Georg Haggrén on siirtynyt Mankbyn kylästä Raaseporiin
Elokuun alun pitkiksi venyneiden työpäivien aikana Mankbyn esinelöydöt on puhdistettu ja luetteloitu. Elinan kova kiire on ohi. Perjantaina kävimme hänen kanssaan viemässä löydöt Kansallismuseolle konservoitaviksi. Odotamme jännityksellä, mitä löytöjen röntgenkuvaus paljastaa, kun menemme katsomaan niitä syyskuussa.
Erityisesti raudat ovat kaivauksilla epäkiitollisia löytöjä: esineitä on monesti mahdoton tunnistaa paksun ruostekerroksen alta. Viime vuonna röntgenkuvista paljastui muiden muassa kannusten ja muiden hevoskalujen osia.
Mankbyn jälkitöiden kiireisin vaihe on nyt ohitse, ja voimme aloittaa kaivauksen uudella kohteella Raaseporissa.
Keskiaikaisesta maalaiskylästä siirrymme nyt samanaikaiseen vallan maisemaan, joka tuli varmasti tutuksi monille mankbyläisillekin aikoinaan – ellei muuten niin vuotuisten verotoimitusten ja ajoittaisten päivätöiden myötä.
Vuosi sitten alkoi projekti, jossa tutkitaan Raaseporin linnaa ja erityisesti sen ympäristöä. Tarkoituksena on kerätä tutkimustietoa linnan tulevan käytön ja matkailumahdollisuuksien suunnittelua varten. Inventointien, kaivausten ja arkistojen läpikäynnin ohella EU leader -rahoitteiseen projektiin kuuluu kulttuurimatkaluun erikoistunut opaskurssi.
Kaivauksia tehtiin viime vuonna eri paikoissa linnan ympäristössä kahden tutkimusryhmän voimin, ja niin nytkin. Linnanmalmin ryhmä keskittyy linnan alkuperäisen kulkutien ja sen ympäristön tutkimiseen, Grönborgin ryhmä puolestaan linnan läheisen laajan peltoalueen kaivamiseen.
Varhain maanantaiaamuna tutkimusryhmämme suuntasi kohti Länsi-Uudenmaan keskiaikaista keskusta, Raaseporia. Muutamaa minuuttia yli kello kahdeksan Tarja ja Tuuli alkoivat kiireisesti mitata Linnanmalmin uudet kaivausalueet ennen kuin kaivinkone saapuisi paikalle. Osa Malmin tutkimusryhmästä kiirehti samaan aikaan Tammisaaren museolle hakemaan pääosaa työvälineistöstä.
Kiireisen päivän päätteeksi Malmin alueista suurin osa oli avattu. Viime vuodesta tuttu kaivinkoneenkuljettajamme teki millin tarkkaa työtä. Osa joukostamme sai mahdollisuuden kokeilla koneella kaivamista: hauskaa oli, mutta työn jälki oli kaukana ammattilaisen otteista – suutarit pysykööt lestissään.
Tiistaina Malmin alueet saatiin puhdistettua ja lopullisesti mitattua varsinaista kaivamista varten. Samaan aikaan alettiin avata Henkan eli Henrik Janssonin johtaman toisen tutkimusryhmämme työmaata, Grönborgin peltoa. Sieltä löytyi 1960-luvulla kaksi kaivoa ja niistä toisesta arvokas Danzigissa valmistettu tinakannu.
Grönborgin alue ei aluksi näyttänyt lupaavalta: löytöjä ei tullut eikä rakenteitakaan alkanut hahmottua. Samalla alkoi rankka sade, joka muistutti meitä viime vuodesta Raaseporissa: poikkeuksellisen sateinen loppukesä ja alkusyksy olivat jääneet lähtemättömästi mieliimme ja ajatuskin sen toistumisesta armon vuonna 2009 laski tunnelmaa.
Onneksi keskiviikkoaamu alkoi aurinkoisena. Pian Grönborgin pellolta alkoi tulla esiin kummia kerroksia: peltomullan alta paljastui muinaisen merenlahden pohjaa ja keskiaikaista suota. Aloimme miettiä, mitä mahdollisuuksia suon kerrokset voisivat tarjota. Muutama vuosi sitten olimme turhaan etsineet linnan läheisyydestä sopivaa suo- tai järviallasta siitepölyanalyysejä ja muita sedimenttitutkimuksia varten. Kenties nyt löytynyt muinaissuo tarjoaisi niihin mahdollisuuksia…
Torstai oli kiireinen päivä. Molemmilla työmailla nautittiin aurinkoisesta säästä ja kaivettiin ripeästi. Myös löytöjä alkoi vihdoin kertyä: keramiikanpala sieltä, pronssiesineen katkelma täältä. Monilla kaivauksilla apunamme on ollut kaksi metallinetsinharrastajaa, jotka ovat tarkistaneet muiden muassa kaivinkoneen nostamat maakasat. Heidän apunsa on ollut korvaamatonta, sillä oma aikamme ei ole metallien etsimiseen riittänyt. Sieltä täältä löytyi metalliesineitä talletettaviksi, mutta todellinen innostus heräsi, kun harrastajista toinen, Antti, toi esille pienen ihmisfiguurin, jollaista kukaan meistä ei ollut ennen nähnyt.
Torstaiaamuna paikalle saapuivat myös Geo Work Oy:n Leevi ja Terho, joiden kanssa oli sovittu linnan lähiympäristön maatutkakartoituksesta ja erityisesti linnaa kiertäneen paaluvarustuksen etsimisestä.
Raaseporia ja muutamia muita keskiaikaisia linnoja on kiertänyt matalaan veteen juntattu paaluvarustus, joka suojasi linnaa ei-toivotuilta aluksilta. Osa Raaseporin paaluvarustuksesta on etenkin keväisin yhä näkyvillä, mutta osa on ollut kadoksissa jo vuosisatoja. Maatutkan avulla maan sisällä säilynyttä paaluvarustusta on mahdollista kartoittaa.
Päivän lopussa linnan edustan nurmelle oli saatu kolme pienten punaisten lippujen jonoa, joista kukin osoittaa yhtä paaluriviä. Iltapäivän kääntyessä lopuilleen ehdotimme maatutkaajillemme kierrosta linnan ympäri, jotta saisimme myös tietoa sortuma- ja täytemaakerrosten paksuudesta. Tulos vahvisti pelkomme: rauniosta vuosisatojen kuluessa vierineet ja vuosikymmenien restaurointitöiden aikana siirretyt maamassat peittävät maastoa paikoin yli neljän metrin paksuisena kerroksena. Tuloksilla on suuri merkitys tulevien vuosien projektien suunnittelun kannalta. Haastetta ainakin riittää…
