Ensimmäinen varsinainen kaivausviikko Mankbyssä on käynnistynyt suunnitelmien mukaan. Monta huolta tämän vuoden tutkimusten loppuun viemisestä ja tarvittavien analyysien tekemisestä katosi pari viikkoa sitten, kun postista tuli valkoinen kirjekuori, joka kertoi saamastamme lisärahoituksesta. Nyt voimme viedä tämän vuoden tutkimukset kunnialla loppuun!

Menneet päivät ovat tarjonneet lisää hyviä uutisia. Sää on ollut suotuisa, aurinko on paistanut, mutta metsä ja merituuli ovat tuoneet helpotusta helteeseen. Ylärinteen uudet kaivausalueet ovat jo nyt auttaneet meitä hahmottamaan paikalla olevien rakenteiden ja kokonaisten rakennusten rajoja. Tulkintojen tekeminen rakennuksesta, josta tunnetaan vain kaksi seinää, on ollut kovin huteralla pohjalla. Kun seiniä löytyy kolmas ja neljäs, on tilanne toinen. Sannan vastuulla olevan alueen kaivaminen on parissa päivässä ehtinyt tarjota meille tiedon ylärinteen myöhäiskeskiaikaisen rakennuksen lounaisen huonetilan koosta. Nyt on saatu kaikki seinät kohdalleen – tästä on hyvä jatkaa. Saman rakennuksen länsipuolella on paksuja, paksuja hiekkatäyttöjä, joiden poistaminen tietää hikisiä tunteja huomisen helteessä. Katsotaan, mitä hiekan alta löytyy.
Jännityksellä odotamme, onko samainen rakennus peräti varhainen paritupa vai paljastuuko toisen kaivauksenjohtamista harjoittelevan opiskelijamme eli Annan vastuulla olevalta alueelta aivan erillinen tulisijallinen rakennus. Tulisija siinä joka tapauksessa on, mutta millainen sen aika näyttää, kunhan romahduskerrokset on saatu purettua.
Kylätontin keskusalueella on Tarjan ja Maijan johdolla saatu käyntiin tämän kesän laajimman uuden kaivausalueen tutkimus. Mitä alta tulee, on vielä arvailujen varassa. Muinaispeltoa voidaan ainakin odottaa, ehkä myös rakennusten perustuksia. Nyt olemme niin varhaisessa vaiheessa, että on vaikea ennustaa varmuudella. Se kuitenkin on selvää niin täällä kylän keskiosassa kuin ylärinteessäkin, että yhdelläkään uudella kaivausalueella ei näytä olevan moderneja häiriöitä. Se helpottaa tutkimusta ja tulkintoja.
Kesän ensimmäinen kaivauskurssi on hyvässä vauhdissa. Seitsemästä kurssilaisestamme kolme on vanhoja tuttuja Mankbyn ”veteraaneja”, ja myös uudet harrastajat ovat jo ehtineet harjaantua kaivamiseen. Lähes jokainen heistä on myös saanut kokea löytämisen iloa: keramiikan paloja, pronssiheloja ja -hakasia, lasinsirpaleita ym. Kaikki nuo maallikon korvissa ehkä vaatimattomilta kuulostavat esinelöydöt ovat arvokasta lisää, kun analysoidaan elämää keskiaikaisessa kyläyhteisössä. Pienistä paloista muodostuu iso kokonaisuus.
Hyvän alun myötä odotukset ovat korkealla – ja syystä! Monen vuoden uurastus näyttää nyt tulevan palkituksi, kun kokonaisuudet alkavat hahmottua.