Samuli Siltanen raportoi Cambridgen kuumimmat matemaatikkojuorut
Ystäväni ja kollegani Matti Lassaksen kanssa julistamme usein nähneemme kaikki tutkijahörhöilyt ja kulttuuritörmäykset, joita kansainvälisellä tiede-elämällä on tarjota. Kerta toisensa jälkeen pääsemme silti kartuttamaan tarinakokoelmaamme. Alan jo uskoa, että kyseessä on sosiaalinen versio Mooren laista: tieteilijöiden käytöksen epäsovinnaisuus kaksinkertaistuu vuosittain.
Kokoan alle muutaman käytösnäytteen Cambridgesta.
Minnesotalainen jatko-opiskelija Dan esitteli kuvaa sisarestaan, joka kannattelee lempimetsästysasettaan: Vietnamin sodan aikaista M16-rynnäkkökivääriä, josta on (kuulemma) poistettu sarjatuliominaisuus. Toisessa kuvassa sisko esittelee ampumaansa bambiperhettä: isä ja äiti kainaloissa ja vauvelinraato maassa pötköllään. Danin mukaan kuvat “herättävät eurooppalaisissa hämmennystä.”
Cambridgesta väitellyt Simon kertoi fuksien motivaatiopuheesta Trinity Collegessa. “Kaksi teistä tulee saamaan Nobelin. Katsokaa ympärillenne. Ketkä he ovat?” No tosi kiva. Voihan tuollaisesta joku tuore ylioppilas kiksejäkin saada, mutta minun olisi ainakin tehnyt mieli kääriytyä sikiöasentoon ja imeä peukaloa.
Graduntekijä Claire kertoi ensi kesän suunnitelmistaan. Hänen vanhempansa asuvat kivilinnassa “siis ei missään erikoisessa tai hienossa, ihan vaan tavallisessa linnassa.” Just joo. Clairen äiti on kuulemma sairastellut viime viikkoina, mistä on harmia koko suvulle. Liikaa pohdiskeluaikaa sängynpohjalla toi äiskälle mieleen tällaisen idean: “Siirretään turisteille avoin linnan osio kahviloineen toiseen päähän ja kunnostetaan pari uutta huonetta omaan käyttöön.” Claire sadatteli, että joutuu koko kesän kiillottamaan kivilattioita hiomakoneella. “Onneksi 70 serkkuani tulevat auttamaan.”
Saudi-Arabiasta rahakkaan työtarjouksen saanut professori valitteli vaimonsa kalleutta. “Nyt hän vaatii minulta Porschea.” Vaimo, joka seisoi vieressä, toppuutteli: “Miten niin, sanoinhan, että voit ostaa joko Porschen tai Ferrarin! Paitsi että se Ferrari on kyllä inhottavan meluisa.”
Illastin paremman väen high tablessa perinteisessä collegessa, jonka jätän tässä häveliäisyyssyistä nimeämättä. Gongi soi astuessamme sisään tylypahkamaiseen ruokasaliin. Matalissa pöydissä nuhjaava opiskelijarahvas ponnahti seisomaan. Iäkkäin fellow lausui mustaan viittaan kääriytyneenä latinankielisen rukouksen. Syötyämme poistuimme “sipulijärjestyksessä” ruokasalista combination roomiin, jossa maisteltiin vuoden 2001 Château Margaux’ta. Illallisen presidentti alentui viimein puhuttelemaan minuakin: “Onko teillä siellä Suomessa muitakin harrastuksia kuin juopottelu ja itsemurhat?”
Korkean pöytäilyn jälkeen siirryimme pubiin jatko-opiskelijaseurueeseen, joka osoittautuikin varsinaiseksi low tableksi. Kolmekymppinen tutkijatohtori, jonka jätän tässä höveliäisyyssyistä nimeämättä, kehui kovasti Bratislavaa matkakohteena. Kaupunkireissujen ystävänä kyselin aiheesta tarkemmin. Osoittautui, että Bratislavan vetonaula kyseisen herran kohdalla oli ilotalojen edukas hinnoittelu ja monipuoliset palvelut. Tuo kestoltaan ylimitoitettu vastaus oli minun makuuni ropposen liian yksityiskohtainen. Seurueen naispuoliset jäsenet tuntuivat jakavan näkemykseni.