Vuoden uurastus on ohi … ja uusi alkaa!

Georg Haggrén viettää tätäkin kesää Espoon Mankbyn kaivauksilla

Mankbyn vuoden 2009 kaivausten raportti on valmistunut. Lukemattomat kentällä täytetyt dokumentointilomakkeet on kirjoitettu puhtaaksi, valokuvat järjestetty ja luetteloitu. Karttojen puhtaaksi piirtäminen, jossa Maijalla riitti puuhaa liiaksikin, on päättynyt. Kaikkien osien valmistuttua raportti on saatu koota yksiin kansiin. Alustavat tulkinnat on tehty, mutta tulosten analysointi jatkuu toki pitkään.

Eri vuosien raportit täydentävät toisiaan ja samalla keskiajan mankbyläisten elämä alkaa pala palalta hahmottua. Kolmen vuoden kenttätöiden jälkeen tiedämme valtavan paljon aiempaa enemmän keskiajan uusmaalaisten talonpoikien elämästä. Monet asiat paljastuivat jo kaivausten aikana kentällä, mutta jälkitöiden edistyessä on koko talvikauden ajan tihkunut uusia tiedonmurusia.

Mankbyn kulttuuri- ja peltokerroksista talletetut kymmenet maanäytepussit ovat esimerkiksi siirtyneet oppiaineemme laboratorion kautta Turun yliopiston Kasvimuseoon. Siellä Mia etsi näytteistä erityisesti ns. makrofossiileja eli muinaisten kasvien jäänteitä. Ehkä jännittävimpiä olivat muinaispellon näytteet, sillä hiiltyneet viljanjyvät kertovat meille mankbyläisten viljelyskasveista. Mia löysi niistä myöhäiskeskiajan yleisimpien viljakasvien eli ohran ja rukiin jyviä – ei sentään varhaisia pölkkyvehnää tai kuoretonta ohraa, jotka ovat kadonneet suomalaisilta pelloilta jo vuosisatoja sitten. Osa jyvistä lähetään Helsingin yliopiston ajoituslaboratorioon radiohiiliajoituksia varten, mutta niiden tuloksia täytyy jännittää aina ensi syksyyn asti.

Löytöjen osalta metalleista otetut röntgenkuvat paljastivat jo loppusyksystä iloisen yllätyksen. Elinan huolella tallettama kasa peltokerroksesta löytyneitä hauraita metallisuikaleita osoittautui 1200- ja 1300-luvuilla muodissa olleen kehäsoljen katkelmiksi. Onneksi olemme oppineet tiedostamaan, että hauraimmat löydöt on syytä tallettaa nopeasti ja varovaisesti. Esine saattaa tuhoutua arvaamattoman nopeasti, jos sitä hypistellään ja ihaillaan auringonpaisteessa. Kansallismuseon konservointilaboratoriossa pystytään onneksi pelastamaan hyvinkin huonokuntoiset löydöt. Tällä kertaa Pia onnistui esimerkiksi kokoamaan pienistä pronssin katkelmista Ave Maria -soljen. Sen kehää on tosin kiertänyt teksti ANRVE_M, joka on luultavasti väännös tavanomaisesta AVE MARIA-tekstistä. Kyse ei kuitenkaan ole suomalaisen korusepän kielitaidottomuudesta, sillä soljelle on kolme vastinetta Tanskasta. On vaikea sanoa, onko soljen tekstissä kirjoitusvirhe vai onko tekstillä kenties ollut maaginen merkitys, kuten Tanskassa on esitetty?

Mankbyn rakennuksen 11 seinänperustuksista löytyneet ja jo kaivausten aikana suoraan konservointilaboratorioon kiikutetut suuren pöytäveitsen katkelmat on myös koottu ja konservoitu. Lopputuloksena oli näyttävä, 22 senttiä pitkä esine. Veitsen kahvanpäässä on uurrettu pronssihela ja itse kahva on ollut molemmilta puolilta päällystetty koristeellisilla luusta veistetyillä levyillä. Kyläsepän tekoa veitsi tuskin on, pikemminkin tuomisia Tallinnasta tai jopa kauempaa.

Nyt, kun löydöt on konservoitu ja vuoden 2009 raportti vihdoin jätetty Museovirastoon, katseet voidaan kääntää uuteen kenttäkauteen. Huomisaamuna kello 9 kaivinkone saapuu jälleen Mankbyhyn – ja muuttolintujen tapaan tutkimusryhmämme palaa kentälle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *