University of Helsinki
Autonomian ajan Viapori oli uskonnollinen tilkkutäkki: Venäjän armeijan mukana saarelle oli tullut ortodokseja, katolilaisia, juutalaisia ja jopa muslimeja. Linnoituksen luterilainen kirkkoherra H. A. Reinholm havainnoi vieraiden uskontokuntien tapoja ja menoja, toisinaan innostuneena ja toisinaan närkästyneenä. Tässä esimerkki närkästyneisyydestä, päiväämätön lappu:
Uskonnon muutos: Ennemmin ja vieläkin moni naiva venäl. mies morsiantansa vaatii venäl. uskoa ottamaan, ei sans hänestä muutoin huolivan. Tuo pahalle polulle ja melkein raiskaksi joutunut neito tottelee enemmän ihmistä kuin Jlaa. Semmoinen akka kerrankin hengensä heittämäisillänsä oli kovissa omantunnon vaivoissa ja surkiasti valitti “se kovinta, kun emminä ketä ja kummoist jumalaa minun pitäisi rukoilla, vaivainen. Sai venäjän papilta kerran eht., mutta yhä levotoinna sen pois mentyä varotti ketään uskontons muuttamasta.
Kumma: Umpisuomalainen äiti puhuu sopottaa kankeasti lastensa kanssa vallan venättä! Lapsi ei jouda lainkaan ymmärtämäänkään äitinsä kieltä. Raa’at isät sitä niin vaativat, vihaisesti soimaa vaimojansa: “Mitä salapuhetta sinä taas pidät lapsellen. Tämä soimaus ei tule epäluulosta vaan paljo enemmän siitä lapsi muka vierastuisi (sekaantuisi) pois venäläisestä kirkkokielestä. Kuin nimittäin heidän pappinsa (baatuskat) ei koskaan ole ymmärtänyt muuta kuin venättä, niin yksinkertaiset ovat tottuneet pitämään vanhanaikaisen Slavonin kielen oikeana autuaaksitekevän opin kannakkeena, niin ettei uskontoa sopisikaan muulla kielellä opettaa.