Ilo irti kasvuprosenteista

Suomen talous on nousussa. Bruttokansantuotteen (bkt) volyymi eli bkt, josta on poistettu hintojen muutoksen vaikutus, kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 2,7 prosenttia vuoden takaisesta, kun mittarina käytetään työpäiväkorjattua bkt:ta. Kun bkt-lukuihin tehdään myös kausitasoitus, tulee kasvuprosentiksi 2,6. Suomen talouskasvu on ollut viimeisen vuoden aikana nopeampaa kuin Saksassa (1,7 %), Ruotsissa (2,2 %), euroalueella keskimäärin (1,9 %) tai Yhdysvalloissa (2,0 %) − kausitasoitetuista luvuista laskettuna. Pessimisti pettyi, iloitsee Helsingin Sanomat (HS) pääkirjoituksessaan (8.6.). Ei ole syytä pilata iloa, joka ei toivottavasti ole vielä edes ylimmillään, mutta kovin suuria juhlia ei yhden vuoden kasvuprosenttien vertailun varaan kannata järjestää. Kasvuvauhtivertailuissa on näet se pulma, että prosentit eivät kerro mitään lähtötasoista. Tämän toin lyhyesti esiin HS:n mielipidesivuilla (10.6) kommentissani, jonka perusteluja lavennan tässä kirjoituksessa.

Alla olevassa kuviossa Suomen viimeisen vuoden talouskasvu on sijoitettu kymmenen vuoden vertailevaan perspektiiviin. Käyrät kuvaavat kausitasoitetun bkt:n volyymin kehitystä vuosineljänneksittäin (Q) vuoden 2007 alusta tämän vuoden ensimmäiseen neljännekseen. Jo oli aikakin! voisi Suomen bkt-käyrän sanoman tiivistää. Viime vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kokonaistuotantomme määrä oli vielä 5,2 prosenttia finanssikriisiä edeltäneen tason (2007/Q3−2008/Q2, harmaa palkki) alapuolella. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kurottavaa oli enää 2,7 prosenttia. Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Saksan reaalinen bkt oli vuosi sitten selvästi taantumaa edeltänyttä huippua korkeammalla, ja koko euroalueenkin bkt oli jo ylittänyt 2007−2008 tason. Suomi on siis selvästi muista jäljessä.

”Suomen tekemä ohitus”, HS:n pääkirjoittajan sanat, ei ole ensimmäisenä mieleen tuleva tulkinta yllä olevasta kuviosta. Suomen bkt:n kasvuvauhti on toki ollut viimeisen vuoden aikana verrokkimaita nopeampi, mutta ohituksesta puhuminen synnyttää väärän mielikuvan. Kun bkt suhteutetaan taantumaa edeltäneeseen tasoon (=100), kasvoi Ruotsin bkt itse asiassa himpun verran enemmän (2,47 ”pistettä”) kuin Suomen kokonaistuotanto (2,44). Yhdysvaltojen bkt:n määrän lisäys ei jäänyt juuri jälkeen (2,3); Saksan bkt:n volyymi kasvoi hieman vähemmän (lisäys oli 1,9  % 2007/Q3−2008/Q2 bkt:sta).

Kuvitellaan, että kaksi autoilijaa ajelee 100 kilometrin tuntinopeutta, mutta sitten toisen vauhti hiipuu 94,8 kilometriin tunnissa kun taas toisen nousee 112,2 kilometriin/tunti. Jos molempien vauhti kiihtyy 2,5 kilometrilla tunnissa, tuskin luonnehdimme hitaamman autoilijan suoritusta ohitukseksi, vaikka hänen autonsa nopeus onkin kasvanut prosentuaalisesti enemmän − onhan autojen tuntinopeuksissa edelleen sama yli 17 kilometrin ero. Puhumattakaan siitä, että hitaampi ei olisi saanut edellä ajavaa metriäkään kiinni. Suomi tietenkin saa yllä olevan kuvion verrokkimaita kiinni, jos viimeisen vuoden kasvuprosentit pysyvät jatkossakin. Saksan suomi ”saavuttaisi”1 14 vuodessa, Yhdysvallat 28 vuodessa ja Ruotsin 45 vuodessa − länsinaapuri ”ohitettaisiin” vuonna 2062. Euroalueen keskiarvoon pääsemiseen ei tarvittaisi sentään kuin 7 vuotta. Ja vaikka Suomi lopulta saavuttaisi verrokkimaiden kanssa saman tason suhteessa finanssikriisiä edeltäneeseen bkt:n määrään, jäisi pitkän taantuman ”pysyväistappioksi” kumuloitunut bkt-ero (= enemmän kilometrejä nopeampien autojen matkamittareissa).

