Mistä kasvua?

Euroopan komissio tarkensi kevään talousennusteessaan (5.5.) Euroopan kasvunäkymiä hieman myönteisempään suuntaan. Komissio ennustaa, että EU:n kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,8 % ja ensi vuonna 2,1 %. Euroalueen kasvu jää vaisummaksi: sen arvellaan olevan 1,5 % tänä vuonna ja 1,9 % vuonna 2016. Suomi jää tästäkin jälkeen: komissio arvioi taloutemme kasvavan 0,3 % tänä ja 1,0 % ensi vuonna. Se on vähemmän kuin valtiovarainministeriö kuukausi sitten ennusti (0,5 % ja 1,4 %) ja vähemmän kuin komissio kolme kuukautta sitten arvioi. Komission uusi ennuste ei siis sekään vala uskoa Suomen talouden kasvunäkymiin, joiden historiallista vaisuutta esittelin edellisessä merkinnässäni. Jatkan tässä 15 seuraavan vuoden kasvunäkymien pohdintaa.

Bruttokansantuote (bkt) henkeä kohden voidaan pilkkoa viiden tekijän tuloksi seuraavan kaavan mukaan.
Uusi kasvukaava_2
Korvataan nuo kömpelöt suhdeluvut yksinkertaisemmilla symboleilla, niin kaava muuntuu muotoon:
q = a • b • c • d • e
eli bkt/väestö (q) riippuu työikäisen väestön osuudesta (a), työvoimaan osallistumisesta (b), työllisten määrästä suhteessa työvoimaan (c = 1 − työttömyysaste), työtunneista työllistä kohden (d) ja tuottavuudesta (e). Henkeä kohden lasketun bkt:n kasvuvauhti (q*) on, kunhan ei mennä toisiin desimaaleihin, edellä mainittujen tekijöiden kasvuvauhtien (*) summa:
q* ≈ a* + b* + c* + d* + e*

Suomen Pankin kasvuennusteen mukaan Suomen kansantuote asukasta kohden kasvaisi vuoteen 2030 keskimäärin 0,6 prosentin vuosivauhtia. Pankin ennuste voidaan pilkkoa yllä olevaan kasvuvauhtikaavaan seuraavasti:
0,6 = −0,4 + 0,1 + 0,1 + 0,0 + 0,8
Työikäisten väestöosuuden (a) pienenetyminen alentaa siis bkt/asukas-kasvuvauhtia 0,4 % vuodessa. Työvoimaan osallistumisen (b) pankki arvioi parantuvan 0,1 % vuodessa, ja yhtä vähän vaikuttaa työttömyyden alentuminen kohti 7 prosentiksi arvioitua rakenteellista tasoaan (c:n kasvuvaikutus siis 0,1 % vuodessa). Työtuntien työllistä kohden (d) pankki kaiketi olettaa pysyvän entisellään. Näin työvoimatekijöiden kokonaisvaikutus on negatiivinen (−0,2 % vuodessa). Kun tuottavuuden (e) kasvuksi arvioidaan 0,8 % vuodessa jää henkeä kohden lasketun kansantuotteen vuosikasvuksi tuo 0,6 %.

Jotta kansantaloutemme kakku syöjää kohden kasvaisi nopeammin kuin 0,6 % vuodessa, on summan osien kasvettava edellä mainittua enemmän eli joistakin kasvun tekijöistä olisi revittävä lisää tehoja. Teen numeroleikin ja tarkastelen muuttuja muuttujalta, millaisia kasvuvaikutuksia vaihtoehtoiset oletukset tuottaisivat.

Työikäisen väestön määrää (a) voidaan kasvattaa työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä. Oletetaan, että Suomen väestö vuonna 2030 olisi 300 000 suurempi kuin Suomen Pankin ennusteessa. Oletetaan, että koko tuo vuosien mittaan maahanmuuton ansiosta karttunut lisäys (siis 20 000 henkeä vuodessa ennusteen arvion lisäksi) olisi työikäisiä, joista kaikki osallistuisivat koko ajan työvoimaan eikä kukaan olisi työtön. Tällöin henkeä kohden laskettu bkt kasvaisi 1 prosentin keskivauhtia. Ovatko oletukset realistisia? Eivät tietenkään, joten käytännössä maahanmuuton vaikutus jäisi vähäisemmäksi. Eli kuten ministeri Antti Tanskanen kirjoitti  Helsingin Sanomissa  (3.4.): ”Maahanmuutto kasvattaa kantaväestölle tarjottavan kakun kokoa, jos maahanmuuttajat leipovat enemmän kuin syövät.” Työperäinen maahanmuuttokaan ei taida olla sellainen ihmelääke, jolla elintasomme kasvuvauhtia nopeutetaan radikaalisti.

