Esiopetukseen ja kouluun siirtymistä kuvataan keskilapsuuden alkuvaiheeksi, johon kuuluvat ikävuodet 6–8 (Pulkkinen, 1999). Tässä vaiheessa lapset saavat yleensä ensimmäisiä kokemuksia itsestään oppijana. Jos lapsi epäonnistuu usein eikä hänelle kehity positiivista kouluun ja oppimiseen liittyvää minäkäsitystä, hänelle tulee todennäköisesti huonommuuden tunteita. Epäonnistumisen, tehtävien välttämisen ja huonommuuden tunteen kierre voi aiheuttaa niin sisäänpäin kuin ulospäin suuntautuvia tunne-elämän häiriöitä ja olla yhteydessä myös viivästyneeseen kognitiiviseen kehitykseen.
Tässä vaiheessa lapsi ei vielä pysty muodostamaan yleistä arviota itsestään (vrt. itsetunto). Yleensä niin onnistumisen kuin epäonnistumisen tunteet ovat vahvasti yhteydessä käsillä olevaan kokemukseen, ja lapsen on vaikea ymmärtää huonon osaamisen koskevan vain tiettyä oppimisen osa-aluetta (Harter, 1999). Näin ollen toistuva epäonnistuminen yhdelläkin osa-alueella aiheuttaa kokonaisvaltaista huonommuuden tunnetta.

Mitä laadullisia muutoksia lasten ajattelussa tapahtuu lapsen siirtyessä konkreettisten operaatioiden vaiheeseen?

Lapsen lähestyessä esikouluikää hänen ajattelussaan tapahtuu toiminnallisia ja laadullisia muutoksia. Lapsi kykenee yhä paremmin esimerkiksi luokittelemaan ja sarjoittamaan esineitä ja tapahtumia sekä yhdistelemään asioita. Tätä ennen lapsi on kehityksellisesti niin kutsutussa esioperationaalisessa vaiheessa. Piaget’n (1964) mukaan esioperationaalisen vaiheen kehitystä voidaan verrata konkreettisten operaatioiden vaiheeseen eli kuvata niitä ajattelun rajoitteita, jotka osoittavat, että lapsi ei ole vielä konkreettisten operaatioiden vaiheessa. Tyypillistä Piaget’n mukaan on, että esioperationaalisessa vaiheessa lapsi ei vielä ymmärrä konkreettista logiikkaa eikä voi mentaalisesti manipuloida informaatiota eli hän ei pysty irtautumaan konkreettisista aistihavainnoista. Tässä vaiheessa lapsi on kykenemätön asettumaan toisen ihmisen asemaan ja näkemään asioita toisen ihmisen perspektiivistä. Tätä vaihetta kuvataan sanalla egosentrismi.

Konkreettisten operaatioiden vaiheeseen siirryttyään lapset osaavat lisääntyvässä määrin käyttää symboleita eli antaa esineille ja asioille merkityksiä. Esimerkiksi leikissä jokin esine voi tarkoittaa jotakin muuta kuin se konkreettisesti on (sohva on laiva, imuriletku on käärme). Leikki ja kuvittelu kehittävät symbolien käyttöä, ja esimerkiksi koti- ja roolileikit tarjoavat hyvän ympäristön symbolien käytön harjoittelulle.

Konkreettisten operaatioiden vaiheessa lukumäärän pysyvyyden ymmärtäminen kehittyy huomattavasti. Lisäksi lapsen avaruudellinen hahmottaminen sekä kyky ymmärtää muitakin kuin leikissä keksittyjä symboleja ja malleja kehittyvät nopeasti. Lapsi ymmärtää, että tietty symboli tai kuvio voi edustaa jotain todellista esinettä tai asiaa. Tässä vaiheessa Piaget’n mukaan lasten kyky käyttää induktiivista päättelyä harjaantuu huomattavasti. Lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita erilaisten luokitusten tekemisestä yhteisten ominaisuuksien (väri, muoto, koko) perusteella, ja toisaalta lapset alkavat ymmärtää erilaisia alaluokkia ja niiden välisiä suhteita. Lapset pystyvät luokittelemaan esimerkiksi liikkumisvälineet merellä, maalla ja ilmassa kulkeviin ja edelleen maalla liikkuvat raiteilla ja tiellä liikkuviin, tiellä liikkuvat juniin ja autoihin ja autot vielä kuorma-, henkilö- ja linja-autoihin.

Samalla lapset alkavat tehdä loogisia päätelmiä konkreettisista tapahtumista. Tässä vaiheessa he pystyvät vastaamaan jo seuraavanlaiseen kysymykseen: ”Jos Jaakko on Pekka pitempi ja Pekka on Mattia pidempi, niin kumpi silloin on pidempi, Jaakko vai Matti?” Toisaalta tässä vaiheessa lapsilla on vaikeuksia vielä käyttää deduktiivista päättelyn logiikkaa, mikä tarkoittaa yleisen säännön muodostamista ja sen käyttämistä yksittäisen tapauksen ennustamiseen ja selittämiseen. Tässä vaiheessa lapsi pystyy päättelemään seuraavasti: Ferrari on kilpa-auto, kilpa-auto on myös auto, eli myös Ferrari on auto. Toisaalta tässä vaiheessa lapsilla on edelleen vaikeuksia ymmärtää abstrakteja käsitteitä ja syy-seuraussuhteita.

Tämän vaiheen aikana lapset saavuttavat paremman ymmärryksen omasta ajattelustaan eikä lapsi enää ole esimerkiksi pelkän näköhavainnon varassa, vaan hän ymmärtää, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää (vrt. seuraavassa esiteltävä nesteensäilyvyystehtävä).

Lähteet:

• Piaget, J. (1964). The early growth of logic in the child. London: Routledge and Kegan Paul.
• Pulkkinen, L. (1999). Unohdettu keskilapsuus. NMI-Bulletin, 9(1) 3-8.
• Harter, S. (1999). Construct of the Self. New York: Guilford Press.

Lue lisää:

Keskeiset ajattelun taidot koulutien alkuvaiheessa

Lasten ajattelun taitojen arvioinnista Piageta mukaillen