Miia Halme löysi uudesta arkistosta tärkeitä lähteitä, mutta aika käy vähiin.

Rutgersin arkistot vahvistivat sen, mitä olin kautta rantain ymmärtänyt myös aiemmista lähteistä: International Leaguen alkuvaiheet liittyivät keskeisesti New School for Social Researchiin, Manhattanin Greenwich Villagessa sijaitsevaan legendaariseen opinahjoon.

Olin saanut vinkkiä tästä yhteydestä jo New York Public Libraryn arkistoissa, kun papereissa vilahti aina välillä New Schoolin nimi. Lisäksi koulun merkitys oli noussut alustavasti esiin jo väikkärivaiheessani, kun tutkin ihmisoikeuksien julistuksen syntyä.

Tähän hieman taustaa New School for Social Researchin historiasta. Koulu perustettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin ilmapiiri oli Yhdysvalloissa vähintäänkin yhtä pingoittunut kuin Bushin aikana. Eriäviä mielipiteitä karsastettiin ja pasifisteja pidettiin maanpettureina.

Tämän sai tuntea nahoissaan yksikin Columbian professori. Vaikka hänellä oli Columbiassa virka, hänet erotettiin pasifistisen toimintansa takia – melkoisen radikaali veto, sillä Yhdysvalloissa kerran viran saanut pysyy aikamoisen sitkeästi pestissään kiinni tapahtui mitä tapahtui.

No proffa ei onneksi jäänyt potkujensa kanssa yksin, vaan protestina erottamiselle myös pari muuta virassa olevaa professora irtisanoutui. Yhdessä he perustivat New Schoolin.

Ensimmäisinä toimintavuosinaan koulu nousi melkoiseen maineeseen tavalla, jolla se houkutteli radikaaleja ja uudistusmielisiä tutkijoita. Lisäksi koulu ei aluksi tarjonnut lainkaan yliopistotutkintoja, vaan se tarjosi kursseja erityisesti aikuisopiskelijoille. Täten kurssitarjontaa eivät rajoittaneet kapeat tutkintovaatimukset, vaan se muodostui avoimeksi ja kokeilevaksi.

Kuitenkin – niin kuin usein käy – pian koulussa vaikuttavat suuret persoonat ajautuivat keskenään jatkuviin ristiriitoihin, ja koulun koko toiminta uhkasi vaaraantua. Konflikteja ratkomaan ja toimivampaa ilmapiiriä rakentamaan kutsuttiin henkilö nimeltä Alvin Johnson.

Hänen panoksensa on puolestaan ratkaiseva sekä sodanaikaisten tapahtumien kannalta laajemmin että myös International Leaguen kohdalla. Johnson aloitti nimittäin kunnianhimoisen hankkeen luoda Encyclopedia of the Social Sciences, minkä seurauksena hän teki läheistä yhteistyötä lukuisten eurooppalaisten tutkijoiden kanssa.

Tämän yhteistyön seurauksena hän oli varhain tietoinen natsien vainoista, ja alkoi henkilökohtaisesti järjestellä tutkijoiden maahanmuuttoja Yhdysvaltoihin. Seurasi toinen kunnianhimoinen ja suuritöinen operaatio: jotta tutkijat saivat maahan oleskelulupia, he tarvitsivat tietenkin työpaikan.

Ja Johnson järjesti näitä perustamalla New Schoolin yhteyteen the Graduate Faculty of Political and Social Sciences, jonka nimeksi myöhemmin tuli University in Exile ja joka tarjosi yliopistotutkintoja ja tätä kautta pestejä yliopistoprofessoreille. Mukana tässä joukossa oli kaikkein tunnetuimpia ja vaikusvaltaisimpia tutkijoita useilta aloilta pääosin saksankielisiltä, mutta myös ranskankielisiltä alueilta.

Johnsonin toiminta oli ilmeisen merkityksellistä, sillä 30- ja 40-luvuilla New School tarjosi työpaikan – ja turvapaikan – yli 180 henkilölle perheineen. Kaiken tämän seurauksena New School nousi legendaariseen maineeseen kokeilevan ja uuden tutkimuksen kotipaikkana ja se muodosti erottamattoman osan Greenwich Villagen boheemia ja radikaalia ilmapiiriä.

Rutgersin arkistot osoittivat, että myös International Leaguen perustaminen – tai ranskalaisen Fédération des Leagues des droits de l’homme-järjestön uudelleenjärjestäytyminen – liittyivät keskeisesti näihin New Schoolin vaiheisiin.

Koska tälle arkistomatkalle varaamani kaksikuukautinen on nopeasti lähestymässä loppuaan, en enää kuvitellut ehtiväni perehtyä New Schooliin perustellisesti. Ajattelin kuitenkin myöhempää tutkimusta varten käydä selvittämässä, minkälaisia lähteitä New Schoolissa olisi saatavilla. Näinhän tein aikanaan tälläkin reissulla tutkimieni lähteiden kanssa.

Aloitin yhteydenottoni tutulla tavalla: tutustuin koulun nettisivuun tarkoituksenani löytää mahdollinen maininta koulun omiasta arkistoista. Tuloksetonta.

Seuraavaksi yritin soittaa erinäisiin nettisivulla mainittuihin numeroihin. Jokainen johti poikkeuksetta vastaajiin, jotka tarjosivat puolestaan kymmeniä lisänumeroita (‘if you’d like more information about admittance or students services, press 1, if you’d like information about courses, press 2…). Yrityksistä huolimatta en tavoittanut langan päähän yhtään ‘luonnollista’ henkilöä.