Ei ole tietenkään perusteita olettaa, että talouskasvu jatkuisi Suomessa vuosikymmeniä Ruotsia nopeampana. Eihän Ruotsinkaan kasvu ole sitten finnassikriisin ollut yhtäjaksoisesti Suomea nopeampaa: vuoden 2008 puolivälin jälkeisestä 35 vuosineljänneksestä 23:na Ruotsin kasvu on ollut nopeampaa ja 12 vuosineljänneksenä kasvu on ollut Suomessa nopeampaa (kasvu edellisestä vuosineljänneksestä, kausitasoitetuista luvuista laskettuna). Siksi onkin yllättävää lukea HS:n pääkirjoituksesta, että ”Ruotsin oletettiin pysyvän aina Suomen kasvuvauhdin yläpuolella, koska Ruotsilla on oma valuutta.”

Ketkä olettivat? Pääkirjoittaja viittaa talousnobelisti Paul Krugmaniin, jota arvosteltiin jo aiemmassa pääkirjoituksessa (HS 14.4.) vääräksi osoittautuneen pessimismin lietsomisesta. Siihen Krugman syyllistyi pääkirjoittajan mukaan kaksi vuotta (1.6.2015) sitten blogissaan pannessaan Suomen sitkeän taantuman ”euron pakkopaidan” syyksi. Tuossa lyhyessä blogikirjoituksessaan Krugman vertailee Suomen talouden kehitystä 1990-luvun laman ja finanssikriisin jälkeen. 1990-luvun lamasta voitiin toipua devalvaation parantaman kilpailukyvyn ansiosta, hän kirjoittaa, mutta nyt − euromaana − Suomella ei ole samanlaista ”nopeaa keinoa sopeutua haitallisiin šokkeihin”.

Krugman ei ole mikään Suomi-asiantuntija, eivätkä hänen harvat maatamme koskevat kommenttinsa ole poikkeuksellisen syvällisiä. Mutta ei myöskään ole erityisen kiistanalaista sanoa, että euroon kuuluminen on rajannut Suomen sopeutumismahdollisuuksia. Viime joulukuussa (30.12.2016) HS kysyi 29 taloustieteilijältä, olisiko oma vapaasti kelluva valuutta jouduttanut elpymistä finanssikriisin jälkeen. Suuri enemmistö vastasi ”kyllä”, ja vain yksi ekonomisteista vastasi yksiselitteisesti ”ei”. Kysyttäessä, onko eurosta ollut kokonaisuudessaan Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa, mielipiteet hajosivat, mutta kokonaissaldo oli jutun otsikon mukaan negatiivinen: ”Euro on epäonnistunut, haitat Suomelle hyötyjä”. Euron haitat eivät tietenkään selitä kokonaisuudessaan Suomen taantuman pitkittymistä mutta eivät toisaalta sen edut käynnistynyttä elpymistä. Tulevaisuuden taloushistorioitsijoille riittää vielä tutkittavaa.

Suomen talousnäkymien kirkastumisesta kertovat monet tilastot ja tunnusluvut sekä se, että talousennustajat nostavat kasvuarvioitaan. Suurimmat prosentit on lyönyt pöytään Nordea, joka lupaa ennusteessaan (12.6.) peräti 3 prosentin bkt:n kasvua tälle vuodelle. Suomen Pankki (SP) on viimeisen vuoden aikana nostanut tasaisesti kasvuennusteitaan (ks. merkintäni) ja korotti niitä edelleen tänään tarjoten 2,1 prosentin kasvua kuluvalle vuodelle. Valtiovarainministeriön (VM) huhtikuinen ennuste 1,2 prosentin kasvusta tälle vuodelle näyttää tässä valossa kelmeän pessimistiseltä (ks. kuvio alla). VM palkittiin viime viikolla taloustutkijoiden kesäseminaarissa parhaana ennustajana: sen viime vuotta koskenut talouennuste osui lähimmäksi. Toivotaan, ettei VM (jossa ennustajapalkintoon suhtaudutaan malitllisesti) voita ensi vuonna − ei ainakaan huhtikuun ennusteluvuillaan. Toivotaan. että SP on oikeassa arvioidessaan, että Suomen bkt on vuonna 2019 vihdoin suurempi kuin vuonna 2008.

 


1. ”Saavuttaminen” viittaa tässä kunkin maan bkt:n volyymiin taantumaan edeltäneeseen tasoon verrattuna. Varsinaisen tasovertailun mittari olisi ostovoimapariteettikorjattu (eli hintatasoerot huomioonottava) bkt henkeä kohden laskettuna (eli maiden väestönkasvuerojen huomioon ottaminen).