University of Helsinki
Vuonna 1803 Viaporissa vieraili nuori tykistönupseeri Johan af Wingård (1778–1854). Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin ilmestyi hänen muistelmansa Minnen af händelser och förhållanden under en lång lifstid (1846), joissa hän muun muassa esittää havaintojaan Viaporin matkastaan.
Af Wingård kiinnitti erityisesti huomiota perheiden näkyvään asemaan linnoitusväestön keskuudessa. Hänen mukaansa päällystö perheineen oli asettunut mukavasti asumaan linnoitukseen, ja siellä saattoi elää rauhallista perheenisän elämää. Kotitaloudet olivat täynnä lapsia ja linnoitukseen oli tuotu ja juurtunut kaikenlaisia mukavuuksia. Perheiden läsnäoloa af Wingård selitti sillä, että pysyvien varuskuntarykmenttien miehillä täytyi olla perheet Viaporissa, jotta elämä linnoituksessa olisi ollut rauhanaikana edes siedettävää. Af Wingård kuvasi perheiden läsnäolon vaikutuksia sotilasalueelle seuraavalla tavalla:
”Härigenom tillkom apteringen af så många för försvaret afsedda lokaler, till hushållslägenheter, fyllda med barn och blomma, nästan som man skulle föreställa sig Noaks ark.”
Hän esittikin muistelmissaan epäilyksensä siitä, että linnoituksen puolustuksen suhteen ei ollut ajateltu, millainen vaikutus tällä suurella määrällä naisia ja lapsia tulisi olemaan. Havaintojensa perusteella hän päätyi siihen johtopäätökseen, että Viapori ei olisi antautunut vuonna 1808 niin helposti, jos ihmisiä ei olisi päästetty juurtumaan linnoitukseen ja jos vaimot ja lapset olisi poistettu linnoituksesta ennen piiritystä.
Sotilaselämää ahtaassa, noin 4500 asukkaan, Viaporissa af Wingård kuvasi varsin kielteiseen sävyyn mutta samalla värikkäästi:
”Utrymme saknades till allt, och vaktparads-exercisen, med svängningar och deplojeringar, på tusende gånger samma uträknande steg, och stenar uti stenläggningen å paradplatsen, kunde nästan liknas vid Friherre von Münchausens manège på thebordet, och ungkarlslifvet kunde jemföras med munklifvet. Skulle någon rekreation från det alldagligt samma och ledsamma sökas, så kunde det endast ske efter erhållen permission till Helsinfors på några dagar.”
Af Wingård osuu tässä arviossaan asian ytimeen: Viapori luuli olevansa linnoitus, mutta olikin tosiallisesti kaupunki.
Oletettavasti Cronstedt tiedosti paikan todellisen luonteen kiusallisenkin hyvin, mutta kuningas Tukholmassa ymmärrettävästi ei.
Kiitoksia muuten muistakin varsin kiintoisista joulukalenteriteksteistänne!