Lähentymistä ja erkaantumista

Euroopan komission parin viikon takaisen suhdanne-ennusteen toivoisi päätyvän vääriksi osoittautuvien ennusteiden – ei niin pieneen – joukkoon. Näin ainakin lukuja sinivalkoisten silmälasien läpi katseltuna, sillä ennuste povaa Suomelle varsin olematonta kasvua vuoteen 2016. Jos komission numerot pitävät paikkansa, maamme saa juhlia itsenäisyytensä sadatta vuotta taloudellisen kasvun suuruuden aikoja muistellen, kuten aiemmin kirjoitin.

Komission ennusteen mukaan Suomi on vuosien 2009−2016 talouskasvulla tai oikeammin sen puutteella mitaten Euroopan jälkijoukkoa. Verrattaessa vuodelle 2016 ennustettua kansantuotetta henkeä kohden vuosien 2006−2008 keskiarvoon Suomen taakse jäävät vain Kreikka, Kypros, Italia ja Kroatia. Tämä ei ole se viiteryhmä, johon Suomi on tottunut samaistumaan. Mutta jos panemme sinivalkoiset silmälasit pöydälle, voi ennusteluvuista tehdä hieman yleisempiäkin havaintoja Euroopan taloudellisesta kehityksestä.

Alla oleva kuviossa Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen bruttokansantuoteta henkeä kohden vuonna 2016 (ennuste) on verrattu vuosien 2006−2008 keskiarvoon. Sinisestä nollaviivasta oikealle olevat taloudet kasvavat; vasemmalle jäävät taantuvat. Pystyakseli puolestaan kertoo lähtötilanteen vuosina 2006−2008 Yhdysvaltoihin suhteutettuna (ostovoimapariteettikorjatut luvut). Bkt/asukas-ero Yhdysvaltoihin tulee kasvamaan niissä maissa, joissa kasvu on hitaampaa kuin Yhdysvalloissa (mustasta pystykatkoviivasta vasemmalle), ja pienentymään niisä maissa, joiden kasvu on Yhdysvaltoja nopeampaa (viivasta oikealle).

Ei ole yllättävää, että kiinniottajat ovat itäisen Euroopan maita (vihreä vinoneliö) ja jälkeenjääjät länsieurooppalaisia talouksia (siniset neliöt). Itä-Eurooppalle ennustettu kehitys noudattelee taloudellisen konvergenssin logiikkaa: alhaisemman tulotason maissa kasvu on nopeampaa. Tämä toteutuu etenkin suhteessa läntiseen Eurooppaan mutta jossain määrin Itä-Euroopan ryhmän sisällä, kuten laskeva vihreä trendisuora antaa ymmärtää (korrelaatiokerroin ei tosin ole kovin suuri).

Länsi-Euroopalle jää konvergenssipelissä siis häviäjän rooli: korkean tulotason läntiset taloudet menettävät etumatkaansa. Mutta läntisen Euroopan sisällä lähtötason ja kasvun suhde onkin toisensuuntainen kuin Itä-Euroopassa: korkeamman tulotason maissa kasvu on keskimäärin nopeampaa, kuten nouseva sininen trendisuora osoittaa (senkään korrelaatiokerroin ei ole suuri).

Kuvio pohjautuu ennustukseen, joka voi osoittautua vääräksi. On kuitenkin huomattava, että vuoden 2016 bkt/asukas-luvuissa on ennustetta vain runsaan kahden vuoden verran − valtaosa kasvusta on sentään jo toteutunutta (2009−2014). Finanssikriisin jälkeinen talouskehitys näyttäisi siis tuottavan Euroopassa sekä lähentymistä idän ja lännen välillä että erkaantumista läntisen Euroopan sisällä.

Suomen kansantuote asukasta kohden oli vuosina 2006−2008 78 prosenttia Yhdysvaltojen tasosta. Jos kasvu ei jostain yllätyksellisestä syystä vauhditu, vuoteen 2016 mennossa ero olisi venähtänyt kymmenellä prosenttiyksiköllä ja Suomen bkt/asukas olisi enää arviolta 68 prosenttia Yhdysvaltojen tasosta.

Kovergenssikisan voittaja näyttäisi olevan Puola. Ennen finanssikriisiä sen kansantuote asukasta kohden oli 35 prosenttia Yhdysvaltojen tasosta; vuonna 2016 se olisi jo liki 43 prosenttia. Samalla se ottaisi melkoisesti kiinni Suomen elintasoetumatkaa. Ennen finanssikriisiä Suomen bkt asukasta kohden oli 2,2 kertaa niin suuri kuin Puolan, mutta vuonna 2016 se olisi enää 1,6-kertainen.