Luento 15 (1.3.) Miniseminaari

Tänään maanantaina kurssilaiset pääsevät ääneen, kun kuulemme viisi esitystä teollisen ekologian eri osa-alueilta. Myös kurssiin liittyviä esseitä ja rästitöitä otamme tänään mieluusti vastaan.

Apumattiin on nyt näin viime tingassa lisätty HY:n kalvopohjat, jos jollakin ryhmällä vielä on aikaa ulkoasuun vaikuttaa…

Luento 14 (24.2) Teollinen ekologia ja kulutus

Viimeisellä varsinaisella luennolla katsomme miten teollinen ekologia tarkastelee kulutusta. Luennolla käydään läpi kuluttajakäyttäytymisen perusteet ja keskitytään siihen, miten kuluttajat voivat toiminnallaan vaikuttaa energiantuotannon päästöihin ja mitä esteitä tälle toiminnalla on. Kehikkona on aiemmilta luennoilta tuttu ImPACT.

Luento 13 (22.2.) Teollinen ekologia ja Itämeri

Maanantaina jatkamme teemaluentojen sarjaa, ja tarkastelemme kotoista Itämerta teollisen ekologian näkökulmasta. Luento keskittyy rehevöitymiskysymykseen ja siihen liittyviin ravinnevirtoihin Itämeren alueella. Käymme läpi 4 aihepiirin tutkimusta, joissa on sovellettu aikaisemmilta luennoilta tuttuja menetelmiä (MFA, ImPACT).

Luento 9 (8.2.) Laskuharjoitukset

Maanantain luentokerralla on molempien laskuharjoitusten (IPAT ja SFA) palautus, ja käymme nämä myös yhdessä läpi. Ja palautushan oli printtiversiona.

Luentokerran lopuksi annetaan seuraavat tehtävät, eli yksilösuorituksena tehtävä essee ja pienryhmässä valmisteltava miniseminaariesitys.

Luento 8 (3.2.) Teollinen symbioosi

Tämänpäiväisellä luennolla palattiin teollisen ekologian perusperiaatteiden pariin. Käsiteltiin Ekoteollisuuspuistolla tai teollisella symbioosilla tarkoitetaan aluetta, jonka sisällä materiaalien kierto on mahdollisimman suljettu ja tehokas ja jossa energia hyödynnetään tehokkaasti.  Toisen jäte on toisen raaka-aine. Yhteistyö ja informaation vaihtaminen alueen toimijoiden välillä on keskeistä.  Teollinen symbioosi voi kehittyä pitkän ajan kuluessa kuten esimerkiksi Kalundborg Tanskassa tai monet metsäteollisuusintegraatit Suomessa. Näitä järjestelmiä voi tutkia materiaalivirta-analyysin ja elinkaariarvioinnin avulla ja pyrkiä tehostamaan toimintaa entisestään. Teollisen symbioosin periaatteita voidaan soveltaa myös esimerkiksi olemassa oleville tavallisille teollisuusalueille.

Toki tulee muistaa, että harva alue on täysin suljettu ulkomaailmasta, ja vaikka alueen sisällä virtoja saataisiinkin tehokkaasti suljettua, tulee ulkopuolisten panosten sekä alueelta poistuvien tuotteiden vaikutukset ottaa huomioon. Toisaalta alueen kehittäminen voi jäädä jumiin, jos keskeisenä toimijana on uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön voimakkaasti nojaava yritys. Teollinen symbioosi ei välttämättä ole aina kovin eko, mutta toki teollisen ekologian periaatteiden hyödyntäminen yritysten ympäristönhallinnassa laajentamalla näkökulmaa yhdestä yrityksestä alueelliseen voi tuoda taloudellisia, sosiaalisia ja ekologiset hyötyjä alueen yrityksille ja julkisillekin toimijoille.

Luento 7 (1.2.) Biopolttoaineiden kasvihuonekaasutaseet

Teollisen ekologian keskeistä menetelmää – elinkaariarviointia – käsittelevällä toisella luennolla saatiin kuulla VTT:n Sampo Soimakallion mielenkiintoinen esitys biopolttoaineiden kasvihuonekaasuvaikutuksen arvioinnista. Luennolla tuli paljon asiaa, tässä pieni kertaus olennaisimmasta.

Soimakallio korosti, että ilmastovaikutusten arvioinnissa keskeinen lähtökohta on tavoite, johon ilmastonmuutoksen hillinnässä pyritään. Se määrittelee aikataulun kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten toteuttamiselle. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa maat sitoutuivat pyrkimykseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu kahteen Celsius-asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, mikä tarkoittaa sitä, että maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä hyvin voimakkaasti (vähintään 50-85 %) vuoteen 2050 mennessä.

