he saapuivat, ja kello 6 oli tanssi juhannussalon ympärillä täydessä käynnissä. Joukko maalaisväkeä oli kokoontunut katselemaan juhliamme. Kello 9 katettiin vieraiden huomaamatta pöytä suuressa lehtimajassa, ja sitten minä määräsin trumpetteja soittamaan ruokakutsun. Kun juhlavieraat olivat istuneet pöytään, annoin maalaisväelle luvan huvitella juhannussalon ympärillä.
Kaikki pöytävieraat olivat loputtoman hilpeitä, lauloivat ja nauroivat, niin että me istuimme pöydässä pimeän tuloon asti. Vaikka oli pimeää, juhlaväki nousi pöydästä ja tanssi musikantit etunenässä polskan puutarhan poikki ja juhannussalon ympäri, sellaisella innolla ja ilolla, että kaikilla tiesi olevan hauskaa. Vanhimmat poistuivat tanssista, ja heidän tilalleen tuli talonpoikaisemäntiä ja piikoja. Tämän kierron ansiosta tanssi jatkui ½ 3:een aamulla, jolloin väsyneet vieraat istuivat alas ja lepäsivät hetken ennen kotiinlähtöään.
Tämä juhla ei tullut kovinkaan kalliiksi, mutta oli varsin raskas talon rouvalle. Epätavallisen kaunis sää ja vieraiden ilo kevensivät kuitenkin tunnelman.