Tutkijan vaimo raportoi elämästä Texasissa ja tuntee itsensä rodukkaaksi.
Katselin lehdestä tietoja Texasin väestöstä, joka oli jaettu osiin rodun mukaan. Hetkinen, pysähdyin keskelle sivua, siis todellakin rodun – ei esimerkiksi kansallisuuden, äidinkielen tai syntymämaan. Texasilaisista 47 prosenttia on valkoisia, 37 prosenttia latinoita ja 11 prosenttia afroamerikkalaisia. Loput ovat ”muita”.
Tuntuisipa aika hurjalta, jos Suomessa kysyttäisiin rotua joka mahdollisessa yhteydessä. Täällä siihen on saanut tottua niin lääkärissä kuin ajokorttitoimistossakin. (Lääketieteessä esimerkiksi erilaisten sairauksien esiintyvyys varmasti vaihteleekin rodun mukaan.) Tiedän jo, että olen vaihtoehdoista riippuen Non-Hispanic White tai Caucasian.
Amerikkalainen kantaa rotuhistoriaa selkärepussaan yhtä hartaasti kuin suomalainen kielipolitiikkaa. Yhtä USA:n merkittävää vähemmistöä on juuri kunnioitettu koko helmikuu, joka on vuosittainen black history month. Onneksi se ei ole tiukkaa synkistelyä, vaan mustien vaikuttajien ja kulttuuripersoonien nostamista esille iloisella tavalla.
ELINA MATTILA-NIEMI
Kirjoittaja on työvapaalla oleva Helsingin yliopiston tiedottaja. Hän asuu parhaillaan Yhdysvalloissa, Austinissa Texasissa, miehensä tutkijantyön vuoksi.
Ettekös te saa pian tulevassa väestönlaskennassa vetää usemmankin rastin ruutuun? Muistaakseni nimenomaan rotukohdassa on erityisen vapaat kädet.
Täällä on tosiaan alkamassa suuri, kymmenen vuoden välein tehtävä ja huippukallis väestönlaskenta. Rastitusvapauksista en tiedä, mutta varmasti on paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu yksiselitteisesti yhteen rotuun.
En tiedä oletko huomannut, mutta kaikki väestötieteelliset taulukot englanninkielisissä dictionaryissä on jäsennetty samalla tavalla: http://en.wikipedia.org/wiki/New_york_city#Demographics