The Virtual Wanderlust – Virtuaalinen kaukokaipuu

Lääke- ja tietojenkäsittelytieteistä valmistunut Janka kirjoitti blogissaan valintojen tekemisestä. Tämä pohdiskelu on opiskelupaikan valinnan edellä tuttua monelle ja vielä pääsykokeisiin valmistautuessakin nousee uudestaan mieleen. Jos siis lohduttaa yhtään, niin samaa kelaamista ihminen jatkaa usein lopun ikäänsä.

Luettuani myös Jankan merkinnän kommentit jäin miettimään tuttavieni valintoja: vanhat kaverini lukioajoilta ja yliopisto-opintojeni alkuajoilta puivat niissä samaa aihetta. Yhteinen nimittäjä on jatko-opiskelijuus. Tutkijan ura on haastava ja ei vähiten epävarmojen pestien ja rahoitusten takia. Tästä syystä olen Markuksen puolesta innoissani, että hän sai pitkän apurahan, jonka turvin väitöskirjaa voi pakerrella rauhassa:

Time to think, time to actually read the books I’m citing, and even time to read some books I’m not citing. While that should of course be the standard in academia, it very rarely is. As my boss and supervisor Frans once said, he has never had the time to read and think since finishing his dissertations.

Myös jatko-opiskelemisen valinnut Mari Koo kirjoitti kuluttajaekonomian opiskelemisesta tiedustelleelle vastauksen blogiinsa. Kuluttajien ja kuluttamisen tutkimuksen ei arvaisi ensimmäisenä olevan Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, josta löytyy myös pieni markkinointia opettava laitos. Mari kertoo pääaineestaan:

“Kuluttajaekonomia on ns. poikkitieteellinen, eli se ammentaa aineksia esimerkiksi kansantaloustieteestä, sosiologiasta ja psykologiasta. Näkökulma on kuitenkin nimenomaan yksilölähtöinen, eli jos kauppakorkeassa katsotaan maailmaan usein enemmän yritysten vinkkelistä, niin kuluttajaekonomiassa lähtökohtana ovat kotitaloudet ja kuluttajat.”