Kasvihuonekaasujen päästöjen, nielujen ja vältettyjen päästöjen erilainen ajallinen esiintyminen liittyy keskeisenä tekijänä monien bioenergiaketjujen kasvihuonevaikutuksiin. Elinkaarianalyyseissa tätä dynamiikkaa ei usein huomioida, jolloin todellisista ilmastovaikutuksista ei välttämättä saada objektiivista käsitystä. Luennolla tuli esiin, että biopolttoaineille lasketut kasvihuonevaikutukset vaihtelevat hyvin paljon käytetystä menetelmästä (tilallinen ja ajallinen rajaus, allokointi ja indikaattori), valituista parametreista ja ketjukohtaisista ominaisuuksista (esim. raaka-aine, alueelliset erot satotasoissa, käytetty apuenergialähde, kuljetusetäisyydet, prosessiteknologia yms.) riippuen. Huonoiten tunnettuja tekijöitä ovat biomassan viljelyn ja korjuun suorat vaikutukset maaperän hiilitaseeseen ja N2O-päästöihin, markkinamekanismien kautta tapahtuvat epäsuorat vaikutukset maankäytössä ja sen muutoksissa. Biopolttoaineiden kasvihuonevaikutusten todentaminen on siis hyvin haastavaa. Resurssikilpailu biopolttoaineiden raaka-aineista, tuotantoalasta ja apuenergiasta on keskeinen tekijä, joka tulee huomioida systeemivaikutuksia mietittäessä. Ilmastovaikutusten kannalta suotuisimpia raaka-aineita ovatkin sellaiset jäte- ja tähdepohjaiset raaka-aineet (esim. viljan olki, elintarviketeollisuudet jätteet, yhdyskuntajätteen biohajoava osa ja hakkuutähteet), joilla ei ole merkittävissä määrin muuta käyttöä. Kilpailu tällaista jakeista on kuitenkin kovenemassa.

Kurssin vastuuopettaja jää seuraamaan mitä koville biopolttoainetavoitteille tulevaisuudessa käy, meneekö palmuöljyä tai muuta biomassaa autojen tankkeihin vai ajellaanko tulevaisuudessa kenties sähköautoilla? (Vai miten käy koko yksityisautoilun?)

Luento 6 (27.1.) Elinkaariarviointi

Luennolla tutustumme kolmanteen keskeiseen teollisessa ekologiassa käytettävään menetelmään: elinkaariarviointiin. Jatkamme materiaalivirta-analyysistäkin tuttua systeemiajattelua, jonka kautta pystymme arvioimaan tietyn tuotteen ympäristövaikutuksia sen elinkaaren aikana.

Vertailemme ruoantuotannon ympäristövaikutuksia esimerkin kautta, ja lopuksi pohdimme elinkaariarvionnin plussia ja miinuksia menetelmänä.

Luento 5 (25.1.) Materiaalivirrat yhteiskunnassa II

Maanantaina jatkamme viime kerralla aloitettua matkaa materiaalivirta-analyysin ihmeelliseen maailmaan tutustumalla muutamiin tutkimuksiin meiltä ja maailmalta. Käsittelemme typpeä ja fosforia, kadmiumia sekä valtioiden kokonaismateriaalivirtoja.

Luennon päätteeksi annetaan toinen laskuharjoitus, jossa pääsette itse soveltamaan oppimaanne menetelmää käytäntöön.

Uusimman Journal of Industrial Ecologyn numeron teemana on muuten materiaalivirta-analyysi, suosittelen ehdottomasti tutustumista kyseiseen erikoisnumeroon. Kotikoneelta julkaisuun ei pääse käsiksi, on siis käytettävä yliopiston konetta.

Luento 4 (20.1.) Materiaalivirrat yhteiskunnassa I

Neljännellä luennolla hyppäämme ImPACTista MFA:han ja keskitymme materiaalien virtoihin yhteiskunnassa. Uutena menetelmänä tulee siis materiaalivirta-analyysi (MFA), jonka perusteet käydään luennolla läpi.

Mietimme eroa materiaalin ja aineen välillä, teemme systeemirajauksia ja tarkastelemme teollista metaboliaa.

Luento 3 (18.1.) Makrotason tekijät ja ilmastopolitiikka

Kolmannella luentokerralla jatketaan edellisen luennon teemoja. Nyt käydään ImPACT-mallia läpi uuden esimerkin avulla ja tarkastellaan Euroopan Unionin energian kulutuksen hiilidioksipäästöjä. Miten päästöt ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana ja mitkä tekijät ovat muutosten taustalla eri maissa ja maaryhmissä? Katsotaan myös EU:n tuoreita ilmastopoliittisia tavoitteita. Mitä nämä tavoitteet tarkoittavat tulevaisuudessa dematerialisaation ja dekarbonisaation kannalta? Miten päästövähennykset voidaan jakaa eri maiden kesken käyttämällä taakanjaossa makro-tason lähestymistapaa? Lopuksi pohditaan ImPACT-identiteetin ja makrotason lähestymistavan vahvuuksia ja heikkouksia.