Työvoimaan osallistuminen (b) ei Suomen Pankin perusuraennusteen mukaan nousisi merkittävästi. Pankki arvioi, että 15−74-vuotiaista työvoimaan osallistuisi 64,8 % vuonna 2015 ja 65,7 % vuonna 2030. Oletetaan, että työvoimaan osallistuminen olisi vuoteen 2030 mennessä noussut peräti 70 prosenttiin. Kaiken muun pysyessä ennusteen mukaisena bkt/asukas-kasvuvauhti nousisi 1 prosenttiin vuodessa. Ei aivan 1860−1880-lukujen tasolle.

Entä työlliset/työvoima-suhde (c)? Jos työttömyysaste alentuisi vähitellen niinkin alas kuin 5 prosenttiin (eli c = 0,95 vuonna 2030), lisäisi se vuotuista kasvua vain 0,1 prosenttiyksiköllä. Vaikka onkin pyrittävä kaikin keinoin estämään työttömyyden pitkittyminen ja alentamaan rakenteellista työttömyysastetta, on selvää, ettei tästä löydy ratkaisua pitkän aikavälin kasvuongelmaan.

Entä muuttuja d eli keskimääräinen vuotuinen työaika, jonka nostopyrkimykset ovat olleet viime päivinä uutisotsikoissa. Ajatus ei ollutkaan hallitustunnustelija Juha Sipilän vaan Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen. Suomeksi sanottua kyse on yrityksestä alentaa yksikköpalkkoja, mutta Häkämies toteaa myös, että työajan pidentäminen ”nostaa tuotannon määrää ja kasvattaa bruttokansantuotetta”.(HS 5.5.)  Tilastojen mukaan vuotuinen työaika työllistä kohden on Suomesssa nyt 1650 tuntia. Sata tuntia lisää merkitsisi 6 prosentin työpanoksen kasvua. Kuvitellaan, että vuosityöaika kasvaisi tuon verran vuoteen 2030 mennessä. Silloin, kaiken muun ennusteessa pysyessä ennallaan, bkt/asukas kasvaisi 1 prosentin keskivauhtia.

Häkämiehen esitys on kenties vain neuvottelutaktiikka, mutta tuskin herättää sitä paljon puhuttua luottamusta pöydän toisella puolella. Menemättä siihen, miten tällainen toimenpide edes olisi teknisesti mahdollinen, tyydyn muistuttamaan, mitä Anders Borg ja Juhana Vartianen kirjoittivat vaalien alla ilmestyneessä raportissaan Strategia Suomelle: Vapaassa yhteiskunnassa keskimääräinen työaika ei myöskään ole muuttuja, jota poliittiset päättäjät suoraan voisivat pidentää.” (s. 25).

Taloudelliseen kasvuun on liittynyt vuotuisen työajan lyhentyminen, eikä Suomi ole poikkeus tästä säännöstä. Korkeampi elintaso (bkt/asukas) ja lyhyempi vuosityöaika kulkevat käsi kädessä, kuten alla olevan kuvion kansainvälinen vertailu todistaa. Kuvio osoittaa, että Suomi on hyvin keskimääräinen tapaus eli melkein tarkalleen laskevalla trenidsuoralla. (Bkt/asukas on ostovoimapariteettikorjattu eli siinä on otettu huomioon maiden väliset hintatasoerot.)

Työtunnit ja bkt per capita 2013_B

Yllä olevaa kuviosta voi tehdä ainakin kaksi väärää johtopäätöstä. Ensimmäinen olisi päätellä, että kansantuote asukasta kohden nousee vuosityöaikaa supistamalla. Sitähän kuvio ei osoita, koska se ei kerro syy−seuraus-suhteen suuntaa. Järkevämpi tulkinta on tietenkin olettaa suhde toisensuuntaiseksi: korkeampi tulotaso mahdollistaa lyhyemmän työajan.

