Kesäretkellä Fagervikissä 1/2

Turun Akatemian teologian professori Jacob Bonsdorff vieraili Fagervikin ruukissa kesällä 1799. Matkakirjassaan hän antoi siitä seuraavan, loistavan elävän kuvauksen:

Useiden mutkien ja pitkän odottelun vuoksi saavuttiin silti vasta vuorokauden kuluttua perille Fagervikiin, uudelle ja laajalle levittäytyneelle ruukkiseudulle, joka muistutti kokonaista kaupunkia ja jossa riitti nähtävää useaksi päiväksi. Lähestyttäessä tätä paikkaa auringolla oli vielä joitakin tunteja aikaa viipyä ylhäisellä radallaan. Lahti, josta paikka on saanut nimensä, koristi miellyttävästi maantietä. Istutetut piilipuut lisäsivät kauneutta. Kaikki talot oli kuin puettu punaisiin päällystakkeihin; polut ja kujat olivat järjestyksessä kuin kadut kaupungissa. Keskellä paikkaa oli ruukinkirkko. Mitä kauneimmat kujanteet vaahteroita, piilipuita, saarnia ja kaikenlaisia muita puita sijaitsivat kukin tahoillaan somistamassa aluetta. Yksi kujanne johti itse päärakennukseen, joka linnan kaltaisena kohotti ylpeän päänsä kaikkien muiden talojen ylle.

Fagervikin sepäntalot, kesä 2011

Kun nykypäivän matkailija saapuu Fagervikiin, hän kohtaa täsmälleen saman näyn kuin Bonsdorff kaksisataa vuotta aiemmin: 1700-luvun rautaruukin. Teollinen vallankumous, joka mullisti Fiskarsin, Billnäsin ja muut läntisen Uudenmaan vanhat ruukit, kiersi Fagervikin melkein koskematta siihen.

Nykyisen Fagervikin isät ovat ruotsalaiset Hisingin veljekset, jotka ostivat 1720-luvun alussa läntisen Uudenmaan tärkeimmät ruukit Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn. Kauppa oli edullinen, koska Isonvihan aikana ruukit olivat tuhoutuneet,  ja ne oli käytännössä perustettava ja rakennettava uudelleen. Fagervik oli ensimmäinen suomalaisruukki, jossa tuotanto alkoi uudelleen Isonvihan jälkeen; sen kankivasarat pyörähtivät käyntiin vuonna 1724. Hisingit saivat myös kruunulta oikeuden tinatun rautapellin tuotantoon Fagervikissä. Tämä osoittautui myöhemmin erinomaiseksi afääriksi: kun tinatun pellin tuonti Saksasta oli Fredrik Suuren sotien takia pysähdyksissä, Hisingit takoivat Fagervikin pellillä mukavat voitot. Bonsdorff jatkaa kuvaustaan:

Kun kaikki muuten on tähän aikaan vuorokaudesta yleensä pyhitetty yksinäiselle hiljaisuudelle, kun yön huntu on levitetty maan ylle, kun sen asukkailla on tapana nauttia välttämätöntä lepoa raskaan unen koittaessa, kun kaikki on hiljaista ja rauhallista useimmilla muilla paikkakunnilla, kuulee täällä ruukkiseudulla sen sijaan jatkuvaa melua, jonka aiheuttavat kuohuvat virrat, kolisevat vasarat, vinkuvat palkeet, rätisevät kipinät sekä ahkerat työläiset, joiden kasvot noki on tehnyt läikikkäiksi ja joiden kädet, rinta ja silmät ovat uunista hulmuavien liekkien vuoksi tummanruskeat. Täällä saa nähdä valovirtojen valaisevan työpajoja ja koskien tekevän työtä pyörittääkseen raskaita pyöriä, jotka kerta toisensa jälkeen nostavat ja pudottavat vasarat sileille alasimille. Kukapa ei tahtoisi katsella tätä tiedon ja taidon ihmeteosta.

Fagervikin ruukinkoski, kesä 2011

Bonsdorffin kuvaamista äänistä on nykyisin jäljellä enää Brukträsket-järvestä laskevan pienen virran kuohunta. Vedestä kohoavat vanhan peltivasarapajan rauniot. Taustalla näkyy mansardikattoinen tinaamo, ruukin sydän jossa valmistettiin sen menestystuotetta tinattua peltiä. Nykyisin se toimii kahvilana ja museona.