Siispä – International Leaguen pääpaikan etsimisessä vetämästäni vesiperästä huolimatta – päätin lähteä etsimään oikeaa osoitetta henkilökohtaisesti. Hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Hudson River Parkia etelään kohti 13. katua, jolla New Schoolin Welcome Centre netin mukaan sijaitsi.

Kysymykseni olivat tässä vaiheessa mahdollisimman epämääräisiä: ‘olisikohan kirjastolla omia arkistoja toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, ja mistäköhän ne löytyisivät’.

Ajan säästämiseksi sanottakoot yhteenvetona, että neljän rakennuksen ja kuuden keskustelun jälkeen sain kuin sainkin arkistoista tietävän henkilön nimen ja yhteystiedot. Ei kun takaisin kotiin laittamaan sähköpostia ja odottamaan.

Tällä kertaa onneni oli huomattavasti International Leaguen etsimistä parempi, ja sain vastauksen parin päivän sisällä: pääsisinkö käymään paikan päällä jo samana aamupäivänä?

Koska minulla ei onnekseni ollut arkistopäivä, saatoin hypätä jälleen pyörän selkään ja suunnata New Schoolin kirjastoon. Jonkin aikaa koputeltuani löysin  oikean oven ja sen takaa arkistonhoitajan, joka muun keskustelun ohessa kertoi minulle suurimman osan yllä olevasta koulun historiasta.

Alustavan varautuneisuuden jälkeen hän lämpeni keskustelullemme, ja sain vaikutelman, ettei hänen puheillaan käynyt aivan määrättömästi arkistoja ja koulun historiaa tarkastelevia tutkijoita.

Koulun arkistot selittivät asiaa merkittävästi. Niiden tila oli kakofonisin tähän asti näkemistäni. Tätä selitti osaltaan ‘arkiston’ koko: on site-arkiston, eli varsinaisissa yliopiston tiloissa sijaitsevan varaston muodosti itse asiassa käytännössä yksinomaan arkistonhoitajan pieni työhuone, jossa työskenteli kaiken huipuksi kaksi muutakin henkilöä.

Huoneen toisen seinän peitti katosta lattiaan ulottuva kirjahylly, jolla sijaitsi arkistolaatikoiden lisäksi kirjoja ja kansioita. Arkistonhoitajan työpöydän toisessa päädyssä oli vanha puinen arkistolaatikko lukuisine pienine laatikoineen, ja säilytystila jatkui papereita pursuavalla työpöydällä.

Kaikkinensa tilat olivat täydellisen sopimattomat arkistojen ylläpitoon, ja hoitaja totesikin lakonisesti: ‘this is what I have to work with.’ Hän kertoi, kuinka New Schoolilla ei yksinkertaisesti, huolimatta sen merkittävästä historiasta panosteta omien arkistojen pitoon.

Tämän seurauksena New Schoolilla ei nykyään ollut edes kaikkia sen perustajan Alvin Johnsonin papereita: Johnsonin tyttäret tiesivät koulun tavat, ja lahjoittivat osan papereista Johnsonin käymälle yliopistolle, osan  Yalelille.

Huokaisten arkistonhoitaja kertoi, että kyse oli tietenkin rahasta tai oikeammin sen puutteesta. Kaikki liikenevät resurssit sijoitettiin koulun sisällä Parsons the New School for Design.

Kyseessä on New Schoolin osa ja opinahjo, joka on keskeinen osa reality-showta Project Runway, kotoisammin Muodin huipulla. Parsonsilla on brändi ja mediaseksikkyyttä – ja tämän seuraksena myös rahaa.

Kaikesta tästä huolimatta käyntini osoittautui todella hedelmälliseksi. Ennen vierailuani minulla oli tiedossani vain yksi New Schoolin historiaa käsittelevä kirja; arkistonhoitajalta sain puolen tusinaa uutta viitettä.

Lisäksi – kaikesta kaaoksesta huolimatta – havaitsin, että New Schoolilta löytyy tärkeitä ensikäden lähteitä tutkittavaksi. Arkistonhoitaja oli avustajineen tehnyt New Schoolilla olevista Alvin Johnsonin papereista katalogin, ja niiden perusteella löysin hänen kirjeenvaihdostaan monta aiemmin tapaamaani nimeä. Näistä ei lainkaan vähäisimpänä Frances Grant sekä ennen kaikkea Roger Baldwin.

Löysin tietoja myös Ecole Libre des Haute Etudesistä, New Schooliin perustetusta ranskankielisestä koulusta. Huomasin, että useat Ecole libren keskeiset henkilöt olivat olleet mukana perustamassa International Leagueta. Lisäksi usea heistä oli YKn perustamisen jälkeen toiminut YKn ihmisoikeustoiminnassa ihmisoikeuksien julistuksen syntyvaiheissa.

Tärkeitä yhteyksiä on, ja niitä on ehdottomasti tutkittava lisää!

Tällä matkalla näihin asioihin on kuitenkin liian aikaista hypätä. Ensin on vietävä työn alla olevien arkistojen tutkiminen loppuun, ja sitten analysoitava niiden materiaali. Ahnehtimaan ei kannata lähteä, vaikka mieli tekisi; ahneen lopun kaikki tietävät.

Siispä hyvästelin – parin tunnin intensiivisen keskustelun jälkeen – New Schoolin arkistot ja niiden hoitajan ja palasin Manhattanin helteeseen ja katuvilinään. Päässäni pyörivät lukuisat uudet kysymykset.

Niiden selvittäminen New Schoolin arkistoissa vaatisi ainakin parin viikon uuden arkistomatkan. Lisäksi minun olisi luultavasti välttämätöntä suunnata arkistomatkalle myös Ranskaan.

Mutta sitä ennen on tämän matkan loppuhuipennuksen aika. Aikaa vähän, arkistolaatikoita runsaasti. Kiirettä on siis tiedossa.