Toinen väärä johtopäätös olisi ajatella, että saksalaiset ovat poikkeuksellisen laiskoja, kun heidän keskimääräinen vuosityöaikansa on kovin alhainen, ja kreikkalaiset taas erityisen ahkeria, kun heidän vuosityöaikansa on Euroopan pisimpiä. Tällöinhän se paljon puhuttu työlinja itse asiassa olisikin Kreikan tie! Osa-aikatyötä tekevien määrä vaikuttaa luonnollisesti mittalukuun. Myös työvoimaan osallistumisen ja työllisyysasteen erot vaikuttavat maiden välisiin eroihin.

Irlannin osalta olen merkinnyt kuvioon bkt/asukas-pisteen lisäksi henkeä kohden lasketun bruttokansantulon (bktl) mukaisen pisteen. Bruttokansantulo saadaan, kun bruttokansantuotteesta vähennetään ulkomaille maksetut ”ensitulot” eli palkat, voitot ja muut tulot ja lisätään vastaavat ulkomailta saadut tulot. Bkt ja bktl eivät useimpien maiden kohdalla eroa suurestikaan toisistaan, mutta Irlanti on poikkeus. Siellä bruttokansantulo on peräti 15 % pienempi kuin bruttokansantuote. Tuo osuus lienee ennen kaikkea ulkomaisten yhtiöiden maasta viemää ensituloa, joka ei siis nosta irlantilaisten elintasoa.

Mitä johtopäätöksiä edellä esitetystä numeroleikistä voi tehdä? Vuotuisen työajan pidentäminen ei ole perusteltua. Työttömyysasteen suurikaan alentuminen ei kasvukäyriä väräytä. Työperäisen maahahmuuton lisääminen voi olla tarpeen, mutta sekään tuskin kiihdyttää kasvua kumouksellisesti. Enemmän toiveita voitaisiin asettaa siihen, että kotoisen väestön työvoimaan osallistumisen aste saataisiin ennustettua voimakkaampaan nousuun. Mutta kaikkein ratkaisevin muuttuja on silti e eli tuottavuus. Ellei se kasva merkittävästi ennustettua nopeammin, on meidän tyytyminen elintason historiallisessa katsannossa hyvin hitaaseen kasvuun.

3 vastausta artikkeliin “Mistä kasvua?”

  1. Mihin yllä olevassa ajattelussa menee se, jos
    – suomalainen kiinteistötekniikkayritys Caverion ostaa keski-eurooppalaisen liikevaihdoltaan 500 MEUR kiinteistötekniikkayrityksen ja kotiuttaa siitä voittoja vuodessa verojen ja korkojen jälkeen 20 MEUR? Josta kenties puolet suomalaisille omistajille?
    – tai jos neutraalilla omistamisen verotuksella saamme siirtymään pääomia 40 miljardia matalatuottoisista (1- 3 %) omaisuuslajeista korkeatuottoisiin 8 % ?

  2. Miksei työajan pidentämistä kannattaisi tehdä, jos se kerta omien laskujesi mukaan lähes tuplaisi BKT:n kasvun?

    Tuottavuus on tärkein tietenkin – se tulee investoinneista parempiin koneisiin sekä uusista keksinnöistä.

    Jos miettii politiikan ja Suomen valtion näkökulmasta, niin valtion mahdollisuudet vaikuttaa suoraan väestönmäärään tai työllisyysasteeseen (saati tuottavuuteen) on varsin heikot tai niiden säätövara pieni. Työtuntien määrä taasen voidaan säätää helpommin.

    Siinä mielessä pitää muistaa erottaa ”mitä muuttujaa säätämällä saataisiin eniten tuloksia” ja ”mitä muuttujaa voidaan säätää” toisistaan.

    1. Yllä oleva laskelmani on tietenkin täysin teoreettinen harjoitelma se haarukoimiseksi, missä kasvutekijöissä olisi potentiaalia. Työpanoksen kasvattaminen eri keinoin (myös työllisyysaste) on tietenkin yksi pitkän aikavälin kasvuun vaikuttava tekijä. Mutta kun työttömyys on kasvussa (ks. viimeisintä tilastoa), on vaikea ajatella, että työajan pidentäminen olisi lääke kasvuun (nyt en siis tarkoita palkan alentamista työaikaa pidentämällä).

Kommentit on suljettu.