Harva tulee ajatelleeksi puistopiknikpakettien ja kesämökkien grillien energianlähteenä käyttämiemme grillihiilten alkuperää. En minäkään tiedä ovatko Suomessa myydyt grillihiilet kotimaista alkuperää. Keniassa vastaavat hiilet ovat kuitenkin yksi kotitalouksien tärkeimmistä energianlähteistä. Kun yli 80 prosenttia koko maan maaseudun kotitalouksista saa kotitalousenergiansa polttopuista, kaupungeissa noin kolmasosa valmistaa ruokansa ja lämmittää vetensä puuhiilen avulla Kenian tilastokeskuksen mukaan. Continue reading →

Kun mietin, mitä kenttäkokemuksesta jäi käteen, epäämäisen tuhruisien haastattelulomakkeiden ja rapaisten karttojen lisäksi, on yhtä asiaa vaikeaa nostaa toisten yläpuolelle tai yhtä kokemusta arvottaa toisen ohi. Paljon, kuuluu kuitenkin vastaus.

En tosin tiedä, kumpaa reissusta kertyi enemmän: ns. ammatillista tietoa vai elämänkokemuksia. Opin, ettei kaikkea voi aina ennakolta suunnitella tai ei ehkä kannatakkaan, joskus voi joutua soveltamaan ja se plan B on ihan hyvä pitää varuilta takataskussa. Tietynlaista epämukavuutta on matkalla paikoin jouduttava sietämään ja välillä voi tuntea itsensä melkoisen pieneksi ja ympäröivät asiat aikamoisen vieraiksi. Toisaalta tajusin, että monet asiat yhdistävät meitä pallonpuoliskosta riippumatta ja, että yhteenkuuluvuutta voi löytyä yllättävistäkin paikoista (esimerkiksi naisten kanssa astioita pihahiekalla tiskatessa, voi yhteiset naurut saada, vaikkei kommunikaatio välttämättä tapahdukkaan sujuvasti samalla kielellä).Totta on myös se, että reissussa rähjääntyy ja lämmin suihku tuntuu ylellisyydeltä. Matkustamine syö myös rahavaroja, mutta kaikkea, ei myöskään voi varmastikaan mitata rahassa, ja toisaalta huomaa, kuinka paljon turhaa ympärilleen on kotinurkkiinsa haalinut.

Nopeasti summattuna voisikin sanoa (tuhruisten lomakkeiden ja rapaisten karttojen lisäksi) matkaan tarttuneen paljon ja, että reilusti plussan puolelle jäätiin. Viivan alle summaantuu uusien ystävien lisäksi monet makeat naurut sekä monipuoliset kokemukset. Ja kyllä kipinä on syttynyt….eli suosittelen 🙂

Haastattelujen tekemiseen liittynee aina jonkinlainen jännitys, onhan kyse kommunikoinnista ja tietojen hankkimisesta toiselta ihmiseltä. Oman lisänsä tilanteeseen tuo vielä se, mikäli henkilö on ennalta tuntematon eikä yhteistä kieltä ole olemassa. Vieraassa paikassa ja kulttuurissa toimiessa on mentävä pitkälti toisten ehdoilla, muuten vastaanotto saattaa jäädä nuivaksi. Onneksi Taita vuorilla ulkomaaneläjiin suhtauduttiin positiiviisesti ja vastaanotto oli yleensä uteliaan ystävällistä, vaikka haastattelut tapahtuivatkin usein ilman suurempia etukäteisvaroitteluita.

Suomalainen tehokkuusajattelu oli kuitenkin jätettävä, ainakin osin, taka-alalle ja ymmärrettävä, että viemässä oltiin usein hetki ihmisten tärkeästä työajasta, eli suoraan asiaan ei pitänyt hypätä, (tulkki hoiti onneksi alkukohteiliaisuudet, jolloin pystyin keskikttymään alkeellisiin swahili-tervehdyksiini ja kuulumisten vaihtoon sekä hymyilemiseen – upea tulkkinini olikin ensiarvoisen tärkeä) ja haastattelu tehtiin siellä, missä ihmiset sattuivat olemaan. Jos peltotyöt olivat kesken, niin papereiden kanssa seistiin terassin reunalla, ja jos ruoka-aika oli käsillä, niin siirryttiin tulipesän vierelle.

Vaikka kysymysten kanssa pihaan tupsadettiinkin yht’äkkiä, päästivät ihmiset koitehinsa avoimesti, mikä Suomessa olisi saattanut jäädä useammin tapahtumatta. Mikäli pääsin vaikuttamaan haastattelupaikan valintaan, suosin yleensä ulkoilmaa. Varjoisalla seinänvierustalla oli lämpöisellä ilmalla mukava istua, ja paikka tarjosi sisätilojen hämäryyttä enenmmän valoa muistiinpanojen tekoon.

Kenialaisella pihalla tosin tapahtuu suomalaista lähiöpuutarhaa enemmän, eli oman lisänsä toivat jaloissa pyörivät kotieläimet (yleensä kanat ja koirat) sekä perheen ja muut kylän lapset (jotka seurasivat joukolla outoa ilmestystä). Ihmispaljous vaikutti myös siihen, että harvoin vastauksia sai vain yksin siltä henkilöltä, jota oli tullut haastattelemaan. Oman mielipitteensä antoivat ympärillä oleskelijat, mikä toi joko lisätietoa tai jota sitten täytyi yrittää suodattaa pois (eli näitä tutkimuksen toteuttamisen haasteita).

Yhtäkaikki, uusissa paikoissa vieraileminen oli mielenkiintoinen ja mukava kokemus, ja varsinkin, se, että toisessa kulttuurissa pääsi kurkistamaan ihmisten arkielämään ja koteihin antoi uutta näkökulmaa ja laajensi omaa katsontakantaa, ja vahvisti näkemystä siitä, että paikasta huolimatta, elämän perusasiat ja toiveet, ovat pitkälti samankaltaisia. Eli suupielet ylöspäin, polkupyörän selkään ja kohti uutta pihapiiriä.