Hakasalmen huvilan puuttuvat housut

Sederholmin talon Lasten kaupunki -näyttelyn lisäksi on syytä noteerata myös toinen Helsingin kaupunginmuseon suursatsaus: Made in Helsinki -näyttely Hakasalmen huvilassa. Designpääkaupunkivuotta varten pystytetty, mutta ensi syksyyn asti auki oleva näyttely esittelee helsinkiläisiä käsityön ja taideteollisuuden tuotteita ja 1700-luvulta nykypäivään.

Kävin jo kerran Kansallismuseossa bongailemassa helsinkiläisten käsityöläisten kätten töitä, joten nyt oli oiva tilaisuus jatkaa. Samalla voin tehdä “sormiharjoituksiani”, eli tarkistaa väitöskirjamuistiinpanoistani mitä tiedän yksittäisistä helsinkiläisistä porvareista. Se on helppo tapa paljastaa muistiinpanojen puutteita ja aukkoja. (En ole varma, kuinka hauska sitä on lukea, mutta sitä on hauska kirjoittaa.) Continue reading “Hakasalmen huvilan puuttuvat housut”

Mönjää ja muuta uutta Sederholmin talossa

Kuten tässä blogissa jo viime kesänä puffasin, Helsingin kaupunginmuseo uudisti joulun alla Sederholmin talon. Aiemmin sekalaisten vaihtuvien näyttelyiden pitopaikkana toiminut talo on nyt Lasten kaupunki. Se koostuu pari vuotta sitten suljettujen Koulumuseon ja Lastenmuseon parhaista paloista, höystettynä muutamilla uusilla oivalluksilla. Lisäksi mainosteksti lupaa, että esillä on talon historiaan sopivia 1700-luvun interiöörejä ja aiheita. Oli siis käytävä katsomassa. Continue reading “Mönjää ja muuta uutta Sederholmin talossa”

Viikon vainaja: kauppaneuvos Jacob Forsell

Poiketaanpa hetkeksi pois tämän sarjan vakiomaisemista, Helsingin Vanhasta kirkkopuistosta, ja matkataan Elimäelle tapaamaan yhtä 1700-luvun merkittävimmistä suomalaisporvareista.

 Jakob Forsell, aateloituna af Forselles (1696–1762) oli suurkauppias, Loviisan pormestari, Strömforsin rautaruukin perustaja, ja yksi 1700-luvun merkittävimpiä suomalaisporvareita. Vaikka hän ei kuulukaan suoraan omaan tutkimusaiheeseeni eli Helsingin porvaristoon, hän on aikalainen ja menestyvän suurporvarin prototyyppi, ja sellaisena erittäin kiinnostava. Luin äskettäin Forsellin elämäkerran ja opin siitä mm. hänen hautansa sijainnin. Continue reading “Viikon vainaja: kauppaneuvos Jacob Forsell”

Välähdys Sääksmäeltä

Pari viimeistä viikonloppua on mennyt sukuloidessa eri puolilla Hämettä. Matkan varrella on osunut silmään – tai kaivettu esiin – mielenkiintoisia pieniä muistoja 1700-luvun historiasta.

Vanhan kolmostien varrella Sääksmäellä on muutamia suomalaisen historiankirjoituksen historian ”pyhiä paikkoja”. Vähän ennen Vanajaveden riippusiltaa tien vasemmalla puolella vilahtaa Jutikkalan kartano, akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) syntymäkoti (hänen merkityksestään suomalaiselle historiankirjoitukselle ja eritoten 1700-luvun tutkimukselle voi lukea mm. Kansallisbiografiasta ja Wikipediasta). Kun riippusillan jälkeen kurvaa Sääksmäen kirkolle, löytää hänen hautansa. Continue reading “Välähdys Sääksmäeltä”

Kesäretki Hankoon, osa 3: kovan onnen ruukit

Paluumatka Hangosta Helsinkiin oli tarkoitus omistaa ruukkien bongailulle. Hankoniemen pohjoisrannalla sijaitsevat Skogsbyn rautaruukin jäännökset, joiden ainutlaatuisuutta hehkutetaan Museoviraston sivuilla:

