Palataan vielä kerran jouluaaton kunniaksi kapteeni Carl Tersmedeniin. Jos ihmettelette, miksi emme kirjoita tänne hänen kuvailujaan joulusta, on siihen kaksi syytä: Ensinnäkään joulu 1700-luvulla ei ollut aivan nykyisenlainen vuoden ykkösjuhla, vaan sitä vietettiin syömällä tavallista paremmin ystävien ja sukulaisten kanssa, tanssien, leikkien ja käymällä kirkossa. Tersmeden kyllä kuvailee usein syömisiään, mutta hänen joulupöytänsä ei eroa mitenkään muista juhlista. Mikä tahansa Tersmedenin juhlakuvaus voisi siis oikeastaan olla kuvaus 1750-luvun yläluokan joulusta. Continue reading “Laarinpohja, luukku 24: Tersmedenin viimehetken lahjavinkit”
Laarinpohja, luukku 23: Jouluterveisiä Kansallismuseosta
Kansallismuseossa on tässä blogissa vierailtu jo muutaman kerran (kts. esim.), mutta joulun ja blogin loppusuoran kunniaksi piipahdetaan siellä vielä kerran ja etsitään jälkiä 1700-luvun joulunviettotavoista. Continue reading “Laarinpohja, luukku 23: Jouluterveisiä Kansallismuseosta”
Laarinpohja, luukku 22: Vihreäpukuinen mies
Käydessäni läpi vuoden 1750 maistraatin pöytäkirjoja kiinnitin huomion erääseen poikkeuksellisella tavalla alkaneeseen tapaukseen. Maistraatin kokoontuessa toukokuun 23. päivänä 1750 raatimies Govinius totesi, ettei hän voi jättää mainitsematta, että eräänä päivänä hänen luokseen oli tullut vihreisiin verkavaatteisiin pukeutunut mies. Olemukseltaan mies muistutti säätyhenkilöä, mutta nimeään hän ei halunnut paljastaa, vaikka Govinius tiedusteli tältä kuka hän oli.
Vihreäpukuinen mies oli tullut Goviniuksen puheille, koska hän tarvitsi Continue reading “Laarinpohja, luukku 22: Vihreäpukuinen mies”
Laarinpohja, luukku 21: Vielä muutamia viikon vainajia
Laarinpohja, luukku 20: Pigan Anna Palicander och besökaren Eric Forsman
Det här blev en kort och sorglig historia. År 1754 gifte sig sjötullsbesökaren Erik Forsman med pigan Anna Palicander. I februari 1755 föddes dottern Anna Elisabeth, som blev bara tio veckor gammal. En månad senare, den 28.5. 1755 avled Anna Palicander vid tjugo års ålder, ingen dödsorsak uppgavs av kyrkoherden. Continue reading “Laarinpohja, luukku 20: Pigan Anna Palicander och besökaren Eric Forsman”
Laarinpohja, luukku 19: Lisää viimeisiä viikon vainajia
Yritetäänpä tyhjentää nyt kerrassaan Viikon vainajien kuvapankki. Näistäkään henkilöistä en ole aikaisemmin ehtinyt kirjoittaa: Continue reading “Laarinpohja, luukku 19: Lisää viimeisiä viikon vainajia”
Laarinpohja, luukku 18: Suomen tuntemattomimman rauhan muistomerkki
Suomen historian tärkeät rauhansopimukset vuosilukuineen ovat monilla, ja etenkin kansakoulun käyneellä ikäpolvella ulkomuistissa: Pähkinäsaari 1323, Täyssinä 1595, Stolbova 1617, Uusikaupunki 1721, Turku 1743, Hamina 1809, ja niin edelleen. Nämä rauhat muistetaan, koska niiden yhteydessä siirreltiin rajoja ja luovutettiin/valloitettiin alueita.
Sitten on myös sellaisia rauhoja, joita ei muista juuri kukaan, koska niiden yhteydessä ei tapahtunut rajansiirtoja eikä muutenkaan mitään erityistä. Kuka muistaa esimerkiksi Värälän rauhan 1790? Continue reading “Laarinpohja, luukku 18: Suomen tuntemattomimman rauhan muistomerkki”
Laarinpohja, luukku 17: 1700-luvun Porvoo joulun alla
Meille on jo muotoutunut pieneksi perinteeksi käydä joulun alla Porvoossa katsastamassa, mitä jouluista ja/tai 1700-lukuista sieltä löytyy. Ja löytyyhän sieltä, vaikka blogiin asti mitään ei olekaan päätynyt. Vanhassa Porvoossa on edelleen säilyneenä 1700-luvun rakennuksia ja siellä saa mainion kuvan siitä, miten matala ja sokkeloinen parin sadan vuoden takainen kaupunki todella oli – eikä rakennuksissa ole unohdettu myöskään säätyjakoa vaan sekä herrojen että vähävaraisten asumuksia on säilynyt. Ja punaiseksi Kustaa III:n vierailun kunniaksi maalatut ranta-aitat ovat muuten vain ihastuttavia. Continue reading “Laarinpohja, luukku 17: 1700-luvun Porvoo joulun alla”
Laarinpohja, luukku 16: Viimeisiä viikon vainajia viedään
Tässä muutama Vanhan kirkkopuiston vainaja, joista en koskaan ehtinyt kirjoittaa Viikon vainaja -sarjassa: Continue reading “Laarinpohja, luukku 16: Viimeisiä viikon vainajia viedään”
Laarinpohja, luukku 15: Änkan Margareta Persdotter och båtsman Mats Nickelin
Här har vi ett par där alla inblandade parter varit gifta så många gånger att det var omöjligt att längre reda ut alla turer i långdansen och texten blev därför aldrig färdig. Men en bit på vägen gick det och detta fall visar att nyfamiljer inte är någon modern företeelse, det fanns minsann mina och dina och våra barn redan i 1700-talets Helsingfors.
Margareta (Greta) Persdotter torde ha vart född ca 1719. Hon hade gift sig, troligen för första gången, i slutet av 1740-talet med lotsåldermannen Johan Löfberg i Helsingfors. För Johans del var det åtminstone det tredje äktenskapet. Eftersom det äldre kyrkboksmaterialet har luckor kan han i teorin ha varit gift ännu fler gånger. Continue reading “Laarinpohja, luukku 15: Änkan Margareta Persdotter och båtsman Mats Nickelin”