Monthly Archives: November 2016

Tiedebarometri kyseenalaistaa tieteenvastaisuuden kasvun

Viime vuosina ja vuosikymmeninä on toistuvasti varoiteltu tieteenvastaisuuden yleistymisestä ja pseudotieteiden suosiosta. Esimerkkejä on haettu mm. ydinvoiman ja geenitekniikan epäsuosiosta, kehitysopin torjunnasta tai rokotuskriittisyydestä. Suomessa tämä keskustelu sai uutta puhtia hallituksen leikkauspolitiikan ja ministerien yliopistoväkeä vähättelevien möläytysten ansiosta. Populististen johtajien ja liikkeiden suosion kasvaessa on jopa epäilty, että olemme siirtymässä totuuden jälkeiseen aikaan.

Tuore Tiedebarometri 2016 tarjoaa vastalääkettä näille epäilyille. Sen mukaan tieteen arvostus suomalaisten silmissä on korkea ja pikemminkin nousussa kuin laskussa. Samaan aikaan humpuukin ja pseudotieteiden kannatus laskee.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että mielipidetutkimukset Suomessa ja muuallakin, esimerkiksi Eurobarometri tai NSF:n kysely Yhdysvalloissa ovat osoittaneet saman jo pitkän aikaa. Tieteen arvostus ja suosio on pysynyt hyvin vakaana ja tällä vuosikymmenellä se on ollut pikemminkin nousussa kuin laskussa. Käsittelen näitä tutkimuksia tarkemmin kirjassani Julkinen tiede. 

Väitteet tieteenvastaisuuden kasvusta ovat perustuneet useimmiten yksittäisiin anekdootteihin tai sitten jonkin yksittäisen tieteen ja teknologian sovelluksen herättämään kritiikkiin. Tiedebarometristakin käy ilmi, että väitteen ’geeniruoan’ turvallisuudesta hyväksyy vain 15% vastaajista ja 42% on eri mieltä. Britanniassa tehdyssä vastaavassa kyselyssä enemmistö vastaajista suhtautui kriittisesti geeniruoan lisäksi myös eläinkokeisiin ja ydinvoimaan.

Kansainväliset tutkimustulokset tuovat esiin sen, että toisin kuin joskus väitetään, joistakin rokotuksista kieltäytyminen ei vielä yleensä tarkoita tieteenvastaisuutta. Yhdysvalloissa on jopa havaittu, että edes useimmat kiihkeimmät uskovaiset eivät ole yleisesti ottaen tieteen vastustajia, vaikka he suhtautuvat nuivasti evoluutioteoriaan.

Tulevaisuudessa tämä valikoiva suhtautuminen tieteeseen ja sen tuloksiin tulee todennäköisesti – ikävä kyllä – yleistymään. Yksilöllistyvässä kulttuurissa ihmisen shoppailevat erilaisia mielipiteitä vakaumuksensa tai yksittäisten mielihalujensa mukaan, vaikka luottavatkin edelleen useimmissa asioissa tieteeseen ja yleisesti hyväksyttyihin tutkimustuloksiin.

Joissakin kysymyksissä tieteen kritiikki ja asiantuntijoiden kyseenalaistaminen todennäköisesti yleistyy entisestään. Ilmiö on tuttu poliittisesta päätöksenteosta: poliitikot perustelevat päätöksiään valikoimalla tutkimustietoa omien intressiensä tueksi – ja hylkäävät asiantuntijoiden enemmistön näkemyksen. Jos populististen poliitikkojen suosio entisestään kasvaa, on toki mahdollista, että myös tiedekritiikki nousee enemmän valtavirtaan.

Mielenkiintoista kyllä, yksi eniten lisää kannatustaan lisännyt väite Tiedebarometrissa oli: ”poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa”. Väitteen kannatus oli noussut 69 prosenttiin ja väitettä vastusti enää 4 prosenttia vastaajista. Myös kyselyn uudet tiedepolitiikkaa koskevat kysymykset voi halutessaan tulkita tueksi hallituksen tiedepolitiikan kritiikille. Kyselyssä esitettyä väitettä ”koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä varastamista tulevaisuudelta” kannatti 89% vastaajista. Sen sijaan väitteen ”leikkaukset ovat vain hyväksi, sillä ’löysiä’ ja tehostamisen varaa on paljon” hyväksyi vain 21% vastaajista ja 50% oli eri mieltä. Ylipäätään Tiedebarometrissä näkyy selkeästi se, että vastaajat epäilevät, että tieteen rahoitusmahdollisuudet heikkenevät ja sitä myötä myös tieteen tasoa laskee.

Siitä, mitä tiedebarometrin kaltaiset kyselyt oikein kertovat mielipideilmastosta, kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. On mahdollista, että vastaajat esittävät mielellään ’kunnon kansalaista’, jonka kuuluu arvostaa tiedettä. Yksittäisen kyselyn perusteella ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vasta samanlaisia toistuvien kyselyjen aikasarjat kertovat hieman enemmän. Brexitin ja Trump-jytkyn jälkeen voidaan myös entistä enemmän epäillä mielipidetutkimusten kykyä tavoittaa kaikkia kansalaisia.

Sen tiedebarometrin tulokset kuitenkin osoittavat, että puhe tieteenvastaisuuden kasvusta on usein kovin epämääräistä ja historiatonta. Tiede yleensä ja jokin tutkimusala jossain erityisessä kontekstissa tarkoittavat eri asioita. Lisäksi on otettava huomioon, että ne asiat, jotka tieteessä herättävät eniten intohimoja kietoutuvat moniin taloudellisiin ja poliittisiin valtapeleihin ja arvovalintoihin. Jos joku suhtautuu epäilevästi geeniruokaan, epäily kohdistuu todennäköisesti enemmän alan suuryrityksiin kuin tutkijoihin.

Uuden Tiedebarometrin myötä voidaan myös unohtaa epäilyt siitä, että evoluutioteorian hyväksyntä olisi meillä heikoissa kantimissa verrattuna muihin pohjoisen Euroopan maihin. Vuonna 2006 aiheesta syntynyt kohu perustui turhan yksioikoiseen tulkintaan yhdestä vuoden 2005 Eurobarometrin kyselyvastauksesta.

Vaikka Tiedebarometrissa ei varsinaisesti yritetä selvittää kansalaisten tiedettä koskevaa tietotasoa tai tieteen lukutaitoa, siitä voi epäsuorasti päätellä, että suomalaisilla on suhteellisen realistinen käsitys tieteestä. Väitteen ”ristiriitaisetkin näkemykset kuuluvat tieteeseen” hyväksyi 76% vastaajista ja 17% oli eri mieltä. Väitteen ”tieteeseen ei voi luottaa, koska saman alan asiantuntijat voivat olla jostakin asiasta täysin eri mieltä” hyväksyi vain 17% vastaajista ja 53% oli eri mieltä. Myös Eurobarometri –kyselyissä on noussut esiin suomalaisten realistinen käsitys tieteen mahdollisuuksista ja rajoista.

Esa Väliverronen