Kaunissaaren teknoutopia

Projektin tutkimusalus sy Ibis suuntasi keulansa viime viikonloppuna kohti Sipoon Kaunissaarta, paikkaan, josta olen jo aiemmin kirjoittanut blogissani. Matkaa Helsingistä oli ulompaa väylää 14 merimailia, joka taittui noin kolmessa tunnissa. Takaisin tulimme Villingin sisäväylää, jolloin lokiin kertyi maileja 17. Menomatka sujuu aina paremin kuin paluu, jolloin auringon paistaessa ja merituulen syntyessä on melko varmasti myös vastatuuli ja vasta-aallokko. Sipoon selkä Kaunissaaren pohjoispuolella on melkoisen aallokkoinen, mikä johtuu siitä, että vesimassat ja tuuli puskevat selän länsipuolella olevien saarien, Kuivan hevosen ja Mustan hevosen, välisestä salmesta, joka toimii eräänlaisena luonnon ahtimena. Paluu sujuukin paremmin Villingin ja Hevosalmen kääntösillan kautta, minne on merkitty oikaiseva  suojaisempi väylä. 1700-luvulla tätä väylää  oli täysin mahdoton kulkea muutoin kuin myötätuuleen, soutamalla tai varppaamalla eli hinaamalla alusta eteen viedyn ankkurin avulla.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Kaunissaari.jpg

Nykyisellä Helsingin kaupungin ulkoilusaarella on värikäs historia. Sipoolaiset Nordenbergien (aateloitiuna Nordenskiöld, löytöretkeilijän esi-isiä) veljekset suunnitelivat Kaunissaareen (Fagerö) 1720-luvulla utopista teollisuuskeskusta. Asumaton saari olisi ruutukaavoitettu ja siinä olisi ollut kymmeniä tuotantolaitoksia.  Saarelle kaavailtu teollisuuskompleksi olisi ollut mitä otollisin saaristolaivaston huoltokeskus, minkä lisäksi se olisi tuottanut rakennusaineita ja tarvekaluja Suomen etelärannikon linnoituksiin.Tämä Nordenbegeillä olikin mielessä, olivathan kaikki kolme veljestä Carl Fredrik, Magnus Otto sekä Anders Johan linnoitusupseereja. Kaunissaresta olevan asemakaavan mukaan saaren eteläpuoelle olisi kaivettu kanavat, jonne alukset olisivat telakoituneet huollettaviksi ja ajaneet tämän jälkeen kanavan toisesta päästä ulos.

Kaunnissaari-suunnitelma syntyi eri suunnista tulevien vaikutteiden leikkauskohtaan. Idästä se oli nousevan Pietarin vaikutuspiirissä. Perustajat uskoivat hyötyvänsä jättiläiskaupungin  kysynnästä. Etelästä (ja idästä) se oli Baltiasta Haminaan levinneen hienoteräsahateknologian vaikutuspiirissä, jonka alkuperämaa oli Hollanti. Lännestä niin ikään Hollannista levinneen  tuulivoimateknogian vaikutuspiirissä. Samasta suunnasta se oli myös Helsingin kielteisen, “kiitos, ei meidän lähivesille” -vaikutuksen piirissä. Helsinkiläisporvarit eivät halunneet lähivesilleen kilpailevaa sahaa, joka kaiken lisäksi oli moderni tuulikäyttöinen erivapauksia nauttinut hienoteräsaha. Näiden kannustavien ja rajoittavien impulssien ja haasteiden leikkauskohdassa Kaunissaari-suunnitelma sai utopian muodon. Se oli, kuten monet utopiat (Platon, Thomas More), saarella ja riippumaton ulkopuolisen maailman rajoituksista, ulkona “pahasta maailmasta”. Nordenbergit itse kutsuivat “luononrikkauksia pursuavaa” saartaan  pikku tasavallakseen. Eräänlaisen yleishyödyllisen avoimen yhtymän oli tarkoitus johtaa saariyhteisöä. Saaren uskottiin olevan myös  puolueeton ja konfliktien ulkopuolella.

1700-luku oli saariutopioiden aikaa. Vähän ennen Kaunissaaren teknoutopian syntyä, 1719, ilmestyi  Daniel Defoen Robinson Crusoe. Siitä perehtyivätkö “Sipoon robinsonit” kirjaan, ei ole tietoa. Mainittakoon kuitenkin, että saaren asianhoitajana toiminut Olof Bidenius Renhorn käänsi Gulliverin retket ranskasta ruotsiksi. Kiinnostus utopioita kohtaan säilyi siis Kaunissaareen kytköksissä olevien henkilöiden keskuudessa ja Nordenbergien suvussa. Carl Fredrik Nordenskiöldin poika August perusti Sierra Leoneen Uusi Jerusalem -nimisen swedenborgilaisen utopiayhteiskunnan.

Nordenbergien hanke  oli sen verran  innovatiivinen ja edistyksellinen, toki epärealistinenkin, ettei sitä voitu toteuttaa vallitsevan lainsäädännön, rajoittavan merkantilistisen ajattelun ja nurkkakuntaisen porvarismentaliteetin vallitessa.  Siitä toteutui kuitenkin tuulivoimalla toimiva saha, joka sekin oli omana aikanaan jo hyvin erikoinen. Se oli aika merkittävä saavutus, kun otetaan huomioon, että puuhamiehet olivat noin 25-vuotiaita. Toinen vastaavanlainen tuulisaha Ruotsissa oli ainoastaan Göteborgissa, jonne hankkeen rahoittajilla oli yhteyksiä. Nordenbergien tuulisaha, Lyckan, oli  myöhemmin Viaporiin rakennetun monitoimituulisahan esikuva ja uuden tuuliteknolgian uranuurtaja Suomessa.

Mikko Huhtamies