Pietarin eurooppalainen yliopisto ja Venäjän poliittinen kulttuuri

Pietarin eurooppalaisen yliopiston (EUSP) sulkeminen viranomaisten päätöksellä huolestuttaa syvästi kaikkia niitä suomalaisia, jotka tuntevat venäläistä tiedeyhteisöä ja arvostavat tieteellistä yhteistyötä venäläisten kollegojen kanssa. Vuonna 1994 perustettu yliopisto on keskittynyt yhteiskuntatieteelliseen tohtorikoulutukseen ja tutkimustyöhön. Se on sitoutunut laajaan kansainväliseen yhteistyöhön johtavien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yliopistojen kanssa. EUSP on myös saanut runsaasti tutkimusrahoitusta ja muuta taloudellista tukea lännestä.

Helsingin yliopiston tutkijakollegium on perustamisestaan alkaen kuulunut EUSP:n kanssa tehtävän yhteistyön suomalaisiin uranuurtajiin. Eurooppalaisen yliopiston nykyinen vararehtori, professori Oleg Kharkhordin oli ensimmäinen niistä nyt jo melko lukuisista venäläisistä tutkijoista, joita on valittu tutkijakollegiumiin avoimen haun perusteella korkeatasoisen kansainvälisen tieteellisen neuvottekuntamme suosituksesta. Varsinaisen tutkijakautensa jälkeen poliittiseen aatehistoriaan erikoistunut Kharkhordin sai Suomen Akatemian vanhemman tutkijan viransijaisuuden, jonka turvin hän edelleen toimii tutkijakollegiumissa, vaikka velvollisuudet Pietarissa vievätkin nyt ymmärrettävästi kasvavan osan hänen ajastaan. Hänen ohellaan tutkijakollegiumissa on vieraillut monia muitakin EUSP:n tutkijoita, monet heistä Koneen Säätiön rahoittaman tutkijavaihto-ohjelman kautta. Vierailijoihin ovat kuuluneet muun muassa etnologi Ilja Utehin ja poliittisen filosofian tutkija Artemy Magun, joilla on Kharkhordinin tapaan vahvat yhteistyösiteet myös johtavien ranskalaisten, brittiläisten ja yhdysvaltalaisten yliopistojen suuntaan.

EUSP:n ja muiden venäläisten yliopistojen kanssa tehty yhteistyö on ollut tärkeä osa tutkijakollegiumin toimintaa. Olemme ymmärtäneet, että myös venäläiset ystävämme ovat pitäneet näin muodostuneita siteitä erittäin arvokkaina. Ne ovat omalta osaltaan edistäneet venäläisen tutkimuksen tason ja kansainvälisen vaikuttavuuden mullistavaa nousua. Kommunistisen totalitaritarismin näivettävän ja tukahduttavan vaikutuksen jälkeen Venäjän yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen elvyttäminen on vaatinut kovaa työtä ja laajaa kansainvälistä tukea samalla, kun elvytystyö on rakentanut vuosisataisen venäläisen sivistysperinteen luomalle pohjalle.

Jopa juuri valittu presidentti Medvedev on ilmaissut painokkaasti huolensa Venäjän akateemisen tutkimuksen kansainvälisestä kilpailukyvystä. Ilman korkeatasoista tiedettä ei ole mahdollista nostaa Venäjää takaisin talouden, politiikan ja kulttuurin suurvallaksi, vakauttaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansalaisyhteiskunnan rakenteita sekä kuroa umpeen länsimaiden etumatkaa arkipäiväisen elämän laadussa. Myös humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on prosessissa olennainen osa. Tästä näkökulmasta Venäjän terävintä kärkeä ja tulevaisuuteen suuntautuneita innovaatioita edustavan huippuyliopiston sulkeminen on katastrofi, mistä se sitten johtuukaan. Vaikka sulkeminen olisi väliaikaista, se uhkaa aiheuttaa suurta vahinkoa parhaalle venäläiselle tutkimukselle. Pietarin tapahtumia seuratessa tulee mieleen opettajani Päivi Setälän vastaavissa tilanteissa suosima sananparsi: itselleen se porsas kiusaa tekee, joka purtilonsa kaataa.

