Laarinpohja, luukku 18: Suomen tuntemattomimman rauhan muistomerkki

Suomen historian tärkeät rauhansopimukset vuosilukuineen ovat monilla, ja etenkin kansakoulun käyneellä ikäpolvella ulkomuistissa: Pähkinäsaari 1323, Täyssinä 1595, Stolbova 1617, Uusikaupunki 1721, Turku 1743, Hamina 1809, ja niin edelleen. Nämä rauhat muistetaan, koska niiden yhteydessä siirreltiin rajoja ja luovutettiin/valloitettiin alueita.

Sitten on myös sellaisia rauhoja, joita ei muista juuri kukaan, koska niiden yhteydessä ei tapahtunut rajansiirtoja eikä muutenkaan mitään erityistä. Kuka muistaa esimerkiksi Värälän rauhan 1790?

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Vaumlraumllaumlnrauhankivi_zps2139cc3d.jpg

Tämä vaatimaton muistokivi makaa metsässä Elimäellä vähän Koria-Myllykoski-maantieltä sivussa. Kaiverrus kertoo: HÄR AFSLUTADE GUSTAF III FREDEN MED CATHARINA II DEN 19 AUGUSTI 1790 (“Tässä solmi Kustaa III rauhan Katariina II:n kanssa 19. elokuuta 1790”). Suurinpiirtein näillä paikkeilla olleessa sotilasleirissä allekirjoitettiin rauhansopimus joka päätti Kustaa III:n sodan (1788-1790)  Ruotsin ja Venäjän välillä. Vanha Suomen historian käsikirja (1949), johon voi yleensä luottaa poliittishistoriallisen nippelitiedon suhteen, kertoo asiasta seuraavaa siv. 660:

Värälän kylässä käydyissä rauhanneuvotteluissa edusti Ruotsia K. M. Armfelt, jonka kanssa venäläinen kenraali Igelström jo keväällä keisarinnan kehoituksesta oli ryhtynyt kirjeenvaihtoon. Kustaa III saapui kuitenkin itsekin Värälään ja seurasi siten läheltä keskusteluja niihin muodollisesti osallistumatta. Armfeltille, joka oli taitavampi ja kouliintuneempi diplomaatti kuin Igelström, säännöllinen kosketus kuninkaaseen soi huomattavan edun verrattuna vastapelaajaan, jonka oli tyydyttävä vain toistamaan Pietarista saamansa määräykset. Värälässä 14.8. solmitussa rauhansopimuksessa jäivät rajat ennalleen.

Kustaan ja Armfeltin toki tunnen, mutta kolmannesta osapuolesta en muista aiemmin kuulleeni. Igelström on sitä paitsi varsin odottamaton nimi venäläiselle kenraalille. Kuka hän on miehiään? Koska olen danielsonkalmarimaisella tuulella, niin siteerataan lisää. Tietosanakirja (1911) sanoo osan III siv. 818:

Igelström, Otto Henrik (1737-1817), kreivi, venäl. diplomaatti, alkuansa ruots. sukua. Antautui sotilasuralle ja tuli pian huomatuksi; otti osaa Katariina II:n ensimäiseen sotaan Turkkia vastaan, valloitti Akermanin linnoituksen. Päästyänsä ruhtinas Potemkinin suosioon, nimitettiin hänet käskynhaltijaksi Simbirskin ja Ufan kuvernementteihin; sai 1790 ylipäällikkyyden sodassa ruotsalaisia vastaan Suomessa, ja huhtik. sam. v. toimekseen keisarinnan valtuuttamana ryhtyä rauhanneuvotteluihin. G. M. Armfelt oli ruotsalaisten rauhanneuvottelija. Elok. 14. p. 1790 he allekirjoittivat Värälässä lopulliset rauhanehdot. Tunnustukseksi ansioistaan nimitettiin I. m. m. lähettilääksi Tukholman hoviin (jonne hän ei kuitenkaan milloinkaan saapunut) sekä korotettiin kreivilliseen säätyyn.

Asia selvä. Tietosanakirja kertoo vielä, että Igelström toimi myöhäisellä iällään sotilaskuvernöörinä Pihkovassa, Kiovassa ja Orenburgissa, kukisti kapinan Varsovassa 1794, oli “yritteliäs, rohkea, rakastettava ja erittäin lahjakas mies” sekä jätti jälkeensä arvokkaita kirjallisia muistiinpanoja mm. Värälän rauhanneuvotteluista.

Muistokivestä mainittakoon vielä se, että se on pystytetty jossain tarkemmin tuntemattomassa vaiheessa 1800-luvun alkupuolta ja on ilmeisesti vanha navetan nurkkakivi. Ainakin geokätkijät näyttävät tuntevan paikan…