University of Helsinki
Albergan kartanon herra kapteeni Tersmeden on vilahdellut blogissa silloin tällöin, joten eipä unohdeta häntä nyt joulun allakaan. Seuraavat pöydänkoristelu- ja tarjoiluvinkit ovat hänen päiväkirjastaan syyskuun 9. päivänä (mahdollisesti) vuonna 1750 pidetystä juhlasta.
Juhlat järjestettiin, koska kenraalikuvernööritär, kreivitär von Rosen oli saanut kuulla, että Tersmedenillä on erinomainen taloudenhoitajatar, ja kapteeni halusi todistaa tämän väitteen todeksi. Vieraslistaa ei päiväkirjassa valitettavasti kokonaisuudessaan mainita, mutta ainakin paikalla olivat kenraalikuvernööri von Rosen vaimoineen, Augustin Ehrensvärd, kreivi Gyllenborg puolisoineen sekä paroni Ribbing, mutta päätellen astioiden ja ruokailuvälineiden haalimisesta kuului juhlaväkeen useita muitakin.
Suuremmanpuoleisen väkimäärän kestitseminen ei nimittäin kartanonherra Tersmedeniltäkään sujunut ilman erityisjärjestelyjä. Jo riittävän ruokalautasmäärän hankkiminen vaati kaveriapua, mutta onneksi kauppias Sederholmilla sattui olemaan juuri samanlainen serviisi kuin Tersmedenillä, joten sitä voitiin kuljettaa edestakaisin tällaisissa tilanteissa. Myös puolitusinaa veistä, lusikkaa ja haarukkaa täytyi kapteenin ”kaikessa hiljaisuudessa” pyytää lainaksi Ehrensvärdin taloudenhoitajattarelta mademoiselle Bromellilta.
Mitä pöydän koristamiseen tulee, oli taloudenhoitajatar Cajsa selvästi ylittänyt itsensä. Hän oli nimittäin keksinyt sirotella pöydälle astioiden ympärille kesäkukkasia: sinisiä ja valkoisia kaunokkeja, kehäkukkia sekä muita luonnonkukkia. Tersmeden on näystä hyvin vaikuttunut, ja Cajsa selittää nähneensä kerran moista koristelua edellisessä palveluspaikassaan kreivi Bjelken luona. Hän on tosin itse hieman jalostanut ideaa, sillä Bjelkeillä kuumien ruokavatien alle jäädessään kukkaset olivat nahistuneet ja jättäneet pöytäliinoihin ikuiset tahrat. Niinpä Cajsa oli asetellut vadit hetkeksi niille kuuluville paikoilleen malliksi ja vasta sitten sirotellut kukkaset liinalle niiden ympärille.
Myös vieraiden ihastus on suuri (ainakin Tersmedenin oma kuvailun mukaan). Kenraalikuvenööritär von Rosenin kommentti pöydän nähdessään on: ”Ack! Det var det vackraste bord jag någonsin sett!” Käytännöllisempi kreivitär Gyllenborg taas pelkää, että kukista jäävät ikävät tahrat pöydälle, kun ne joutuvat kuuman ruoan alle. (Mutta hänellä ei olekaan jungfru Cajsaa taloudenhoitajattarenaan!)
Joulupöytään tätä koristeluvinkkiä ei ihan sellaisenaan voi käyttää lähitienoon kukkaketojen lumivaipan takia, mutta onhan kukkaputiikit keksitty. Tarjotun ruoan määrän ja laadun puolesta Tersmedenin juhlapöytä lienee ainakin näyttänyt pitkälti perinteiseltä suomalaiselta joulupöydältä, ainakin ”englantilainen kinkku” näytteli siitä huomattavaa osaa. (Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on tällainen englantilainen kinkku suolattu, riiputettu ja paistettu – eli siis perisuomalainen joulupossu.)
Kinkun lisäksi pöydänantimina olivat ainakin paloviina, punssi, Erchebischoff ja kahvi sekä pomeranssisoosi-peltopyyhöystö, riistapiiras, kala, valkokaali, vihannekset ja Sederholmeilta saapuneet melonit. Jos siis kaipaatte jotakin uutta joulupöytäänne, lainatkaa tästä vapaasti ideoita Tersmedenin hengessä.