Venäläiset ystävämme ovat varoittaneet meitä näkemästä EUSP:n tilannetta liian poliittisessa valossa ja varsinkaan tulkitsemasta sitä osoitukseksi siitä, että Putinin hallitus aikoo kokonaan tukahduttaa vapaan tutkimuksen ja kahlita sananvapauden kommunismin ajoilta tutulle tasolle. Näin väittämällä saattaisimme kollegamme entistä vaikeampaan asemaan, vaikeuttaisimme pyrkimyksiä avata EUSP uudelleen ja vain vahvistaisimme yleistyviä epäluuloja, joiden mukaan länsimaat sekaantuvat sopimattomasti Venäjän sisäisiin poliittisiin kysymyksiin ja käyttävät länsiyhteistyötä tekeviä venäläistutkijoita agentteinaan.

Hyvä on. Älkäämme sitten väittäkö niin, jos kerran väittäminen aiheuttaa sitä suuremman vahingon, mitä todenperäisempiä väitteemme ovat. Ei syytetä Putinia, kun ei oikeastaan tiedetä, kuka tai mikä taho pohjimmiltaan on EUSP:hen kohdistuvien sanktioiden takana, kuka teki aloitteen sulkemispäätöksestä. Tuskin kukaan silti uskoo, että paloturvallisuusmääräykset olisivat sulkemisen oikea syy. Yliopiston toiminnan vaikeuttaminen liittyy Venäjän poliittisen kulttuurin autoritaarisiin ulottuvuuksiin ja läntisen vaikutuksen vierastamiseen, kuten poliittisesta liioittelusta varoittavat ystävämmekin auliisti myöntävät.

EUSP:ta koskeva keskustelu aiheuttaa minulle kafkamaisen olon. Jos lausun epäilykseni EUSP:n sulkemisen poliittisesta taustasta, saatan kuulemma vaikeuttaa venäläisten kollegojeni asemaa, varsinkin jos arveluni sattuvat osumaan oikeaan. Mutta juuri se, että kollegojen aseman vaarantamista tarvitsee edes pelätä, osoittaa että Venäjän poliittiseen kulttuuriin sisältyy suuria ongelmia.

Verratkaamme Venäjän tilannetta muihin maihin, joista tulleiden tutkijoiden kanssa tutkijakollegium myös harjoittaa laajaa tieteellistä yhteistyötä. Ottakaamme esimerkiksi Yhdysvallat ja Israel. Kummankin maan hallituksen politiikka herättää laajaa tyytymättömyyttä sekä sikäläisten että suomalaisten tutkijoiden keskuudessa. Monet tutkijakollegiumin amerikkalaisista ja israelilaisista tutkijoista ja vierailijoista ovat Suomessakin ollessaan arvostelleet kovin sanoin omien maidensa epäkohtia. Olemme mielellämme tukeneet tällaista toimintaa, saattaneet liittyä siihen itsekin mukaan ja joskus innostuessamme vaikkapa moittia Ehud Olmertin tai George W. Bushin toimintaa roistomaiseksi. Olemme näet vakuuttuneita, että kriittinen asenne vallanpitäjiä kohtaan kuuluu olennaisena osana humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Akateemisen yhteisön jäsenet ovat globalisaation aikakaudella maailmankansalaisia, joiden velvollisuus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ulottuu kansallisten ja poliittisten rajojen ylitse. Kun tuemme omia hallituksiaan kritisoivia amerikkalaisia ja israelilaisia tutkijoita, meidän ei pahimmissa painajaisissammekaan tarvitse pelätä, että näin tehdessämme vaikeuttaisimme kyseisten tutkijoiden asemaa kotimaidensa yliopistoissa.

