Monelle suomalaiselle on yllätys, että karjalan kielen puhujia asuu myös Suomessa, mutta että toisaalta karjalan kieli on eri asia kuin mikkeliläisten “miä” tai savolaisten “huastoo”. Maantieteellisen Karjalan, karjalan kielen ja karjalaismurteiden moninaisuutta valottaa esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyvä Marja Torikan verkkojulkaisu “Karjala – kieli, murre ja paikka”: http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk129/
Karjalan kieltä puhuu tällä hetkellä muutama kymmenen tuhatta ihmistä lähinnä Karjalan tasavallassa, Tverin oblastissa ja Suomessa. Vuonna 2006 valmistuneen, Matti Jeskasen Joensuun yliopistolle laatiman selvityksen mukaan aktiivisia karjalanpuhujia olisi Suomessa noin 5000 ja passiivisia – siis ihmisiä, jotka ymmärtävät, mutta eivät itse puhu – jopa parikymmentätuhatta. Kielenpuhujat ovat pääosin vanhemman sukupolven siirtokarjalaisia, jotka asutettiin sotien jälkeen mm. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntiin. On myös kieltä aikuisena opetelleita, joista suurimmalla osalla on karjalaiset sukujuuret. Lisäksi Suomessa asuu jo melkoinen joukko parin viime vuosikymmenen aikana Venäjältä muuttaneita karjalanpuhujia.
Parin vuoden sisällä karjalan kielen asema Suomessa on edennyt suurin harppauksin. Suomessa rekisteröidyn Karjalan kielen seuran (http://www.karjalankielenseura.fi) aktiivisen lobbauksen ansiosta karjalan kieli sai viime vuoden lopulla Suomessa virallisen, ei-alueellisen vähemmistökielen statuksen. Virallisen status ei ole pelkkää sanahelinää, sillä sen avulla valtio saadaan rahoittamaan kielen elvytystä. Vuoden 2009 alusta Joensuun yliopistossa on toiminut karjalan kielen professuuri. Korkeatasoinen karjalan kielen opetus nostaa kielen arvoa ja antaa Suomen karjalaisille ja muille kiinnostuneille mahdollisuuden opiskella kieltä yliopistotasolla. Harmi vain, että karjalan kielen ammattilaiset Suomessa ovat suoraan pois Karjalan tasavallasta – meillä kun ei oikein ole omasta takaa karjalaa äidinkielenään puhuvia karjalan tutkijoita tai yliopisto-opettajia.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: syyskuussa 2009 avautui Suomen ensimmäinen karjalankielinen kielipesä. Nurmeksen kielipezä on toistaiseksi pieni perhepäivähoitoryhmä, jossa on kolme alle kouluikäistä lasta. Heitä hoitaa Aunuksen piiristä kotoisin oleva karjalan kielen opettaja Zoja Ivanova, joka on asunut Suomessa joitakin vuosia.
Karjalan kielen seura suunnittelee kielipesätoiminnan aloittamista myös muilla paikkakunnilla, joilla asuu kielensä elvyttämisestä kiinnostuneita karjalaisia – esimerkiksi Kuopio, Kajaani, Joensuu ja Helsinki. Nurmeksen pezään pyritään saamaan toinen opettaja ja sitä myöten lisää lapsia. Sitten kielipezälapsille pitäisi saada karjalan kielen opetusta ja mielellään myös muuta karjalankielistä opetusta kouluun. Ja kaiken aikaa pitäisi panostaa lasten vanhempiin, jotta he opettelisivat kieltä ja alkaisivat käyttää sitä kotona ainakin jossain määrin.
Nurmeksen kielipezässä on yksi jännittävä piirre, joka tekee sen erikoislaatuiseksi maailman muiden kielipesien joukossa: karjala ja suomi ovat varsin läheisiä sukukieliä. Suomenkielisille lapsille karjalan kieli on jo lähtökohtaisesti jossain määrin ymmärrettävää, toisin kuin karjalan kieli venäjänkieliselle tai maorin kieli englanninkieliselle tai saamen kielet suomenkieliselle lapselle. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, vaikuttaako tämä toiminnan kielellisiin tuloksiin!