1700-luvun seksiä Yleisradiossa

1700-luvun historian käsitteleminen valtakunnanmediassa on aina hauskaa, mutta klömmeiltä ei yleensä vältytä. Yle haastatteli mennäviikolla Turun yliopiston Suomen historian professoria Kirsi Vainio-Korhosta ja otsikoi haastattelunsa aika iltapäivälehtimäisesti:

Seksi piristi elämää sallivalla 1700-luvulla

Vainio-Korhonen nostaa haastattelussa hyvin esiin ilmiön, jota itse kutsun (paremman termin puutteessa) 1800-luvun kiroukseksi. Kaikki vanhempien aikojen historioitsijat tuntenevat sen. Kun ihmiset sanovat, että jotakin tehtiin tai ei tehty “ennen vanhaan”, se tarkoittaa yleensä sitä, että niin tehtiin tai ei tehty 1800-luvulla. Sitä ennen asiat saattoivat olla aivan toisin.

Kuulee esimerkiksi usein sanottavan, että “ennen vanhaan” avoliittoja tai aviottomia lapsia ei hyväksytty. Näin oli tylsällä 1800-luvulla (1700-luvun tutkijan värittynyt näkemys, pahoittelen) ja pitkään sen jälkeen, muttei suinkaan aina aiemmin. Omista tonkimisistani tiedän, että 1700-luvun Helsingissä ja Viaporissa oli lukuisia avopareja ja aviottomia lapsia. Korkeat upseerit ja muut ns. yhteiskunnan tukipylväät saattoivat viettää aviotonta yhteiselämää taloudenhoitajattarensa kanssa, aviottomien lasten ympäröimänä, ilman yhteiskunnan suurtakaan paheksuntaa. Kirkko ärähti toisinaan viran puolesta.

Tosin Vainio-Korhosen fiksujen pointtien lisäksi jutussa on myös aika lailla toimittajan lisäämää hölynpölyä. Esimerkiksi tällaisia toteamuksia:

“Puritaanista 1800-lukua edelsi työteliään arjen vuosisata. 1700-luvulla päivät kuluivat askareissa, mutta illan tullen kansa pääsi nauttimaan lihallisuuden iloista.” Häh? Mitä 1800-luvulla sitten tehtiin? Laiskoteltiin aamusta iltaan hyvin puritaanisesti?

“Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on tutkinut 1700-luvun suomalaisten rakkauselämää lukemalla oikeuden pöytäkirjoja, väestörekisterin asiakirjoja sekä tavallisten ihmisten kirjeitä ja päiväkirjoja.” Tavallisten ihmisten kirjeitä ja päiväkirjoja 1700-luvulta? Kaikki säilyneet päiväkirjat taitavat olla aatelisten tai muiden yhteiskunnallisen eliitin jäsenten kirjoittamia, ja sama pätee enimmäkseen myös kirjeisiin. Riippuu tietenkin siitä miten määrittelee “tavallisen ihmisen” (ei-kuningas?).

PS: Mikä ihme tuo kuvituskuva on olevinaan? Eikö olisi löytynyt yhtä rokokoomaalausta? Vaikka Fragonardia. Tai, jos haluaa nostaa kohuarvoa, Carl August Ehrensvärdiä.