Tutkimuksen teosta ja talonrakennuksesta

Arviointivaiheessa meille valkeni, kuinka tärkeää on osata kertoa tieteellisestä tutkimustyöstä. Vaarana on, että tutkijalla on vastaukset kaikkiin maailman ongelmiin, muttei kykyä kertoa niistä ymmärrettävästi kelle tahansa. Tämä tilanne muodostaa traagisen viestintävajeen tutkijan ja yleisön välille. Miksi tehdä arvokasta tutkimustyötä, jos siitä ei osaa kertoa? Onko tutkimustyö edes arvokasta, jos siitä ei osaa kertoa? Tutkimustulosten merkitys on siinä, että niitä käytetään jatkotutkimuksissa tai politiikkatoimissa. Jos niitä ei osaa ilmaista selkeästi, on epätodennäköisempää että niitä tullaan käyttämään.
Kaikista oleellisinta tutkimustyössä on hyvän perustan luominen. Kuten hyvä talo, tutkimus uhkaa tulla tuulten vietäväksi, jos sen paikkaa tutkimusperinteessä ei perustella pitävästi. Miksi juuri tätä aihetta on oleellista tutkia? Tämä problematiikka on ollut varsin kouriintuntuvaa yliopistoleikkausten jälkeisessä Suomessa, jossa pelkillä markkinoitavilla innovaatioilla on arvoa ja perustutkimuksen merkitys on unohdettu täysin.
Arvioitavista töistä huomasi, että tutkimuskysymyksen perustelu pelkällä toteamuksella asian tärkeydestä ei riitä. On sidottava ilmiöt laajempiin yhteiskunnallisiin kokonaisuuksiin: tutkimme turvallisuutta koska äärioikeistolainen poliittinen liikehdintä on kasvanut. Tutkimme naisten äänestysaktiivisuutta, koska miten eri ryhmiä edustetaan politiikassa vaikuttaa siihen, miten ne nähdään yhteiskunnan jokaisella tasolla. Tutkimme ilmastonmuutokseen kohdistuvia asenteita ja tekoja koska ilmastoystävällinen eläminen edellyttää tiedonhankintaa.
Perustanluonnin jälkeen on tärkeää että seinät sopivat sokkeloon. On tiedettävä, mitä hypoteeseja tutkimuskysymyksestä voi johtaa, jotta tutkimuskysymykseen voi tuottaa validin vastauksen. On myös tiedettävä, mitä etsiä aineistosta ja mitä löydökset tarkoittavat. Katon rakennus on viimeinen silaus. On oltava nöyrä omia tuloksiaan kohtaan, oltava uskollinen sille mitä tuloksista näkee. On rakennettava sopivan korkea katto. Yksi tutkimus todennäköisesti tuottaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta kun muistaa suhteuttaa tulokset perustaan, näkee selkeämmin, kuinka paljon on saavuttanut.

Hieman hämmentyneinä, mutta kiitollisina haamumme osoittamasta huomaavaisuudesta ryhdyimme hommiin.
Kirjallisuudesta vastaava ryhmä haki sopivaa taustakirjallisuutta aiheeseemme liittyen. Käytimme niiden ylöskirjaamiseen Zoteroa sekä google docsia, joista jälkimmäistä olemme oppineet pitämään ihan toimivana online suttupaperina, josta keskeisimmät linkit ja ajatuskiehkurat löytyvät helposti. Zotero vaikuttaa oikein hyödylliseltä, tosin ehkä hiukan monimutkaiselta. Toisaalta, jos vain olisi kunnolla aikaa paneutua, niin varmasti ohjelman salat aukeaisivat hetkessä. Tällä hetkellä on hiukan hankaluuksia viitteiden luomisen kanssa, vika saattaa tosin johtua monestakin muuttujasta – käyttäjästä, jumittavasta koneesta tai itse ohjelmasta.
Tilastoryhmä, johon kuului Nuori Maisteri ja R-Aivo, nosti kaulukset ylös, painoi leuan rintaan ja heittäytyi R-ohjelman kimppuun. Heistä kummallekin ohjelma on uusi tuttavuus, mikä heidän mukaansa tulee pitämään edistymistahtimme verrattain verkkaisena ainakin aluksi. Heidän motivaatiosta tihkuvat hahmonsa kuitenkin saivat muun ryhmän vakuuttuneiksi siitä, että taikuutta tulee ilmaantumaan. He latasivat sen kylkeen myös R-studion, sillä se tuntui monen lähteen mukaan lievittävän ”haastavalta” näyttäytyvää työsarkaa. Tilastoryhmäläiset tutustuivat moniin internetistä löytyviin oppaisiin. Puruleluksi valittiin aineisto Eurobarometrista.
Metaryhmä, se olen minä eli LadyKata, lueskeli muutamia artikkeleita aiheeseen liittyen ja veresti heikkoa ymmärrystää R-ohjelmasta. Lisäksi koitin pohtia, miten ryhmän sisäistä kommunikaatiota pystyisi tehostamaan, sillä välillä tuntui ettei ilmastoasenteiden ja yhteiskunnallisen position suhteen välistä tematiikka pohdiskeleva ryhmämme sisäinen viestintä toiminut kaikella sillä lennokkuudella mikä olisi mahdollista. Kävin molempien ryhmien analogisissa tapaamisissa ja uskon, että nyt olemme samalla sivulla samassa kirjassa, niin eiköhän tämä tästä sitten taas.

Pienestä epäselvyydestä ja aikatauluttamisongelmista johtuen anoimme lupaa palauttaa raakaversio paria päivää dl myöhemmin. Pahoittelemme tarvetta tällaisella pyynnölle itsesyytöksien pauhu sisintämme kalvaen.

Ryhmämme haamu

Tänään virekä aamiaistapaamisemme alkoi kummasteluiden merkeissä – kuka onkaan kirjoittanut meidän viimeviikkoisen viikkoraporttimme? Kukaan ryhmästämme ei ainakaan tunnusta kirjoittaneensa sitä, ja kysymys kuuluukin, jos ei kukaan meistä, niin kuka sitten? Onko ryhmässämme haamujäsen, joka haluaa auttaa meitä pääsemään eteenpäin tämän työtaakkamme kanssa? Vai onko tämä avittaminen hienovarainen vihje opettajaltamme, että kannattas nyt pikkuhiljaa saada jotain aikaiseksi…Olipa se nyt sitten haamu tai opettaja, niin kiitos, homma lähtee tänään käytiin rytäkällä!

Tärkein päätöksemme tänään onkin aiheen lyöminen lukkoon. Kiitos haamun, päätimme ottaa käsittelyymme ilmastonmuutoksen. Nyt viilaamme työnjakoa ja kukin porukka aloittaa omat hommansa tähän kurssiin liittyen.