Suomella ei ole mitään syytä ylimielisyyteen arvioitaessa Venäjän poliittisen kulttuurin autoritaarisuutta. Minun elinaikanani meillä on ollut presidentti, joka valittiin neljä kertaa uudelleen Medvedevin kaltaisilla ääniosuuksilla ja opposition kannalta suurin piirtein yhtä epäreiluissa kilpailutilanteissa. Kyseinen presidentti ei arkaillut puuttua myöskään yliopistojen asioihin. Demokraattisen kansalaisyhteiskunnan ja yhteiskuntakriittisen keskustelun perinne on Suomessakin ohut.

Silti kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto liioittelee antaessaan ymmärtää, että Suomessa politiikan tuulet paukuttelevat yliopistojen ovia samassa mielessä kuin Venäjällä (Vihreä Lanka 29.2.2008). Suomalaisille yliopistoille voi aiheuttaa ongelmia riippuvaisuus hallituksen ja yhä enemmän myös elinkeinoelämän rahoituksesta. Liikkeenjohton periaatteiden ja New Public Management –kulttuurin tuominen akateemiseen hallintoon ärsyttää ja kuormittaa monia ja kenties se rapauttaa yliopistojen autonomian periaatteita. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että uhkailemalla, sanktioimalla ja syrjimällä suoraan puututtaisiin yhteiskuntakriittisten tutkijoiden ja heidän taustainstituutioidensa tutkimuksen konkreettisiin sisältöihin. Kun tutkijakollegiumissa toimiva professori Heikki Patomäki moittii maan hallituksen politiikkaa tai oman rehtorinsa toimintaa uusliberalistiseksi, hänen ei tarvitse pelätä virasta erottamista tai tutkijakollegiumin sulkemista vaan hän on päinvastoin voinut kuitata työstään lähes kaikki merkittävimmät akateemiset kiitokset ja palkkiot.

Kansainvälinen tuki Pietarin eurooppalaiselle yliopistolle on todennäköisesti tehokkainta, jos jaksamme korostaa niitä kiistattomia hyötyjä, joita kansainvälinen tieteellinen yhteistyö tuottaa Venäjälle poliittisista tavoitteista riippumatta, ja niitä yhtä kiistattomia haittoja, joita johtavan tiedeinstituution sulkeminen tuottaa sille ja sen kansainväliselle maineelle. Silti velvollisuutemme on muistuttaa myös siitä, että kriittisen yhteiskuntatutkimuksen vapaus ja oikeus arvostella poliittisia vallanpitäjiä ovat perustavia ja luovuttamattomia ihmisoikeuksia, joita ilman oikeusvaltiota ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa ei voi olla olemassa.

One thought on “Pietarin eurooppalainen yliopisto ja Venäjän poliittinen kulttuuri

  1. Nyt kun EUSP on ollut suljettuna toista kuukautta, paloviranomaiset ovatkin yllättäen kertoneet, että sulkupäätös puretaan, koska he ovat tyytyväisiä yliopiston tässä asiassa toteuttamiin toimenpiteisiin.

    Kyllähän Venäjälläkin on protestoitu sulkemista vastaan. Nettiadressiin taisi kertyä yli 1500 nimeä Venäjältä ja ulkomailta, nimineen ja yhteystietoineen. Ei tällaisista signeeraamisista mitään seuraamuksia tule. Ongelmallisinta on Venäjällä vuosisatoja vallinnut käsitys viranomaisten kaikkivoipaisuudesta, mikä sallii myös mielivaltaisen toiminnan. Tässä tapauksessa lienee kyse siitä, että EUSPia rahoittaa kolme amerikkalaissäätiötä – vaikka nimenä on eurooppalainen yliopisto. Jenkkiraha on paha silloin kun se ei kohdistu tuotannollisiin investointeihin. Ja erityisen pahaa ulkomainen raha on silloin, kun se kohdistuu kulttuurin kentälle laajassa mielessä tai kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen.

    Kiitos Juha Sihvolalle monipuolisesti pohdiskelevasta tekstistä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *