Niinhän siinä sitten kävi: arkistopäivät nitoutuivat toisiinsa ja muodostivat viikkoja, jotka puolestaan muodostivat kuukausia. Yhtäkkiä matka oli takana, ja oli kotiinpaluun aika.

Kuten niin usein, tuntemukseni olivat samaan aikaan haikeita ja iloisia. Arkistotutkimus oli loppua kohden alkanut suoraan sanottuna maistua  hieman puulta. Arkistojen epäergonomiset työskentelyasennot olivat saaneet selkäni melkoisesti jumiin, eivätkä toistuvat juna- ja bussimatkat juurikaan auttaneet asiaan.

Lisäksi lentomatkan toisessa päässä odotti Suomen ihana kesä – New Yorkissa lämpömittari oli viime aikoina alkanut karata luvattoman korkeisiin lukemiin.

Toisaalta New Yorkia ei olisi millään halunnut jättää taakse. Kaupunki on mahtava! Arjesta irrallaan olo muodosti myös kerrassaan poikkeukselliset olosuhteet tutkimukseen keskittymiselle: tekstiä syntyi helposti ja tutkimus tuntui inspiroivammalta kuin pitkään aikaan.

Viimeisinä arkistopäivinä tuntemukset eivät olleet näin positiiviset. Suuntasin ennen lähtövalmisteluja päiväksi vielä Rutgersiin ja Princetoniin kumpaisenkiin. Matka-aikaa kertyi molempina päivinä liki viisi tuntia, mikä jo itsessään on aika rasittavaa.

Arkistoissa toimin kertakaikkisella maksimikapasiteetilläni: selasin laatikoita hiki otsalla ja kuvasin dokumentteja, minkä ehdin. Viimeisenä Princetonin päivänäni epätoivo meinasi hiipiä mieleen. Laatikoita tuntui olevan yksinkertaisesti liikaa, aikaa aivan liian vähän!

Melkoisen puristuksen jälkeen sain kuitenkin kaiken tarvitsemani materiaalin kahlattua läpi. Viimeinen päivä muodostikin ennätykseni: läpikäytyjä laatikoita oli hyvinkin pari tusinaa ja digikameralla taltioituja sivuja 446!

Kun kirjaston sulkemisaika koitti ja oli aika lähteä sieltä, olin lopulta valmis sulkemaan oven myös tällä matkalla tekemälleni arkistotutkimukselle.

Kotimatka oli pitkä ja uuvuttava. New Yorkissa oli lähtöpäivänämme paahtava helle, eikä taksin avoimesta ikkunasta kantautuva tuulenvire viilentänyt juurikaan. Kävellessämme Helsinki-Vantaalla ulos koneesta ilma tuntui puhtaalta ja raikkaalta jopa terminaalin sisällä.

Kotiinpaluun jälkeen arkivelvotteet ovat kuin huomaamatta täyttäneet taas päiväni, ja koko arkistomatka tuntuu välillä kaukaiselta unelta.

Kovalevyltäni löydän kuitenkin todistusaineiston siitä, että kaikki on ollut todellista: newyorkspring10-kansion alta löydän alakansion arkistopdf, jossa puolestaan ovat siistissä järjestyksessä ACLU, FrancesGrantPapers, InternationalLeague, RogerBalwinPapers ja UN.

Kustakin alakansiosta löytyy laatikoiden numeroita, niiden alta foldereiden numeroita – ja vihdoin niiden alta muutamasta useaan kymmeneen digikuvia vanhoista kirjeistä.

Katsellessani virtuaalista arkistoani ja sen itselleni valitettavan epätyypillisen siistiä järjestystä lähetän mielessäni kiitoksen Nykissä tapaamalleni väitöskirjantekijälle, jolta järjestelmän hänen luvallaan kopioin.

Onneksi jaksoin nähdä arkistopäivien välissä vaivan, että järjestin kuvaamani materiaalin huolella. Kuten olen aiemmin todennut, ilman kunnon järjestelmää arkistomateriaalista ei ole mitään hyötyä.

Sain lopulta kopioitua hyvinkin pari tuhatta sivua. Osa tästä on tosin vieläkin – toivottavasti!! – matkalla. En nimittäin ole saanut likimainkaan kaikkea New York Public Libraryn materiaalia, josta jätin kirjastoon kopiointipyynnön. Toivon hartaasti, että kirjaston kopiointijärjestelmä oikeasti toimii, ja kyseessä on vain viivästys!

Olettaen, että saan myös NYPL:stä tilaamani materiaalin, voin estotta sanoa matkan täyttäneen kaikilta osilta tarkoituksensa. Nyt minulla on kasassa tutkimussuunnitelmassani määrittämäni materiaali, jota käynnissä olevan hankkeen puitteissa analysoin.

En kuitenkaan kuullut lopultakaan koskaan mitään International Leaguen päämajasta. Oven alta sujauttamani lappu on siis joko kadonnut jonnekin, tai kukaan ei ole vieläkään löytänyt sitä. Outo juttu, jota täytyy yrittää selvittää tulevaisuudessa tarkemmin.

International Leaguen päämajan lisäksi tiedän täsmällisesti, mikä  materiaali auttaa minua jatkamaan tutkimusta näiden lähteiden analysoimisen jälkeen: New Yorkissa odottavat New School for Social Researchin arkistot 1940-luvulta sekä NYPL:n arkistojen lähteet liittyen yhteen 1930-luvun järjestöön, jossa Baldwin oli puheenjohtajana.

Lisäksi minun on aiemmin todetusti luultavasti välttämöntä laajentaa tutkimukseni Ranskan sisäisiin tapahtumiin 1930-luvun lopulla. Tarkastelun alle on paikallaan ottaa myös Fédération International des Leagues des droits de l’homme. Parisiissa on myös suurin osa YK:n  arkistomateriaalista liittyen ihmisoikeuksien julistuksen syntyyn.

Tässä vaiheessa tämä ei kuitenkaan ole ajankohtaista, sillä ensin on analysoitava kaikki hankkimani materiaali. En osaa vielä edes arvailla, kuinka paljon aikaa tämä vaatii. Varmasti tiedän, ettei pari kuukautta riitä. Melkoinen työmäärä on vielä edessä, ennenkuin digikuvat muuttuvat akateemisiksi artikkeleiksi ja argumenteiksi.

Mutta ennen tämän työn aloittamista on  aika pitää kunnon paussi ja nauttia kesälomasta.