Veljessarjan dynamo oli Mikael Hising, Suuren Pohjan sodan aikaisella keinottelulla rikastunut kauppias, joka hankki liikesuhteillaan rahat ruukkien jälleenrakennukseen. Hän ei kuitenkaan koskaan asettunut ruukkialueelle, vaan asui Tukholmassa ylellisessä kauppiaspalatsissaan. Fagervikiä hallitsi veli Johan Wilhelm Hising. Hän rakennutti Bonsdorffin mainitseman ruukkikirkon, joka on Fagervikin vanhimpia rakennuksia; se valmistui vuonna 1737.

Fagervikin ruukkikirkko, kesä 2011

Näkymä Brukträsketin rantakalliolta kohti ruukinkirkkoa ja ruukinkartanoa on Suomen tunnistettavimpia – kliseisimpiä, sanoisi ilkeämpi – historiallisia näkymiä. Muistaakseni jo Topelius käytti sitä Finland framstäldt i teckningar -teoksessaan (tämä pitää tarkistaa myöhemmin…). Nykymatkailijalta saman näkymän valokuvaaminen ei onnistu, koska vanhat seppien asuintalot järvenrannassa ovat nykyään yksityisiä kesämökkejä. Tämän kauemmas kirkosta ei pääse peruuttamaan.

Mikael Hisingin poika Johan Hising, aateloituna Hisinger (1727-1790), hankkiutui Fagervikin herraksi perimällä isänsä ja ostamalla setiensä osuudet ruukkiin. Hän rakennutti Fagervikin käytännöllisesti katsoen kokonaan uudestaan, ja häneen palaan seuraavassa osassa tarkemmin.

[Jacob Bonsdorffin matkakuvaus otettu teoksesta Kuninkaantieltä kerrottua – matkailijoiden kuvauksia 1700-luvulta (SKS 2005), suomentanut ja toimittanut Pekka Kilpinen.]

2 Comments

  1. Posted 21.7.2011 at 12.25 | Permalink

    Finland framstäldt i teckningar -kirjan voi kätevästi tarkistaa verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2010-00003205

    Bonsdorffin matkakuvaus kuullosti mukavalta, pitäisiköhän Kuninkaantieltä kirja ottaa uudelleen käteen? (retorinen kysymys)

    Kohteesta. Inrikes Tidningar julkaisi 19.8.1782 Fagervikista säävalituksen, jossa mainitaan ruukin puutarhan hedelmäpuut. Puutarha on mukana myös kestolempparini Anders Ramsayn kertomuksessa 1800-luvun puolelta:

    “Hän oli innokas kukkainsuosija ja viljelijä ja niinpä olivatkin Fagervikin puutarhat hänen aikanaan kuuluisat parhaimpina ja milt’ei ainoina laatuaan koko maassa. Hänen puutarhassaan, joka oli järjestetty hyvin mykevälle maa-alueelle, oli penkereitä, portaita ja lehtiholvien suojassa kulkevia käytäviä, se oli Linné-temppeli leikellyine, yhteen kasvavine lehmuksineen, huvimajoineen, siltoineen ja linnoineen. Siellä sai nähdä sitäpaitsi meidän maassamme harvinaisia kasveja, kuten pyökkipuita, saksanpähkinäpuita, muratteja, rododendronia, azaleoja ja muita arkoja puulajeja ja kasveja, kasvaen ulkona puutarhassa ja kestäen meidän pohjoisen ankaran talvemme. Mutta suurinta huomiota vetivät puoleensa monet kalliit kasvihuoneet, erilaiset erilaisia ilmanaloja varten; varsinkin oli troopillisen ilmaston kallisarvoisia orkideoja varten rakennettu huone huvittava katsella ja oli se ainoa laatuaan maassamme silloin, ja luullakseni vielä nytkin. Mutta ei hän niinkään paljon haaveksinut kukkasten kauneutta kuin niiden harvinaisuutta ja ja muotojen sekä värien eriskummaisuutta ja omituisuutta.” (Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3, http://www.gutenberg.org/ebooks/16483 )

  2. Juha-Matti Granqvist
    Posted 24.7.2011 at 10.36 | Permalink

    Kiitos taas kerran linkeistä, Kaisa. Muistin näemmä oikein, Finland framstäldt i teckningarissa on Fagervik-näkymä.

    Ramsayn muistelmia en ole (häpeällistä tunnustaa) koskaan lukenut kokonaan. Fagervikin puutarhasta on tarkoitus kirjoittaa tämän kesäretken osassa 2/2, kunhan saan sen kesän laiskistamasta itsestäni irti.

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*

*