Skogsbyn ruukin masuuni laitteistoineen ja patojärjestelmineen on yksi harvoista säilyneistä. Skogbyn masuuni ja Fagervikin ruukki antavat yhdessä lähes täydellisen kokonaiskuvan Suomen 1700-luvun loppuvuosikymmenten rautaruukista. Continue reading “Kesäretki Hankoon, osa 3: kovan onnen ruukit”

Kesäretki Hankoon, osa 1: Gustavssvärn

Hangon merilinnoitus on yksi Suomenlahden pohjoisrannikon neljästä 1700-luvun linnoituksesta (muut ovat Viapori, Svartholma ja Ruotsinsalmi). Se lienee niistä myös huonoiten tunnettu. Se ei ollut sotilaallisesti merkittävä, eikä sen historiaan liity suurten tapahtumien muistoa. Silti se on varsin viehättävä matkailukohde, jonne päätimme suunnata tämänvuotisen kesäretkemme. Continue reading “Kesäretki Hankoon, osa 1: Gustavssvärn”

Kaunissaaren teknoutopia

Projektin tutkimusalus sy Ibis suuntasi keulansa viime viikonloppuna kohti Sipoon Kaunissaarta, paikkaan, josta olen jo aiemmin kirjoittanut blogissani. Matkaa Helsingistä oli ulompaa väylää 14 merimailia, joka taittui noin kolmessa tunnissa. Takaisin tulimme Villingin sisäväylää, jolloin lokiin kertyi maileja 17. Menomatka sujuu aina paremin kuin paluu, jolloin auringon paistaessa ja merituulen syntyessä on melko varmasti myös vastatuuli ja vasta-aallokko. Sipoon selkä Kaunissaaren pohjoispuolella on melkoisen aallokkoinen, mikä johtuu siitä, että vesimassat ja tuuli puskevat selän länsipuolella olevien saarien, Kuivan hevosen ja Mustan hevosen, välisestä salmesta, joka toimii eräänlaisena luonnon ahtimena. Paluu sujuukin paremmin Villingin ja Hevosalmen kääntösillan kautta, minne on merkitty oikaiseva  suojaisempi väylä. 1700-luvulla tätä väylää  oli täysin mahdoton kulkea muutoin kuin myötätuuleen, soutamalla tai varppaamalla eli hinaamalla alusta eteen viedyn ankkurin avulla. Continue reading “Kaunissaaren teknoutopia”

Suomenlinnan uusia näyttelyitä katsastamassa

Piipahdin sunnuntaina Suomenlinnassa. Ohjelmaan kuului lounas ravintola Chapmanissa ja munkkikahvit Café Vinssissä sekä tutustuminen Sotamuseon ja Suomenlinna-museon uudistettuihin näyttelyihin.

Sotamuseo on menneenä talvena uudistanut Suomenlinnan-näyttelyhallinsa Maneesin. Uuden näyttelyn nimi on Autonomiasta Atalantaan, ja se lupaa esitellä Suomen sotahistorian autonomian ajasta nykypäivään “vanhempiakaan aikoja unohtamatta”. Vanhassa näyttelyssä ei muistaakseni ollut mitään ensimmäistä maailmansotaa vanhempaa, mutta jos nyt kerran luvataan esitellä autonomian ajan ja jopa Ruotsin ajan sotahistoriaa, on paikka tarkistamisen arvoinen. Continue reading “Suomenlinnan uusia näyttelyitä katsastamassa”

Kesäretki Vanhaan kirkkopuistoon

Yksi mielenkiintoinen historiallinen nähtävyys, joka kantaa muistoja 1700-luvun Helsingistä ja Viaporista, on kävelymatkan päässä yliopistolta ja aina auki. Vanha kirkkopuisto on toistaiseksi jäänyt puuttumaan retkikohteidemme listasta, mutta puute korjattiin mennäviikolla.

Kaupunkialueen ja tulliportin ulkopuolella sijainnutta Kampin aluetta käytettiin jo 1600-1700-luvuilla Helsingin varahautausmaana. Tänne kuljetettiin ne vainajat, joita ei voitu tai haluttu haudata kaupungin varsinaiseen kirkkomaahan. Kamppiin haudattiin 1690-luvun suurten nälkävuosien ja vuoden 1710 ruttoepidemian uhrit (josta lempinimi ”Ruttopuisto”). Continue reading “Kesäretki Vanhaan kirkkopuistoon”