University of Helsinki
Yhden tunnetuimmista Viaporista laadituista kuvauksista on kirjoittanut englantilainen matkailija ja Cambridgen yliopiston opettaja Edward Daniel Clarke (1769–1822), joka matkusti talvella vuonna 1800 Tukholmasta Pietariin. Clarken kirjoittama matkakertomus Travels in various countries of Europe, Asia and Africa. Part the third painettiin Lontoossa vuonna 1824. Matkakertomukseen voi tutustua myös suomeksi, sillä siitä on olemassa Jorma Ojalan suomentama ja toimittama käännös ”Matka Suomen halki Pietariin 1799” (WSOY, 1990).
William Coxen tavoin myös Clarke pääsi itse käymään linnoituksessa. Sisäänpääsy valtakunnan tärkeimpään sotilaskohteeseen näyttää olleen kuusitoista vuotta Coxea myöhemmin vierailleelle Clarkelle huomattavasti helpompaa:
”Heti Helsinkiin savuttuamme pääsimme paroni Armfeltin suosiollisella avustuksella kuuluisaan Viaporin linnaan. Gibraltarin linnoituksen jälkeen se on luultavasti koko Euroopan vankin. Ystävämme tosin otaksuivat, ettei paroni Armfelt varuskunnan toiseksi korkeimpana upseerinakaan pystyisi hankkimaan meille sinne kulkulupaa, mutta vietyään meidät varuskunnan komentajan puheille asia järjestyi. Tiedusteltuaan matkamme tarkoitusta ja todettuaan, ettemme olleet tulleet vakoilemaan, antoi kenraali paronille ja eräälle laivaston kapteenille luvan viedä meidät linnoitukseen”
Enää ei siis vierailuun tarvittu kuninkaan lupaa. Linnoituksen komendantin – tuolloin Suomen sodasta tunnettu Carl Nathanael af Klercker – näkemys vierailijasta näyttää riittäneen. Clarken tieto ”paroni Armfeltin” korkeasta asemasta linnoituksessa lienee väärä, sillä tuolloin Viaporin ylimpään upseerikerrokseen ei kuulunut Armfelteja.
Kun Clarke oli saanut mahdollisuuden päästä linnoitukseen, hänelle näytettiin sieltä muun muassa linnanpiha ja kuivatelakka. Erityisesti telakka näyttää tehneen vaikutuksen, koska suuri osa Clarken kuvauksesta liittyy siihen. Hän toteaa esimerkiksi, että Viaporin kuivatelakkaan mahtuisi kokonainen laivasto ja että kullakin aluksella oli oma paikkansa ja aluksia hoidettiin huolella silloin, kun niitä ei käytetty.
Clarken matkakertomukseen sisältyy eräs varsin ainutlaatuinen kuvaus Viaporin linnoituksen ja Helsingin kaupungin välisistä läheisistä suhteista. Hänen mukaansa Helsingistä Viaporiin johti jään yli havunoksin merkitty tie, jolla kävi taukoamaton liikenne kumpaankin suuntaan. Tiellä liikkui hevosten vetämiä kuomurekiä, kaupparekiä ja kuormarekiä. Näiden lisäksi jäätiellä kulki suuri joukko jalankulkijoita. Aamuvarhaisesta iltamyöhään asti Viaporin ja Helsingin välillä liikkui upseereita, sotamiehiä, palvelijoita, talonpoikia, pioneereja ja käsityöläisiä.
Lainaus teoksesta: Clarke, Edward Daniel: Matka Suomen halki Pietariin 1799. Suom. Jorma Ojala. WSOY: Porvoo 1990.